Hyvää yön jatkoa yksinäiset valvojat!

Hyvät yöt, vaikka valvoen!

Yötähän tässä valvotaan.

Nukkumistakin olen yrittänyt mutt'ei se tekemällä uni tule.
Alkaa olla lehtiartikkeleiden ja terveyspalstojen mukaan melko yleistä tämä unettomuus, tai oikeammin kai pitäisi puhua huonosta unirytmistä, tai huonosta nukkumisesta. Tuskin unettomuutta on lopultakaan tutkittu ihan kaikilta jotka sitä valittavat.
En ole uneton, olen huonosti nukkuva.
Nukun pätkissä, mutta näen myös unia.
Päiväunia en ota, mutta yöksi ei unta riitä. Nyt nukahdin illalla, heräsin parin tunnin kuluttua ja tässä on yö sitten kulunutkin kaikessa muussa kuin nukkumisessa. Hiljaista liikkumista ettei herätä seinän takana nukkuvia, kahvia ja vanhoja uutisia. Kivahan näinkin on aamua odottaa, vai kuinka "veliseni"?

Yön tunnit ovat luovalle ihmiselle parasta aikaa. Omakohtainen kokemukseni osoittaa sen oikeaksi, kirjallisena ihmisenä parhaat tekstit syntyvät yöllä. Yhtä helposti piirtäen ja kuvittaen onnistuvat vaikeimmatkin utopistiset kuvat ja piirrokset löytämään ihanteellisimmat muotonsa ja värinsä silloin kun mieli on herkimmillään sellaisessa tilassa jonka nukkumista odottaessa itsestänsä tunnistaa. Ei minua harmita vähäinen unen määrä, mutta terveyden kannalta olisi parempi saada nukuttua edes muutaman tunnin pituisia jaksoja.
Tämä pätkäuni yö on tämän perjantain kannalta se ja sama, koska ulkoilu piristää eikä sää estä tuonne lumiseen maisemaan sukeltamista. Pehmeä lumi poluilla haittaa hiukan liikkumista, tekee siitä raskaamman astella, Kun sitten osaa varoa liukastumisia ei selkäkään pahemmin "tykkää huonoa", vaikka lihakset joutuvat jännittymään varsinkin alamäkiä kävellessä.

Liikunta harrastuksena. Se on oikeastaan ainoa keino pitää kehon lihakset liikkuvien nivelten ja rangan suojana. Liian vähän olen liikkunut niiden huollon ylläpitämisen kannalta, koska selkä oireilee ja pohjelihakset jummissa. Venytellen ja lihkset lämmittäen pitäisi lähteä ja palata liikuntasuorituksesta, mutta neljän tunnin tanssisession päätteeksi kun vain istun autoon ja ajelen sellaisen sata kilometriä tai ylikin, ei ne lihakset kyllä tykkää istumisen jälkeen saaneensa venytyksiä likuntasuorituksen loputtua. Pitäisikin miettiä pohjelihasten ja lonkkien asemaa, niin, venytellä vaikka ennen ajon alkamista tanssitalon pihalla. Katsottavaa tanssikansalle!
Kyllä liikunnalla on taivaallinen vaikutus, kotona opittua ei saa unohtaa. Äidin antamat opetukset ja Isän ohjaukset kunniaan.
Työllä on oma paikkansa elämässä. Jotkin työt tarjoavat liikuntaa työn ohessa, huomaamatta suoritteista ja rasittavaakin, kun taas istumatyötä tekeville ja vähän rasitusta tarjoaville työsuoritteille itse hankittu vastapaino jumpaten tai muutoin liikkuen.
Kuka on sairastunut liikunnasta?
Kyllä tietenkin loukkaantumisia liian suurien painojen nostelu, kylmien lihasten venähdykset jne. mutta ne eivät ole sairastumista, ne ovat loukkaantumisia, niitä sattuu, niitä tapahtuu ja niistä puhutaan.

Olkaamme onnellisia kun sentään kykenemme kirjoittaenkin tuomaan julki omia mietteitämme, vaikka yön hetkinä, unettomana yönä ja vaikka "puolinukuksissa".
Hyvää perjantai aamua.