Olenko turhaan huolissani?

No ehkäpä olet turhaan huolissaan, mutta ei nuo sinun havainnot kuitenkaan turhia sinänsä ole. Huolta niistä ei kannata kehitellä. Ihastumisia parisuhteessa saattaa ilmaantua, mutta käytännössä mitäpä niille voi tehdä. Jos jotain ihastusta miehelläsi ja tällä naisella on, niin aika näyttää miten siinä käy. Painostaminen, tivaaminen ja hiillostaminen ei auta, mutta vaikutatkin aika fiksulta ja tuskin sellaiseen alatkaan.
Vilpittömän huolensahan voi avoimesti kertoa toiselle sopivan hetken tullen. Kysyä onko hän ihastunut tai kertoa, että mitä itsellä on tullut mieleen miehen viestittelystä ja sitten kun asia on sanottu, jättää se sikseen. Ei kertoa siksi, että näkee miten mies reagoi vaan rehellisesti sanoa mitä itse on ajatellut. Tuon omien ajatusten paljastamisen tuossa tilanteessa voi tehdä, mutta sitten kun siihen kykenee syyttelemättä tai ilman muitakin tunnekuohuja.

Teet ainakin ison virheen jos alat vielä pihtaamaan. Takuuvarmasti ottaa sen toisen hoideltavakseen.

Mies on imarreltu kauniin naisen huomiosta.
tilanne o nerinomainen koskaa luultavasti mitään täysin peruuttamatonta avioeron väistämättä aiheuttamaa ei liene tapahtunut(paneminen), eli homman voi keskeyttää.
Vakava keskustelu, luultavasti miehesi ei avrsinaisesti edes tiedä "missä mennään", toinen nainen(naiset osaa) voi kietoa koukkuunsa taitavasti pikku hiljaa.

Kiitoksia vastauksista!
En halua tällä hetkellä ottaa asiaa enää enempää esiin miehen kanssa. Pelkään etten voi juuri nyt käsitellä asiaa järkevästi. Pakko siis vain seurata tilannetta.
Mies itseasiassa viestittelee parhaillaan naisen kanssa. Menin hänen viereensä ja näin pari viestiä. Ihan normaalia sopimista harrastukseen liittyen. Mutta nyt kun en ole enää vieressä, mies taas hymyili puhelimelleen. :(
Meillä ei ole lapsia. Asumme yhdessä, mutta emme ole naimisissa tai kihloissa. Mies ei näe tarvetta näille.
En tiedä, onko normaalia viestitellä noin usein. Ainakin parina iltana viikossa käyvät whatsappissa keskustelua. En sitten tiedä onko kertoja lisää, mistä minä en vain tiedä.
Ja en tosiaan usko, että olisivat panneet tai muuten ollut ainakaan vielä mitään fyysistä. Henkinen puoli ja mieheni tunteet on eri juttu. Se sattuu ehkä jopa vielä enemmän.

<<Henkinen puoli ja mieheni tunteet on eri juttu. Se sattuu ehkä jopa vielä enemmän.>>

Tällä ajatuksella on myös evoluutiopsykologinen tausta. Kun mies liehuu ja on sukupuoliyhteydessäkin naisten kanssa, vaimon mielestä se ei ole likikään niin vaarallista kuin kiintymys toiseen naiseen. Evoluutio on kehittänyt naista pitämään vaarallisimpana pelkoa tulla hylätyksi, sillä aikana, jolloin perintögeenimme kehittyivät, ei ollut yksinhuoltajalle mitään sosiaaliturvaa, ja se merkitsi lapsille usein nälkäkuolemaa.

Kyllä vaikuttaa siltä että jotain sutinaa on.Nosta kissa pöydälle mutta rakentavasti.Älä ala syyttelemään vaan herätä aiheesta aikuismainen keskustelu.

Miksi et menis hänen ohjaamiin urheilutaphtumiin mukaan? Seuraamaan sivusta.
Ehdottomasti osta itsellesi laivaristeilylle lippu, menette samaa matkaa. Siihen kun on vielä noinkin paljon aikaa, ennätät hyvin tehdä ylitöitä “ pankkiin” saadaksesi kyseisen ajan vapaaksi.

Toisaalta mies saattaa kokea sinut vain kaveriksi , fwb ( friend with benefits) jota ei oteta oikein vakavasti vielä.

Mikäli asia sinua todella harmittaa, aina voit ottaa oman asunnon, taata kummallekin enemmän omaa aikaa. Silloin kun sovitte tapaamisesta, mies ei varmaan raplaa lelujaan vaan keskittäytyy omaan sen hetken seuralaiseensa, sinuun.

Tuo antaa kummalekin aikaa päättää, onko ystävyytenne jatkamisen arvoista.

Kaunis varattu nainen pyysi kerran yhteiseen harrastukseen ja suostuin. Meillä oli todella hauskaa yhdessä, mutta mitään seksuaalista ei tapahtunut. Vuosien jälkeenkin pidämme yhteyttä, ollaan kai varalla toisimmelle. Sen, että tunteita oli huomasi siitä kun hän suuttui kertoessani alkavasta suhteestani. Eivät ihmissuhteet niin yksinkertaisia ole kuin usein annetaan ymmärtää.