Viestejä lukiessa heräsi taas pari kysymystä. Miksemme voisi esim. arvostaa duunareita, vaikka itsellä olisikin takana yliopistotutkinto? Kyllä he ainakin minun kunnioitukseni saavat, eikä se ole pois keneltäkään eikä mistään. Maailma on ihan liian täynnä käsittämättömiä kuppikuntia.
Täälläkin palstoilla riidellään loputtomiin jostain amis/amk/yliopisto -"paremmuuksista". Mitä ihmettä ne sellaiset paremmuudet ovat?! Eikö koulutettu ihminen ole viimeistään yliopistossa oppinut, ettei henkilökohtaisia arvostuksia ja mielipiteitä voi vertailla keskenään. Ihan sama kuin riideltäisiin siitä, onko punainen väri parempi kuin sininen.
Kaikille koulutuslaitoksille ja opiskelualoille on paikkansa. En tietenkään tarkoita, etteikö niiden puutteita tulisi korjata ja kehittää koulutusjärjestelmää edelleen, mutta se ei voi tapahtua vertailemalla niitä jatkuvasti keskenään.
Toki jos tämä oman oppialan alleviivaaminen muiden kustannuksella on hyväksi vaikkapa lasten ja nuorten itsetunnolle, niin siitä vaan. Minä vain taidan olla hieman liian vanha siihen...
Täälläkin palstoilla riidellään loputtomiin jostain amis/amk/yliopisto -"paremmuuksista". Mitä ihmettä ne sellaiset paremmuudet ovat?! Eikö koulutettu ihminen ole viimeistään yliopistossa oppinut, ettei henkilökohtaisia arvostuksia ja mielipiteitä voi vertailla keskenään. Ihan sama kuin riideltäisiin siitä, onko punainen väri parempi kuin sininen.
Kaikille koulutuslaitoksille ja opiskelualoille on paikkansa. En tietenkään tarkoita, etteikö niiden puutteita tulisi korjata ja kehittää koulutusjärjestelmää edelleen, mutta se ei voi tapahtua vertailemalla niitä jatkuvasti keskenään.
Toki jos tämä oman oppialan alleviivaaminen muiden kustannuksella on hyväksi vaikkapa lasten ja nuorten itsetunnolle, niin siitä vaan. Minä vain taidan olla hieman liian vanha siihen...
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ei mulla ole mitään duunareiden tai amk-opiskelijoiden arvostusta vastaan, kunhan itse saan yo:n hyödyllisen alan opiskelijana selvästi korkeampaa palkkaa ja paremmat duunit. Tämä kaikkihan on lähtöisin siitä, että ihmisiä yritetään nostaa samalle viivalle keinotekoisesti, jolloin se herättää paremmin pärjäävien huomion. Tosiasiahan on se, että osa ihmisistä on lahjakkaampia, ja jossei lahjakkaampia, niin tekevät enemmän työtä menestymisensä eteen. Nämä henkilöt päätyvät lähes poikkeuksetta korkeammille ja paremminlle paikoille kuin laiskemmat, lahjattomammat ja muuten vain huonommin pärjäävät. Sitten alkaa se "huonompien" selitys siitä, kuinka ei voi arvostaa toisia paikkoja toisia korkeammalle ja toisia ammatteja toisia korkeammalle, vaan "kaikkia tarvitaan ja kaikki ovat yhtä tärkeitä". Tosiasiahan on se, että niistä korkeammalla olevista 99% pystyisi siihen samaan vivun vetämiseen tehtaassa, roska-auton ajamiseen tai vaikka vessan seinän kaakelointiin, mutta toiseen suuntaan homma ei toimi lähellekkään samalla volyymilla.
Mikä tästä kaikesta seuraa on se, että maailmassa on oikeasti parempia ja huonompia ihmisiä. Yhteiskunnan osoittama arvostus ja palkat ovat vain yksi osoitus siitä.
Luettuani hmm.. noh, tylyhkön viestisi tuli vain mieleen, että kun nyt puhut näistä huonommista ja tyhmemmistä ja ei-lahjakkaista sun muista ihmisistä, niin tulitko ajatelleeksi, että kaikki eivät ehkä HALUA yliopistoon, vaikka sinne pääsisivätkin; pääsin minäkin, mutta valitsin sittenkin AMK:n koska sieltä löytyi kiinnostava ala, ala joka ehkä ei ole megapalkattu ja APUA, EI OLE EDES STATUSTA, mutta tiedän että siinä työssä minulla on kivaa...
Kaikille kun katsos ei riitä sellainen elämä, että on koulutus jolla kehua mutta työ jota ei niinkään rakasta ja josta saa sikana rahaa mutta vatsahaavan kolmekymppisenä... melkein hankin sen, mutta heräsin ajoissa, taisi onneksi tulla tarpeeksi ikää mittariin.
Niin kysyisinkin, että mitä tällä on lahjakkuuteni kanssa tekemistä ja että olenko minä nyt sitten huono vai tyhmä vai molempia...
Tästä asiasta me ei voida edes väitellä ilman loputonta kinastelua. Itse olen sitä mieltä, että työtä tehdään hyvän palkan ja arvostuksen takia. Eli jos hakee alalle, jota ei yleisesti arvosteta tai se jopa lähentelee hyödyttömyyden huippua, on turha valittaa siitä, et jotain toista arvostetaan enemmän. Koville aloille vaan ei laiskat tai lahjattomattomat pääse, joten muiden motiivi voi jäädä aina ikuiseksi kysymysmerkiksi. Pidän nimittäin todennäköisenä, että suurin osa, joka ei pääse YO:oon, selittää tämän saman stoorin siitä, kuinka "ei halunnut, vaikka oisi päässytkin" tai jonkun muun vastaavanlaisen selityksen. Syynä voi olla taustalla, jopa tiedostamattomana, että itse ei olisi päässyt tai ei olisi jaksanu opiskella YO:ssa. Varmaan taas joku hyökkää kaikkine argumentteineen tänne siitä, kuinka ei ole mitään väliä mitä tekee, kunhan itsellä on kivaa tai että kuinka amk:ssa vain sai valita kiinnostavan alan, tai kuinka minun näkemykseni asiasta on jotenkin väärä verrattuna kaikkien muiden mielipiteisiin, koska kehtaan arvostaa rahaa ja statusta. Kukin taaplaa tyylillään ja itse otan mielummin paremmin menestyvän elämän, kuin elämän kaikessa tavallisuudessaan keskiverrolla palkalla, asumisen 25v lainalla varustetussa kolmiossa, taloudellinen japski pihassa. Ja muuten, se palkka korreloi siihen työhön niin, että tylsissäkin palavereissa jaksaa kummasti istua, kun siitä maksetaan saman verran kuin "mukavan alan" 2 viikon palkka. Tähdennän vielä, että tämä ei ollut hyökkäys ketään yksittäistä henkilöä vastaan, varsinkaan tässä vasureiden ja sosialistien luvatussa maassa.
Miksi itse yleistät, että korkeasti koulutettujen työnkuva olisi jotakin "jota ei niinkään rakasta" tai, että siitä seuraisi vatsahaava? Miksi meillä akateemisilla henkilöillä ei voisi olla mieleinen työpaikka? Siihen vielä plussana päälle korkeahko palkka..
Alan ymmärtää mikä keskusteluja on pitänyt käynnissä; sehän on nimenomaan suhtautuminen työhön ja palkkaan, ei opiskelupaikka tai tutkinto sinänsä.
Itse olen valmistunut ns. "kovalta" alalta mutta tunnen oloni täystolvanaksi jos joudun puhumaan siitä julkisesti - minut luultavasti oletettaisiin heti tiukkapipoiseksi rahaa jahtaavaksi pyrkyriksi, kun tulisin mielummin nähdyksi sellaisena ihmisenä kuin olen. Kuulunhan niihin inhoamiisi sosialisteihin ;)
Kärjistyksiä eri koulutusalojen suhteen voi varoa viljelemästä, mutta ne ovat silti olemassa, sille ei mahda mitään. Mutta sitten se kysymys työhän suhtautumisesta. Toisin kuin otsikko näyttää, eihän se välttämättä liiku vain rahan ja kivan akselilla. Eikö nämä asiat voisi optimoida itselleen sopivimmiksi, sen sijaan että vain ajautuu elämässä eteenpäin olosuhteiden mukana? Mielestäni työssä on voitava tehdä asioita jotka todella tuntee omakseen, ja työstä saadun korvauksen on oltava sellainen että sillä makselee asuntolainat ja normaalin elämisen. 1600 e netto on siihen riittävä ja rahaa jää ylikin, vaikka joku toinen samalta alalta voisi pitää lukua lähinnä säälittävänä :)
Taustalla on klassinen kysymys: mitä ihmettä tekee rahalla, jos kaikki muu elämässä on päin peetä. Siksipä kai keskittyisin mielelläni niihin muihin asioihin kuin suuremman palkan haalimiseen.
Ja niin, en unohda koskaan, millaista oli teininä kun työskentelin vaatekaupassa. Jokainen päivä oli sietämätöntä tuskaa. En ollut tippaakaan kiinnostunut niistä rievuista, enkä ollut tippaakaan kiinnostunut palvelemaan muita asiassa josta en tiennyt mitään. Siis täysin mahdoton tilanne. Itseään vastaan ei kannata tapella, kun maailmassa kuitenkin on sopivampaa työtä kun vain etsii. Sellaisia palkkalukemia ei ole edes olemassa, että lähtisin nykyisestä työympäristöstäni sinne takaisin :)
"Miksi itse yleistät, että korkeasti koulutettujen työnkuva olisi jotakin "jota ei niinkään rakasta" tai, että siitä seuraisi vatsahaava? Miksi meillä akateemisilla henkilöillä ei voisi olla mieleinen työpaikka? Siihen vielä plussana päälle korkeahko palkka.. "
Hyvä Xylene, käsittääkseni puhuin ITSESTÄNI ja muista joilla sama tilanne kuin minulla; eli miksi olisin hankkinut korkeamman koulutuksen paremmalla liksalla, eli vain rahan ja statuksen takia, kun en kumminkaan olisi pitänyt työstäni ja saanut vatsahaavan. Olin yliopistolla pari vuotta, ja vaikka vedin huippuarvosanoja, meinasin kuolla tylsistymiseen. Eli: JOS ei viihdy, ei pidä tapattaa itseään turhaan.
Pointtini siis oli: järjetöntä tehdä jotakin epäkiinnostavaa edes statuksen ja fyffen takia.
Totta helvetissä joskus toivon että yo:lla olisi ollut jotakin joka olisi sytyttänyt (niin ei tarvitsisi kuunnella ihmisten marinaa tyhmyydestä ja lahjattomuudesta ;)), mutta kun ei niin ei.
Olikos tarpeeksi rautalangasta väännetty? ;)
"miksi olisin hankkinut korkeamman koulutuksen paremmalla liksalla, eli vain rahan ja statuksen takia, kun en kumminkaan olisi pitänyt työstäni ja saanut vatsahaavan."
Kelle sinä valintaasi täällä todistelet? Itsellesi? No miksi olisit hankkinut korkeamman koulutuksen? Ich weiss nicht.. Hyvä jos itse tiedät.
"järjetöntä tehdä jotakin epäkiinnostavaa edes statuksen ja fyffen takia."
Väittääkö joku muuta? Itse voisin tehdä oman alani piirissä tutkimusta vaikka ilmaiseksi, koska jo pelkkä kiinnostus ko. alaa kohtaan on niin kovaa. Eli en minä rahan perässä opiskele, se on vaan kiva lisä sitten joskus.
"Tosiasiahan on se, että niistä korkeammalla olevista 99% pystyisi siihen samaan vivun vetämiseen tehtaassa, roska-auton ajamiseen tai vaikka vessan seinän kaakelointiin, mutta toiseen suuntaan homma ei toimi lähellekkään samalla volyymilla."
Asia ei todellakaan ole näin. Itse opiskelen nykyään yliopistolla mutta armeijan ja opintojen aloittamisen välissä olin vuoden töissä rakennustyömaalla. Kesät sujuivat leppoisasti mutta talven tullessa ja pakkasten paukkuessa homma muuttui todella julmaksikin ajoittain. Pakkasen paukkuessa reilua kahtakymmentä astetta ja lähimmän sisätilan ollessa muutaman kilometrin päässä tilanne oli sellainen ettei sitä joka jamppa kyllä kestä kuukausikaupalla. Vielä kun palkatkaan eivät ole korkeimpiamahdollisia niin kyllä sen talven jälkeen arvostukseni "duunareita" kohtaan oli noussut huimasti! Suosittelen sullekkin työskentelyä duunarihommissa niin opit arvostamaan muitakin.
Putkimies tienaa enemmän kun luokanopettaja.
Onko sinulle tuttu sellainen asia kuin Herzbergin kaksifaktoriteoria?
Jos ei, niin tutustupa siihen.
Jos taas on, niin mietipä äsken lausumaasi, "Itse olen sitä mieltä, että työtä tehdään hyvän palkan ja arvostuksen takia.", em. teorian valossa.
Usein ne, jotka tästä ruikuttamaan lähtevät, ovat niitä, jotka tuntevat ITSE huonommuutta ja tietävät sen. Koira älähtää kun kalikka kolahtaa.
Uskomatonta, mutta totta on se, että nykyisin täytyy jo jopa varoa kelle ja missä tilanteessa kertoo olevansa yliopistossa. Ne "muut" nimittäin käyvät silmille ja huutavat "mikä luulet olevas, ooks vähä parempi kuin muut"(tässä siistimpi versio, vtut karsittu). Sivistyneenä ihmisenä ymmärrän lähinnä sääliä heitä enkä lähde tuollaiseen ala-arvoiseen reuhaamiseen mukaan.
Kateus on aina ollut inhottava asia, joskaan en ymmärrä mitä se on keltään pois jos omistan kunnianhimoa, halua opiskella ja vielä järkeäkin.
Juu, ja kaikkea meitä täällä tarvitaan. Itse en haluaisi tukehtua omiin jätöksiini jos paskakuski päättäisikin yhtäkkiä mennä lakkoon. JOs duunarin hommat ei kiinnosta, niin sitten opiskelemaan. JOs opiskelusta ei tule mitään, sitten duunariksi, mutta suut suppuun. Jos ei itse pärjää, turhaa sälyttää epäonnistumisiaan kenenkään muiden harteille.
Vaihteeks näinkin päin, hyvä. YO nyt sattuu olemaan korkeimmalla asteella koulutusta, ja jos sinne ei halua mennä/ole lahjoja/ole motivaatiota/ei riitä kärsivällisyys/ei ole tarpeeksi ahkera ym. niin voi aina mennä alemmalle asteelle kouluttautumaan tai jopa suoraan peruskoulun jälkeen duunariksi. Tällöin tulee kuitenkin hyväksyä se, että jotkut ovat korkeammin koulutettuja, tärkeämpiä ja paremmin palkattuja kuin ne, jotka ovat jääneet alemmille tasoille.
Toi " JOs duunarin hommat ei kiinnosta, niin sitten opiskelemaan. JOs opiskelusta ei tule mitään, sitten duunariksi, mutta suut suppuun. Jos ei itse pärjää, turhaa sälyttää epäonnistumisiaan kenenkään muiden harteille. "-osa tekstistä oli juurikin kiteytettynä kaikki, miten asian pitäisi olla.
Mitäs itse opiskelet/opiskelit? :D
Ilman rakennusduunareita, sähkö- ja putkimiehiä tulisi sinullekin kiire ulkomaille, usko huviksesi. Harvoin on mitkään kirjoitukset naurattaneet niin paljon kun nuo sinun.
Tutkintoja ei olisi koskaan pitänyt edes keksiä, ovat vain hyvä tekosyy himopätevien ihmisten egokullin heilutukseen.