Psykoottisia oloja oireita

Lisään että itselläni on se etten tunnista itseänivtai muita,kaikki on jotenkin epätodellisia.. voiko tämä olla psykoottista?

En ole kokenut tuollaista,koen itseni epätodelliseksi enkä tunnista itseäni enää. Onkohan tämä psykoottista. Pelottaa jos jään tälläiseksi. Voikohan lääkkeet tehdä tälläistä tai sitten olen vaan henkisesti niin sekaisin että ei mitään järkeä.

Kokemuksia olisi kiva saada lisää

Tuossapa vaihtoehtoa :

https://www.kuudesaisti.net/artikkelit/henkinen-polku/henkinen-heraaminen-voi-olla-raju-kokemus-johtaa-jopa-psykoosiin

Kerran. Vaan kerran oli semmone oire että matkasin aika koneella ajassa taakseppäi niinku fileas fogg mielikuvituksessani.

Toka kerralla matkailin mielikuvituk-ses-sa hie-ka-rannalle. Koska ei oo rahaa menä sinne oikeesti.
Sit tajusin et se oliki vaa psykoosi enkä oikeest i päässy lekottelemaan.

Kuvittelin että äitini yrittää myrkyttää minut. Ihmiset pystyvät lukemaan ajatuksiani, mm. radio ja kuuntelemani itse päättämäni musiikki yrittävät lähettää minulle viestejä, oli paha ufopelko, uskoin erään lapsena piirtämäni eläinkuvan tuijottavan mua ja aikovan pahaa (lopulta siirsin sen pois) .
Jossain vaiheessa kuulin myös selvästi ääniä, mutta tämä johtui varmasti alkoholista jolla aloin näitä aiempia oireita lääkitsemään, joka johti sitten kai ns. juoppohulluuteen vaikken juonutkaan pitkään enkä päiviä putkeen. Max. 4päivää putkeen enkä aamusta iltaan, vaan uutta humalaa lähdettiin iltaisin hakemaan. Luulen että jo valmis psykoottinenoireisto vaikutti siihen, että juominen ruokki näitä oireita, ja juominen olikin todella typerää, mutta ymmärtänette että siihen sortui tuollaisessa tilassa helposti eikä ajatellut että se toki huonontaa asioita.

En tiedä tai muista, miten tästä selvisin. Meni itsestään joskus ohi, varmaan pikkuhiljaa oireet lieventyivät tai koin jonkun valaistumisen asiasta. Apua en saanut, tästäkin voin syyttää itseäni kun alussa kävin juttelemassa ennen kuin tämä kaikki puhkesi, sen jälkeen kerran ja sitten tapaamiset jäivät omalta osaltani eikä sieltä tietysti peräänkään soitella. En kehdannut enää mennä. Lääkitystä ei ollut.
Jostain luin, että yleensä tällaiset menevät ohitse noin kuukaudessa, olisiko ollut juuri näin että ilman että asiaa käsittelee edes tai ilman lääkityksiä.

Eipä tuu muita oireita nyt mieleen. Joskus tulee vieläkin vähän samoja oireita väliajoin, mutta tunnistan ne aikaisin ja tähän asti ainakin olen saanut jotenkin pidettyä kurissa ja mennyt sitten ohi. Mulla on masennukset usein hyvin lievästi olleet psykoottisia muutenkin, mutta trauma sai nämä oireet puhkeamaan kukkaan.


Jälkikäteen on kyllä naurattanut kertoa tästä ajasta läheisille, kun sitä tajuaa kuinka sekaisin on ollut ja kuinka hassuilta nämä surullisuudessaan kuulostavat. Silloin aikanaan toki häpesin asiaa kun tiesi ettei nämä kuitenkaan ole totta tai ei ainakaan siltä muiden korvaan kuulosta.