TUKEVA KUOPIO, työkokeilu, kuntouttava nöyryyttys.

Yksi räikeimpiä yhteiskunnallisia epätasa-arvoisuuksia on työttömän kohtelu. Työttömiähän ei pidetä edes kansalaisina, vaan heistä jopa puhutaan syrjäytyneinä, jonakin yhteiskuntaan kuulumattomana epäsuotavana joukkona, jota ei pitäisi olla edes olemassa. Kaiken lisäksi työttömiä voi julkisesti mustamaalata. Heistä saa vapaasti esittää jos jonkinlaisia leimaavia piirteitä, joiden tuloksena on syntynyt kuva työttömästä laiskana, viinaa väärin käyttävänä, yhteiskunnan verovaroilla elävänä työnvieroksujana.
Ei päivää, ettei mediassa rieku joku yrittäjä meuhkaamassa, miten moni työtön on kieltäytynyt hänen ruhtinaallisen hyväksi määrittelemästään työtarjouksesta. Jopa tutkijat levittävät legendaa työttömien mukavasta elämästä sosiaalisten tulonsiirtojen varassa. Sitten meillä on ministeri, jolla on missio pakkotyöstä.

Soittakaa poliisi paikalle jos kuntouttavassa työtoiminnassa työttömiä kohdellaan huonosti ja varsinkin jos siellä tuntee olonsa uhatuksi. Ja katsokaa, että työturvallisuusmääräyksiä noudatetaan, ne kun yleensä ovat rempallaan tuollaisissa toiminnoissa.

Olen kanssasi samaa mieltä; on häpeällistä, että toisten työttömyys ja köyhyys nähdään tienaamismahdollisuutena. Onkohan olemassa oikeita palveluja, joihin työnhakijat haluaisivat hakeutua, koska niistä olisi tosiaan jotain apua? Pärskis, miten sinä parantaisit omia mahdollisuuksiasi työllistää itsesi, jos yhteriskunbta sen sallisi? Minua auttaisi vaikkapa joku seuraavista: luovan kirjoittamisen tehokurssi Oriveden opistossa. Osa-aikaisen yrittämisen salliminen ja varmuus siitä, että osittaista työttömyystukea myönnettäisiin, kunnes yritykseni tuottaisi edes sen viissatasen kuussa säännöllisesti. Jonkinlainen puhe- ja esiintymiskurssi, siis ihmisillke tarkoitettyu, ei noille kuvitelluille työtönluusereille, joita ei ole olemassakaan. Videoiden editointikurssi. Kurssi Amazonin sähkökirjakustantamisesta. Tehokkaan puhelinkäyttäytymisen kurssi (ei puhelinmyyntiä, vaan rohkeaa työnhakua varten). Tyylikurssi nollabudjetilla elävälle naisenkääkälle. Vapaaehtoistyön näkeminen työllistymistä edistäväksi aktiiviseksi toiminnaksi (mitä se tietysti onkin), jolla voisi korvata pakotetun orjatyön ja muut härpäkkeet. Konekirjoituskurssi, vai mikä se nykyään on nimeltään.

Jos joutuisin tuollaisen nöyryyttäjäpuljun käsiteltäväksi, yrittäisin säilyttää omanarvontuntoni ja käyttäisin tilaisuutta kirjoittaakseni noista kyykytystilanteista pakinoita. Videoidakin voisin. Nostattaisin muut 'kurssilaiset' tyranneja vastaan ja loisin yhteishenkeä, mahdollisesti jopa vihollispuolen keskuudessa. Uhoaa yksi pitkäaikaistyötön, joka noiden logiikan mukaan on Suomen viranomaiskoneistossa muutettu elinkelvottomaksi turjakkeeksi.

En ole silä itse, mutta INHOAN EPÄOIKEUDENMUKAISUUKSIA. Työntekijöiden ja työttömien asettaminen vastakkain on myös aina ollut olennainen tekniikka työväen keskinäisen solidaarisuuden hajottamisessa. Työväenliikkeen kamppailuja on perinteisesti jäsentänyt jakolinja työläisiin ja kapitalisteihin ja siitä seurannut konflikti: kapitalistit rikastuvat riistämällä työläisten tuottamaa lisäarvoa, ja kykenevät anastamansa lisäarvon ansiosta voimistamaan ja ylläpitämään yhteiskunnallista valtaansa sekä määrittämään olosuhteita, joissa työ suoritetaan. Porvarit ovat menestyksekkäästi siirtäneet konfliktin toisten kustannuksella elämisestä ”veronmaksajien” ja työttömien välille. Tämän jakolinjan synnyttämät kamppailut eivät yleensä koske paremman elämän tavoittelemista itselle tai oman viiteryhmän voiman kasvattamista kuten työväenliikkeellä, vaan pyrkivät ennemminkin tuottamaan vahinkoa toisille, eli heikentämään sosiaaliturvan varassa elävien toimeentuloa.

Missä on IHMISARVO?? Erityisen ahdistavina keskustelijat kokivat leikit, joissa heidän oli kosketeltava toisia, itselleen vieraita ryhmän jäseniä. Moni keskustelija mainitsee pupuleikin, jossa pusutellaan ringissä kiertävää pehmopupua ja lopulta annetaan suukko leikin sääntöjen mukaan toiselle ryhmän jäsenelle. Tätä moni piti erittäin vastenmielisenä ja pehmolelun pussailua epähygieenisenä. Tää on aivan järkkyttävää, kuinka Suomessa kohtellaan ihmisiä.

Yksityiset sitten saavat orjan n. kymmenellä eurolla tunniksi käyttöönsä ja yritykset kahdellakympillä.

Jos työntekijä matkustaa orjatöihinsä autolla, niin siitä kaupunki rahastaa vielä 45 senttiä /km.

Kaikki tämä raha tulee kaupungille eikä se työt tekevä kuntoutettava näe siitä vilaustakaan. Hän saa vain Kelan työmarkkinatuen ja yhdeksän euron päivittäisen kulukorvauksen. Tämänkin kulukorvauksen maksaa Kela.

Yksityiselle myyty kuntoutettava työtön tuottaa tunnissa kaupungille saman verran kuin hän itse saa Kelalta päivässä. Yritykselle työtä tekevä tuo kaupungin kassaan rahaa kaksi kertaa oman päivittäisen kulukorvauksensa verran tunnissa.

Tämä on pelkästään työstä kaupungille perittävä korvaus. Sen lisäksi työtön tuottaa kaupungille selvää rahaa 10,09 euroa päivässä valtion työllistämiskorvauksena. Suurin hyöty tulee vapautumisesta kaupungin osuudesta työmarkkinatukeen. Kaikkein heikoimassa asemassa olevat pitkäaikaistyöttömät kantavat merkittävän vastuun kaupungin talouden tasapainottamisesta.

Orjakauppa on niin kannattavaa, että se ei yhtä vastaan hangoittelevaa änkyrää kaipaa. Hänet voidaan istuttaa nöyryytysmielessä täyttelemään sanaristikoita vuosikausiksi, niin oppii olemaan. Tai kaikesta päätellen onneksi ei opi olemaan, vaan tuo epäkohdat esille omalla nimellään ja naamallaan.

Ihmisen pitää vain oppia sietämään se alentuminen, jota työnteko tarkoittaa. Ei yhteiskunta toimi, jos väki makaa ylhäisessä työttömyydessä.

KYLLÄ. MUTTA TÖISTÄ PITÄÄ MAKSAA PALKKAA!!!!Se, että erilaisilla vippaskonteilla ja hokkuspokkustempuilla ihmisiä "työllistetään" lähinnä näillä 9 euron työkokeiluilla tai erilaisilla TE-keskusten järjestämillä/määräämillä aivan lapsellisilla kursseilla ei loppupeleissä työllistä työtöntä niin kuin tavallinen ihminen palkkatyön käsitteen ymmärtää.

Vaikka avointen työpaikkojen määrän kasvun luulisi parantavan työttömien työnsaantimahdollisuuksia ei useiden tutkimusten mukaan avoimet työpaikat kuitenkaan täyty työttömillä työnhakijoilla vaan henkilöillä, joilla on jo työpaikka. Tämä johtuu siitä, että a) työtön työnhakija hyvin harvoin pystyy kilpailemaan avoimesta työpaikasta jo työssä olevan kanssa ja b) työnantajat eivät tutkimusten mukaan palkkaa mielellään työtöntä työnhakija. Tällä on taas se vaikutus, että voitaisiin jo lopettaa puheet avoimien työpaikkojen ja työttömien kohtaamisongelmasta.

JA PASKAT. Moni on sairas ja eläkkeelle ei pääse. Ja töitä ei vaan ole. YT neuvotellut pävittäin. Suomessa ehkä on töitä, mutta I PALKKANMAKSAAJAT.

Matala palkka ja askartelun kaltaiset työt eivät parantaneet työttömien elämänlaatua, eikä pysyviä työpaikkoja syntynyt kuin tukitöihin.
Puhtaasti taloudelliselta kannalta se on pettymys. Työvoimatalon työpajojen ja palvelujen tuotoista on kertynyt parisataa tuhatta euroa, mikä vastaa yhtä prosenttia kokeilun budjetista. Se ei täytä tuottavan työn kriteeriä.

Samanlaisia ovat kokemukset muistakin tukityöllistämisen malleista!

Jos työttömän työpanokselle ei ole kysyntää, on sitä työvoimapolitiikan keinoilla vaikea luoda.

Kielteisin yllätys tutkijoille oli se, että toimeentulotuen tarve ei vähentynyt kokeilun aikana. Moni työllistetty saa yhä myös asumistukea. Syynä ovat tukitöiden alhainen palkkaus ja työmatkakulut.

Kokemukset ovat kielteisimmät työllistetyillä, joilla oli ennestään laaja työkokemus. Vaatimustasoltaan matala tukityö edistää kaikkein vähiten heidän itsetuntoaan ja asemaansa avoimilla työmarkkinoilla.

Suomessa on tällä hetkellä stalinistis-fasistinen ihmiskäsitys: kuka tahansa voi tulla leimatuksi miksi tahansa ja sairaaksi leimattu jätetään vaille sosiaaliturvaa ja/tai työpaikkaa.