Kun ihmiset pyrkivät saavutuksissaan liian korkealle, heidät pudotettiin takaisin maanpinnalle.
Evätkä ihmiset sen jälkeen enää lainkaan ymmärtäneet toistensa puhetta.
Edessä on suuri Ego-katastrofi, joka jättää jälkensä jokaiseen.
Evätkä ihmiset sen jälkeen enää lainkaan ymmärtäneet toistensa puhetta.
Edessä on suuri Ego-katastrofi, joka jättää jälkensä jokaiseen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Egokatastrofi on ollut täällä jo tuhansia vuosia. Me jokainen edustamme sitä, kukin tavallamme.
Jotkut jopa luulevat että heidän egonsa on ylitse kaikkien muiden.
Pahempi juttu tuo ecokatastrofi. Se on vasta tuloillaan. Me vaan silmät ja korvat ummessa eletään ja liataan maapallon luontoa, törsätään ja tuhlataan.
Joskus olen kuuseen kurkottanut ja katajaan kapsahtanut.
Olisiko siinä sama tunne kun sieltä baabelista putoamisessa,
Putoaminen aina sattuu.
Ei se sattuminen nyt niin kauheeta ole.
Sitä kun on niin monesti tipahellut ja kompastellut milloin missäkin yhteydessä.
Ensin hämillään ympärilleen vähän kattelee, helmojaan vähän oikoo,
ja jatkaa entistä vahvempana eteenpäin,
Sitä paitsi en ymmärrä muutenkaan kaikkien puhetta,
Sitä sen kun vaan hymyilee ymmärtäväisen näköisenä.
Sitä kieltä kaikki ymmärtävät, tai ovat ainakin hyväntahtoisesti ymmärtävinään.
Sen, jolla on korkeanpainkammo, ei kannata edes kapsahtaa mihinkään puuhun, edes pehmeälehtisiin. Ihan hyvä se, kun osaa asetella somasti töppöstä toisen eteen. Kyllä, jos 164 sentistä lähtee suutelemaan maata, korkeus riittää. Ylpeys käy lankeemusten edellä, mutta toivottavasti kukaan ei nähnyt. Kerää vaivihkaa luunsa ja lähtee astelemaan somasti, vaikk' sattuisi niin maan perusteellisesti. Alkaako egoismi ensimmäisestä rääkäisystä.
Millaista olisi ecoismi ilman egoismia?
Nyt lupsahtaa silmäluomet. Painun itsekkäästi maate.
Viimeinen normaali aamu ja sitten sitä vielä kesätöntä kesäaikaa.
Öitä!
Ihmiset, kuin jerikonmuurit.
Ne sortuivat - ainakin laulussa.
Vastaan itse: ilman egoismia ecoismi ottaisi jättiläisaskeleita.
Joskus tulee flashbäkkinä noloudentunne kaukaa menneisyydestä. Kovalla kädellä tätä egoa on muokattu. Vähempikin olisi riittänyt.
En nyt ymmärrä kommenttiasi ollenkaan. Enkä hirveästi aloitustakaan.
Ajatukseni arkitasolla: pitääkö minun hankkia i t s e l l e n i kaikkea. Voinko jättää näin jotain parempaa jälkipolville: luopua egoismista ja olla pienempi uhka ekologialle. Ruohonjuurista käsin pitää löytyä suunta. Suuret linjat ovat vain heliseviä sanoja.
Mitä tekemistä Baabelintornilla sitten lainkaan on tässä?
Aloittajan pitäisi kirjoittaa enemmän ajatuksistaan.
Menin ruohikkoon. Ehkä leppoisista vetäisyistä valitsin helpon polun.
Ilmeisesti aloittaja viittaa kieleen, eri kieliin, moninaiseen ilmaisuun, mikä on rikkaus ja sallittavaa. Kyse ei ole lainkaan katastrofista!
Metaforat. Semantiikka. Kirkko.
Minä tarkoitin sitä, että noloudentilanteet ovat kasvattaneet minun egoani. Siis ei ulkopuolelta tuleva vaan pään sisältä. En ole silloin joskus ymmärtänyt jotain asiaa, käytökseni on ollut sen mukainen. Sitten jälkikäteen on tuo flashbäkki tullut ja olen havahtunut kuinka typerästi olen ajatellut tai käyttäytynyt. Sehän on sitten koulinut tätä minun egoani.
Ekologisuus on ollut vähemmn kipuiluttavaa.
Noinhan kävi juuri minullekin yllä ja tuoreesti toisaalla. Livessä sattuu joskus.
Minusta on terveellistä erehtyä, nöyrtyä ja seurata, miten muut sen ottavat.
Se on inhimillistä. Bona fides.
Tahallisen virheellisen tiedon jakaminen on vilpillistä.
Komppaan ja tuo viimeinen lauseesi, siihen pitää aina puuttua.
Pah, mikääm Baabelin torni oo.
Niin alas on vaivuttu, että sen alemmas ei pääse - maapallon kuuma ydin lähenee. Polttaa, polttaa voimme sanoa kuin piilotusleikissä silloin lapsuudessamme.