Skitsofreenistyyppinen häiriö

Miksi edunvalvontavaltuutus pitäis olla? Tuskin tuhlaan rahojani holtittomasti vain skitsofrenian takia. Omaisuutta mulla ei ookaan, kun asun vielä kotona. Olen vasta 21-vuotias ja toisaalta en oo pystyny asumaan itsenäisesti pahan masennuksen takia. Sen oon kuullutkin, että elinikäähän tommonen sairaus tavallaan lyhentää. Toisaalta mä oon siitä vaan ilonen, koska tän masennuksen takia jokainen päivä on tuskaa.

jotaintukeakaivataan kirjoitti:

Miksi edunvalvontavaltuutus pitäis olla? Tuskin tuhlaan rahojani holtittomasti vain skitsofrenian takia. Omaisuutta mulla ei ookaan, kun asun vielä kotona. Olen vasta 21-vuotias ja toisaalta en oo pystyny asumaan itsenäisesti pahan masennuksen takia. Sen oon kuullutkin, että elinikäähän tommonen sairaus tavallaan lyhentää. Toisaalta mä oon siitä vaan ilonen, koska tän masennuksen takia jokainen päivä on tuskaa.

Lue lisää

Ei kyseessä ole sairaus vaan oireyhtymä, jonka ennuste on hyvin yksilöllinen. Elämää se ei lyhennä tippaakaan, vaan lyhentynyt elinikä johtuu itsemurhista ja vaarallisista lääkkeistä, joita heille syötetään sekä epäterveellisistä elämäntavoista. Ei ole mitään syytä, ettei skitsofreniadiagnoosin saanut voisi elää normaalipituista elämää, jos haluaa. Samalla tavalla köyhyys lyhentää elinikää ->johtuu köyhyyden kanssa korreloivista muista riskitekijöistä.

Hkjf kirjoitti:

Ei kyseessä ole sairaus vaan oireyhtymä, jonka ennuste on hyvin yksilöllinen. Elämää se ei lyhennä tippaakaan, vaan lyhentynyt elinikä johtuu itsemurhista ja vaarallisista lääkkeistä, joita heille syötetään sekä epäterveellisistä elämäntavoista. Ei ole mitään syytä, ettei skitsofreniadiagnoosin saanut voisi elää normaalipituista elämää, jos haluaa. Samalla tavalla köyhyys lyhentää elinikää ->johtuu köyhyyden kanssa korreloivista muista riskitekijöistä.

Lue lisää

Oireyhtymä viittaa sairauteen. Kun oireyhtymän etiologia selviää siten, että se voidaan erottaa muista sairauksista omakseen, saa kyseinen oireyhtymä yksilöllisen sairausnimen.

tuuttaava4 kirjoitti:

Oireyhtymä viittaa sairauteen. Kun oireyhtymän etiologia selviää siten, että se voidaan erottaa muista sairauksista omakseen, saa kyseinen oireyhtymä yksilöllisen sairausnimen.

Lue lisää

Oireyhtymä viittaa lääketieteessä oireiden yhdistelmään, jolla oletetaan olevan jokin yhtenäinen selittäjä, oletetusti synnynnäiset ja geneettiset syyt. Sairaus on toki vähän määritelmäkysymys, mutta viittasin tässä siihen, että oireiden taustalta ei löydetä mitään fyysistä patologista prosessia, joka selittäisi oireet ja joka itsessään lyhentäisi elinikää. On olemassa tutkimuksia, joiden mukaan skitsofrenian oireet ei muodosta edes yhtenäistä erottuvaa klusteria, vaan eri oireet ilmenevät paljon laajemmin populaatiossa kuin yleensä oletetaan. Joidenkin tutkimusten mukaan esimerkiksi dissosiaatiohäiriöistä kärsivillä on jopa enemmän skitsofreniaoireita kuin skitsofreenikoilla. Kyseisen oireyhtymän etiologiaa ei tulla koskaan selvittämään, koska kyseessä ei ole yhtenäinen ilmiö eikä sille tulla löytämään yhtenäistä selitystä. Skitsofreniaa ei voida ennustaa geenien perusteella, koska geenit selittävät tutkitusti vähän yli 3,4 % skitsofrenian esiintyvyyden vaihtelusta eli se tarkoittaa sitä, että vaikka omaisit kaikki tunnetut riskigeenit, siitä ei voi päätellä juuri mitään riskistäsi ajautua psykoosiin, joka kestää yli kuukauden tai yli kuusi kuukautta (riippuen, mitä tautiluokitusta käytät -kriteerit vaihtelevat). Kaksi ihmistä voivat "sairastua" tähän oireyhtymään 15 eri tavalla ilman, että omaavat yhtäkään samaa oiretta. Tämä on merkittävä ongelma ollut skitosfrenian diagnosoimisessa jo sen keksimisestä alkaen. Mielestäni on vastuutonta pelotella näitä masentuneita ja itsetuhon partaalla olevia ihmisiä jollain mystisellä, kaamealla mielisairaudella, joka tulee ja tuhoaa ihmisen terveyden ja järjen, kun tosiasiassa kyseessä on pseudosairaus, jonka ennusteeseen vaikuttaa kaikkein vahvimmin psykososiaaliset syyt kuten se, miten saa sosiaalista tukea ja ymmärrystä ongelmiinsa. Skitsofrenian hoito ei tätä tukea tarjoa, vaan luo ihmisten päähän katastrofidystopioita, joissa käytännössä ihmisestä tehdään lääkeriippuvainen debiili, jolla ei ole tulevaisuutta eikä kykyä hallita omaa elämäänsä. Ei ihme, että nämä skitsofreenistyyppiset sairastuvat tähän "sairauteen", kun heitä siihen hoidollisesti oikein kannustetaan sen sijaan, että autettaisiin ymmärtämään, mikä elämässä oikeasti on vialla. Tämäkin aloittaja nyt rakentaa itselleen tahattomasti ja täysin turhaan sairaan identiteettiä ja rypee itsesäälissä, kun olisi muitakin vaihtoehtoja elämässä.

No kyllä mulla tää psykoosi, vaikka se ei paha ollutkaan, tuntu sen verran rankalta kokemukselta, että voin uskoa kyseessä olevan sairauden.

En millään jaksanu lukea tota tekstiä, kun se oli niin pitkä, mutta mulla oli selkeitä aistiharhoja ja vainoharhaisuutta, niin että kyllä olin todellakin kipeä niihin aikoihin, kun olin psykoottinen.

jotaintukeakaivataan kirjoitti:

No kyllä mulla tää psykoosi, vaikka se ei paha ollutkaan, tuntu sen verran rankalta kokemukselta, että voin uskoa kyseessä olevan sairauden.

En millään jaksanu lukea tota tekstiä, kun se oli niin pitkä, mutta mulla oli selkeitä aistiharhoja ja vainoharhaisuutta, niin että kyllä olin todellakin kipeä niihin aikoihin, kun olin psykoottinen.

Lue lisää

Tuossa tekstissä ei ollutkaan kyse siitä, tunnetko sinä tai oletko sinä joskus tuntenut itsesi kipeäksi, vaan skitsofreniadiagnoosin lääketieteellisestä validiteetista. Jos olisit lukenut tuon tekstin tietäisit, että saadakseen skitsofreniadiagnoosin ihmisellä ei tarvitse olla yhtäkään niistä oireista ja ongelmista, joista sinä kärsit. Silti teidän katsotaan "sairastavan" samaa tautia. Teillä ei olisi välttämättä mitään yhteistä. Todistetusti kummallakaan ei olisi mitään muuta aivorakenteellista poikkeamaa paitsi lääkkeiden aiheuttamat muutokset aivoissa (neuroleptit tunnetusti surkastuttavat aivoja), kummallakaan ei olisi mitään poikkeavuutta dopamiinitasoissaan (tuhansien ja tuhansien tutkimusten jälkeenkään tällaista ei olla löydetty) ja te tuskin jakaisitte edes samoja geneettisiä riskejä, jotka altistavat kyseiselle "sairaudelle" (skitsofrenialle ei olla tuhansien tutkimustenkaan jälkeen löydetty mitään merkittäviä, sairautta ennustavia geneettisiä riskitekijöitä). Kirjoittajan mukaan DSM-diagnostinen manuaali onkin kuvannut skitsofrenian oireiden kirjoa varsin laajasti ja vastakohtien kautta viimeisen puolen vuosisadan aikana: "skitsofreenikolla on saattanut olla harhaluuloja tai sitten ei, he ovat joko kärsineet aistiharhoista tai sitten ei, he ovat voineet olla joko levottomia tai katatonisia, iloisia, surullisia tai eivät kumpaakaan, tai sitte liikkuneet edestakaisin ilon ja surun tunteiden välillä". Skitsofrenia onkin kuvattavissa sen verran oireiltaan laaja-alaiseksi häiriöksi, että jokainen ihminen voisi periaatteessa olla diagnosoitavissa skitsofreenikoksi jossain vaiheessa elämäänsä. Vaikka rankan psykoosin jälkeen varmasti haluaa löytää nimen ja selityksen ongelmilleen, niin skitsofrenia ei vain toimi selityksenä. Se ei ole validi sairaus, sen oirekuva on epämääräinen ja sen hoitomuoto perustuu tuhansia kertoja falsifioituihin hypoteeseihin siitä, että näihin epämääräisiin psykoottisiin kokemuksiin liittyisi häiriö dopamiinitasoissa. Olen itsekin ollut psykoosissa ja tiedän, että se voi olla aika traumatisoiva kokemus, mutta sille ei välttämättä siltikään löydy mitään yhtenäistä syytä eikä mitään synnynnäistä poikkeavuutta tai sairautta taustalta.

Ruotsi oln tässäkin asiassa meitä edellä.