Porontaljalla hiidenkirnussa

Olisi voinut kulttuuriantropologian assari antaa helpomman aiheen gradulle. ”Uuspakanuuden ilmentymät Suomessa”, Reetta huokasi. Jo ekana vuonna yliopistossa Reetta oli lukenut Kalevalan, ja aihe oli ehdotettaessa kiinnostanut. Nyt selvisi, ettei lähdekirjallisuutta juuri ollut.

Koituiko apu yliopiston kahvilan pienestä ilmoituksesta: ”Ukon Vakkaa juodaan taas! Luottamukselliset tiedustelut…” ja kännykkänumero perässä. Reetta soitti numeroon, jossa nuorehko naisääni, Mielikiksi esittäytynyt, vastasi. Sovittiin tapaamisesta kahvilassa seuraavana päivänä.

Mielikki oli parikymppinen, aika folktyylisesti pukeutunut nuori tukevahko vaalea nainen, vaatteet värjättyä pellavaa. Yliopistolla näkee kaikkea ekomuotia, mutta Mielikki todella näytti putkahtaneen 1800-luvulta. ”Mielikki metsän emäntä, metsän armas antimuori”, muisti Reetta Kalevalan säkeen. Lieneekö tyttö itse valinnut metsänhaltijan nimen itselleen vaiko hänen äitinsä?

Reetta kertoi teetä hörppien tutkimuksestaan, jossa piti selvittää pakanatraditioiden jatkumoita nykypäivässä. Monien ”muka-pakanallisten” tapojen hän tiesi olevan jälkikäteen elvytettyjä, eikä hän uskonut oikeaa pakanuutta enää löytyvän. Oli hän silti kuullut joidenkin sukujen kehuvan, ettei heidän suvussaan muka oltu kastettu ketään 800 vuoteen.

- Niin, Reetta, autamme kyllä, Mielikki lupaili, - Mutta oletko valmis näkemään ja kokemaan asioita, joita monet eivät usko tapahtuvan?

- Totta kai! Tieteellisestä mielenkiinnosta ja muutenkin!

- Hyvä. Tapaamme viikon päästä. Tule Rautatientorille perjantaina kymmenen jälkeen. Tuo mukanasi jokin pala eläintä.

- Mulla on luento…

- Kymmeneltä illalla. Ja varaudu matkaan. Nyt moikka.

Pala eläintä? Reetta mietti ostaisiko Siwasta jauhelihaa. Tuskin sitä tarkoitettiin. Pakanuuteen kävisi kai paremmin kuivattu käärme, oravannahka tai jäniksenkäpälä. Tai karhunhammas? Hullua! Mistä city-ihminen sellaisia löytäisi?

Hietalahden kirpputori koitui pelastukseksi. Heti kun Reetta näki venäläisen vodkan salamyyjän pöydän alla myös myttyyn käärityn porontaljan, hän tiesi löytäneensä etsimänsä. Kuutosen ratikkaan suurta uroshirven taljaa raahatessa kävi silti epäilys, olisiko karhunhammas ollut sentään helpompi kantaa.

Rautatientorilla oli tavallinen perjantaihälinä iltakymmenen aikaan. Reetta tunnisti Mielikin seisomassa Grand Casinon edessä, jossa pyöri hänen ikäisiään nuoria parrakkaita miehiä, mutta sitä enemmän Mielikki-tyyliin pukeutuneita nuoria naisia. Kolme kolhuista Hiacea taisivat kuulua tuolle porukalle.

- Reetta, hyvä kun tulit. Porontalja? Erinomaista. Nyt lähdetään Askolaan.

Joukko alkoi nousta autoihin ja tieliikennelain vastaisesti osa nuorista matkusti kolmen Hiacen takaosassa. Matka suuntautui moottoritietä Porvoon suuntaan ja sitten hiljaisemmille teille pohjoiseen.

Kello oli jotain yli puolenyön, kun autot kaarsivat valaisemattomalle parkkialueelle metsän keskellä. Nuoret nousivat autoista ja keräsivät suuria nyyttejä erilaisia kantamuksia: spriikeittimiä, vaatteita, astioita, mitä lienikään. Taskulamppua ei öisellä polulla kulkemista varten ollut kenelläkään, mutta Reetasta oli eksoottista, että joillakin oli kynttilöitä mukana tietä valaisemaan.

Toki Reetta oli Askolan hiidenkirnuista kuullut. Koulun maantiedon tunnilta hän muisti hiidenkirnujen synnyn: jääkaudella 10 000 vuotta sitten sulavalle jäätikölle muodostui suuria jään päällä kulkevia jokia, jotka syövyttivät jäähän putouksia. Putousten alle jäi joskus kiviä pyörimään pitkäksi aikaa samaan paikkaan, ja nämä kivet kaiversivat yhdessä veden kanssa jopa kovaan graniittiin kirnuja, joita vanha kansa kutsui hiidenkirnuiksi. Hiisi puolestaan oli Agricolan jumalluettelon mukaan karjalaisten jumala pakanallisella ajalla, Kaleva-jättiläisen poika, joka toimi uhrilehdon haltiahenkenä.

Nuorten joukko käveli vaiteliaana pimeässä metsässä poimuilevaa polkua yli mäkien ja juurakoiden. Puolisen tuntia karavaani kulki saapuen sitten jyrkähkölle kalliorinteelle, joka vietti alas Porvoonjoen laaksoon. Reetta oli kuullutkin, että Askolan hiidenkirnut olivat jyrkällä rinteellä aivan kuin terasseilla, jotkut korkeammalla ja jotkut matalammalla. Kirnulta toiselle oli rakennettu askelmia ja kaiteita kulkua helpottamaan.

Nuoret alkoivat rinteen yläosassa purkaa kamojaan. Spriikeittimillä alettiin keittää vettä kattiloissa ja osa tytöistä laskeutui rinteeseen sijoittelemaan kynttilöitä alaspäin viettävän polun äärelle ja jokaista pientäkin hiidenkirnua valaisemaan. Tässä Porvoonjokeen aukeavalla paikalla ei metsäkään tuntunut niin synkältä, vaikka yö olikin aika pimeä.

Reetta muisti lukeneensa Askolan kirnuista. Ne oli löydetty 1950, ja niitä tutkimaan oli tullut jopa japanilaisia tutkijoita. Yhdessä suomalaisten kanssa nämä organisoivat kirnujen tyhjennyksen ja antoivat niistä jokaiselle nimen. Suurin kaikista, alarinteen ”Jättiläisen kuhnepytty” oli peräti kymmenen metriä syvä. Kauneimpana kirnuista näyttäytyi Reetan mielestä alle puoli metriä matala, laakea kirnu, jonka professori Asai oli nimennyt ”Riisipadaksi”.

Tytöt asettelivat kynttilöitä kirnujen äärelle. varsinkin keskitasanteen ketju, jonka kirnut Professori Asai, Kukkaro, Mylly, Kattila ja Kuppi muodostivat kivan rivin, tuli hyvin valaistuksi. Riistapadaksi kutsuttu kirnu sai erityistä huomiota. Nuoret kantoivat kattiloissa keittämäänsä vettä pienimpiin hiidenkirnuihin ja äyskäröivät viileämpää vettä vastaavasti pois.

Mielikki kantoi rinteellä varovasti edeten Reetan tuomaa porontaljaa. ”Riisikupin” kohdalle tultuaan Mielikki upotti taljan kirnuun asetellen sen kirnuun kuin istuimen pehmikkeeksi. Kirnun vesi valui taljan reunoilta taljan päälle, ja avuliaat nuoret miehet kaatoivat taljan päälle keittämäänsä kuumaa vettä. Lopulta ”Riisipata” oli kuin lämmin, taljalla vuorattu kylpyamme, joka vain odotti kylpijää. Mutta kuka siinä tulisi kylpemään? Miten liittyivät toisiinsa Ukon vakka, hiidenkirnu ja poro? Reetta muisti Kalevalasta:

”Hiidet hirveä rakenti
juuttahat poroa laati”

Reetta katsahti sivuilleen ja näki kaikkialla palavan kynttilöitä, ja puuhasteleva joukko alkoi ilmeisesti olla tyytyväinen veden lämpötilaan kirnussa. Ainoastaan ”Jättiläisen kuhnepytty” jäisi ison kokonsa vuoksi hieman muita viileämmäksi, mutta olihan senkin vesi toki kesäpäivän lämmittämää. Kohta tapahtuisi jotain, mutta mitä?

Alarinteestä alkoi kuulua yhtäkkiä rummun tasaista pärinää. Noitarumpu? Ja mitä olivat puheet ”Ukon vakan” juomisesta? Sehän oli kevätkylvöjen ajan hedelmällisyysriitti, ja nyt oli heinäkuu! Entä jos tämä olikin Hiiden, metsän haltian palvontaa? ”Jättiläisen kuhnepytyn” luona alarinteessä alkoi tapahtua muutakin: nuoret miehet olivat selvästi vähentäneet vaatetustaan ja osa oli jo täysin alasti!

Reetta oli jo kysymässä jotain Mielikiltä, mutta huomasi tämän samoin alkaneen riisua vaatteitaan. Rintaliivejä käyttämätön tyttö oli hetkessä vapautunut pellavapaidastaan ja hänen valkeat, pyöreät rintansa nänninpäineen loistivat kauniina kynttilöiden mystistä tunnelmaa luovassa valossa.

- Miten on, Reetta? Halusitko olla mukana ja nähdä tämän loppuun asti?

Reetta hämääntyi, mutta uteliaisuus vei voiton ujoudesta. Ja jos muutkin, niin... vaatteet päällä olevaa katsottaisiin kohta muuten alastomassa joukossa varmasti pitkään. Helpointa olisi antaa virran viedä. Hitaasti Reetta alkoi vetää puseroa päänsä yli. Valkeat rintaliivit päällään hän vielä hetken mietti, jatkaako tästä, mutta epäröintiä kesti vain hetken. Reetta avasi liivien hakaset antaen niiden tipahtaa vaatekasalle.

Mielikillä oli enää vain harmaa pellavainen hame päällään, ja kauhukseen Reetta huomasi Mielikin laskevan myös ne jaloistaan. Alarinteessä näkyi miehiä munat paljaina heiluen ja tyttöjä paljaine rintoineen ja lopulta hekin ilman rihman kiertämää. Mihin lahkoon olinkaan tullut, Reetta pelkäsi...

Mielikki seisoi täysin alastomana Reetan edessä. Reetta näki vilauksen Mielikin ajeltua häpykarvoitusta ja unohtui tuijottamaan Mielikin kynttilän valossa kauniisti kaartuvia nuoren naisen muotoja. Mielikin vaaleat hiukset laskeutuivat kauniin vapaina tytön suurille valkeille rinnoille, joiden tummat nänninpihat pitkine, kovine nänneineen olivat Reetan mielestä todella kauniit, vaikkei hän aiemmin ollut suinkaan tytöistä kiinnostunut. Moni mies unelmoisi tuollaisten tissien suutelemisesta ja hyväilemisestä, Reetta tiesi. Reetan harvalukuiset seksikumppanit olivat tosin pitäneet Reetankin rinnoista, noista sopusuhtaisista puolipalloista, joita jotkut olivat unohtuneet imemään ja hieromaan niin, että Reetan oli täytynyt jo hoputtaa kaveria varsinaiseen yhdyntään.

Mielikki asettui makaamaan hiidenkirnun päälle levitetylle porontaljalle katsoen Reettaa yhä suoraan silmiin. Tästä Reetalle tuli mieleen Kalevalan:

”Oisi tuossa ollakseni
sopisipa maatakseni
nuoren neitosen keralla
kanssa kasvavan kanasen”

Noin mietti Lemminkäinen silittäessään kiinni saamansa Hiiden hirven turkkia…Nyt Lemminkäinen Loverboy oli kaukana.

- ”Ukon vakka!”, Mielikki kuiskasi, - Oletko koskaan miettinyt missä se on?

Reetan ajatukset sinkoilivat. Agricolan psalttarin esipuheessa mainittiin Ukon vakan juominen kevään hedelmällisyysrituaalissa:

”silloin juotiin Ukon vakka
juopui piika sekä akka
ja sitte paljo häpiä siellä tehtiin
mikä sekä kuultiin että nähtiin…”

- ”Riisikuppiko?” Reetta ihmetteli, - Kuinka…siitä vakkaa juodaan!

Mielikki istahti ”Riisikupin” muodostamaan kuoppaan porontaljan keskellä, ja lämpimäksi keitetty vesi turskahti taljan alta kastellen tytön istuma-alusen. Vesi oli ilmeisesti mukavan lämmintä ja talja pehmeä. Mielikin alavartalo upposi taljan kera hiidenkirnuun ikään kuin tyttö olisi humpsahtanut ylisuureen vessanpönttöön. Polvet ja ylävartalo jäivät pilkistämään veden yläpuolelle.

Mielikki nosti kätensä suurille hinkeilleen alkaen hiljaa hyväillä niitä. Reetta huomasi kauhukseen myös alarinteellä olevan alastoman porukan nousevan ylös heidän luokseen. Tapahtuman pääpaikka oli tietenkin juuri tässä! Reetalla oli yhä valkoiset pikkuhousut jalassa, eikä hän aikonut niitä pois riisuakaan.

Mielikki alkoi selvästi viihtyä kylpypaikassaan taljalla vuoratussa matalassa hiidenkirnussa. Rintava neitokainen hieroi yhä enemmän kiihtyen ja raskaammin hengittäen valtavia hedelmällisyyden jumalattaren rintojaan ja nipisteli itseään kiihottaakseen niiden nänninpäitä. Reetta tuijotti jähmettyneenä tuskin tajuamatta, kuinka nuoria ilman rihman kiertämää oli kokoontunut kirnun ympärille ja asettanut kynttilöitä kaikkialle ”Riisikupin” ympärille valaisten paremmin tätä pakanallisen riitin tapahtumapaikkaa.

Parilla pitkällä risupartaisella kundilla Reetan vieressä näytti selvästi seisovan heidän katsoessaan Mielikin touhua. Reetta yritti olla vilkuilematta miesten muniin saati paljasryntäisiin neitoihin kaikkialla Mielikin kylpyammeen reunalla. Mielikin käsi sujahti tytön jalkoväliin veden alle ja Reetta arvasi Mielikin alkaneen hieroa häpyään katsojakunnasta välittämättä – tai ehkä tämä rituaali oli jatkunut jo näin joka kesä!

Reetta vavahti hieman Mielikin vinkattua sormellaan Reettaa tulemaan lähemmäs. Lumoutuneena ja osaksi rikkomattomaan rituaaliin jouduttuaan Reetta totteli ja istui taljan hieman märälle, pikkuhousut kastelevalle reunalle. Mielikki tarttui Reettaa käsistä ja nosti ne sanaa sanomatta omille rinnoilleen. Reetta ymmärsi, että hänen piti hyväillä ja hieroa niitä ja saada Mielikki kiihottumaan lisää. Mielikin rinnat tuntuivat ihanan pehmeiltä, ja yllätyksekseen Reetasta oli mukava hyväillä niitä ihan siitäkin syystä, että sillä Reetta näytti entisestään kiihottavan heitä katselevia nuoria miehiä.

Orgiatko tästä tulisi? Milloin kalut kovina seuraavat nuoret miehet liittyisivät rituaaliin? Saisiko Reetta maistaa jonkun kullia sisällään? Jotkut nuoristamiehistä olivat alkaneet runkata kullejaan yhä kovemmiksi ja monet tytöistä heidän ympärillään oli istunut maahan ja hieroi kiihtyvään tahtiin jalkovälejään. Jos ei ryhmäseksiä, niin ryhmämasturbointi, Reetta pohti.

Miten olikaan Kalevalan ”Hiiden hirven hiihto” päättynyt?

”Itse lieto Lemminkäinen
jopa lämsänsä lähetti
Hiien hirven hartioille
kaulalle kamelivarsan
jottei potkinut pahasti
selkeä silittäessä”

Mielikki nosti kätensä vuorostaan Reetan kovettuville rinnoille hellien niitä samalla tavoin kuin Reetta teki hänen jättimäisille maitohinkeilleen. Mielikin kosketus ei tuntunut mitenkään vastenmieliseltä, ja Mielikki hyväili hellästi myös Reetan olkapäitä ja kohta veti Reettaa kohti itseään, makaamaan päällensä hiidenkirnuun asetetulla taljalla.

Reetan pikkuhousut kastuivat hiidenkirnusta porontaljalle loiskahtaneesta vedestä. Mielikin huulet tapasivat Reetan epäröiviä huulia antautuen suudelmaan, jota jostain alhaalta rinteestä kantautuva noitarummun paukutus säesti Reetan sydämenlyöntien tahtiin. Mielikin tunkeileva kieli seikkaili Reetan suussa, eikä Reetta huomannut edes estellä, kun Mielikki sujautti kätensä Reetan selälle ja sujautti Reetan pikkuhousut alas paljastaen Reetan kiinteän takapuolen kiitolliselle kalut kovina katsovalle yleisölle.

Reetta ei välittänyt enää mitä tapahtuisi. Olivathan kaikki siinä ympärillä yhtä alasti ja siten tasa-arvoisesti mukana. Hän suuteli Mielikkiä omasta aloitteestaan ja yhä ahnaammin ajatellen, että annetaan nyt sitten porukalle oikein kunnon show, ehkä enemmän kuin odottivat. Reetta värähti hieman tuntiessaan Mielikin käden jo ehtineen Reetan häpykummulle. Koskaan ennen ei toinen nainen ollut koskenut häntä tällä tavalla. Enempää kysymättä Mielikki myös Reetan häpeäksi löysi Reetan hieman kostuneet häpyhuulet ja Mielikin sormi tunkeutui Reetan sisään Reetan ehtimättä tätä estellä. Sormi upposi kerralla aika syvälle ja Reetta huokaisi äänekkäästi aiheuttaen kiimassaan tyytyväisellä äänellään ainakin lähellä seisseiden miesten seisokeissa lisänytkähdyksen. Reetta asettui Mielikin vierelle kyljelleen ja Mielikki teki tilaa taljan päällä. Kirnussa likoava talja tuntui lämpimältä, ja Mielikki vaihtoi paikkaa Reetan kanssa niin, että kohta Reetta huomasi itse istuvansa Riisikupin kuopassa miellyttävä porontalja allaan. Kalujaan runkkaavat miehet olivat siirtyneet piiriin hänen ympärilleen.

Kauaa ei Reetan tarvinnut alastomuuttaan hävetä, sillä Mielikki kierähti hänen päälleen peitoksi ja näkösuojaksi miesten häpeämättömiltä katseilta. Reetan alaruumis lepäsi taljalla Riistapadan lämpimän veden lammikossa, ja Mielikin uhkeat hinkit roikkuivat hänen päällään nänninpäiden miltei koskettaessa Reetan kovia tissejä. Lopulta Reetta tunsi Mielikin vartalon koko pehmeyden tämän painautuessa täydellä painollaan Reettaa vasten. Nuorten naisten rinnat painautuivat luontevasti toisiaan vasten ja Mielikki suuteli Reettaa yhä kiivaammin Reetan päästä tarttuen.

Reetta levitti reitensä ja Mielikki painautui hänen syliään vasten. Mielikin käsi alkoi kohta taas seikkailla Reetan häpyhuulilla Reetan antautuessa täysin himolleen. Mielikin sormet olivat Reetan sisällä, sitten kaksi sormea, lopulta kolme... Reetta huusi nautinnosta tuntien orgasmin lähestyvän. Mielikin käsi vatkasi Reetan pillua hiidenkirnun lämpimän veden alla, ja Reetta tarttui molemmin käsin porontaljan reunoihin puristaen niitä tuntiessaan huippunsa tulevan.

- Voi...taatto taivahinen... Ukko ylinen jumala..., Reetta voihki Mielikin vetäytyessä alemmas ja painaessa kuumat huulensa Reetan vedestä nousseelle hävylle. Mielikki työnsi kieltään Reetan sisälle ja Reetta näki tähtiä. Näinkö juotiin Ukon maljaa? Koko Kalevan maan kirjokansi näyttäytyi Reetan edessä ja räjähti hänen silmilleen. Reetta värähteli porontaljan päällä ja vesi loiskahteli Reetan alla taljalla tytön nostellessa lantiotaan kiivaasti ylös ja alas orgasmin kouristuksissa. Reetta ymmärsi myös nuortenmiesten ympärillään tulevan. Useasta salskeasta kalusta roiskui valkoista siemennestettä Reetan viereen porontaljalle.

”miellytti metsän emännän
itsenki metsän isännän
ihastutti immet kaikki
taivutti Tapion neiet”

Reetan jo hieman toivuttua hän huomasi yhä makaavansa selällään taljalla takamus hiidenkirnussa veden alla ja ympäröivän Hiiden peikkoväen jo pukevan vaatteita päälleen. Mielikki laittoi hänkin jo pellavahametta lanteilleen suuret valkeat rintansa yhä paljaina, ja Mielikin silmistä Reetta päätteli tämän olleen valmis menemään tätäkin pitemmälle. Mutta rituaali oli selvästikin ohi. Tästä enemmän heidän olisi järjesteltävä keskenänsä. Mielikki ojensi tyydytetylle Reetalle tämän housuja, joita hän kohta alkoikin hitaasti ja yhä hämmennyksen pöpperössä vetämään jalkaansa.

”ja sitte paljo häpiä siellä tehtiin...”

Se nyt ei ainakaan pitänyt paikkaansa. Reettaa ei hävettänyt yhtään. Graduun saattoi taas tarttua uudella innolla...