Paniikkihäiriö alkoi minulla n.pari vuotta sitten,kun olin koulutustilaisuudessa.Siellä piti esitellä itsensä ja osallistua ryhmätöihin joita olen aina jännittänyt..,kun sitten tuli vuoroni esitellä työtämme niin se iski..sydän tykytti miljoonaa,kädet rupes täriseen ja ääni värisi..sitten näitä kohtauksia rupes tuleen töis.Mistä alkaen rupesin jännittämään töihin menoa ja varsinki sitä et joku huomaa(olen myyjä)kun kädet jä ääni rupeavat tärisemään.Vapaapäivätki menee mietties tuleeko taas kohtaus töis.Kauppaan meno tuntuu pahalle ja varsinkin kassalle jonottaminen ahdistaa.Kahvillekkaan en enää ystävieni kansssa pysty menemään.Minulla on citalopram 20g ja propral 10g lääkettä tähän mutta tuntuu ettei niistä ole juurikaan apua.Poikaystävälläni on myöskin paniikkihäiriö mutta hänellä se oirehtii hieman erilailla.Hänellä on lääkityksenä xanoria.Kokeilin ottaa puolikkaan xanoria ja se tuntui auttavan mutta kun pyysin lääkäriltä tätä samaa lääkettä hän sanoi et ei,koska oireet minulla erilaiset.Mikä avuksi..enhän mä voi poikaystäväni lääkkeitä ottaa jatkuvasti?!Olen kuullut että hypnoosista voi olla apua tähän.Onko kellään kokemuksia siitä entä paljonko se suuritapiirtein maksaisi?Tuntuu välillä ettei jaksa enää tätä pahaa oloa ja näitä kohtauksia.Voimia teille kaikille jotka kärsivät tästä samasta ongelmasta!!
näin minulla
tipi
322228
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
aivan sama mullakin. pitää muistaa se rauhotteleminen, niinkun tos tutux:sin kirjoitelmassa (pikaista apua) siin on hyviä ohjeita, ovat myös toimineet minulla.
Kiitos kommentista!Sekin jo auttaa kun pystyy kirjoittamaan tästä.Ajattelin kokeilla sitä hypnoosia..en tiedä onko siitä apua mutta eihän sitä tiedä ellei kokeile.Asustelen tääl s:joella,et se keskushan on täällä.Olisi mahtavaa jos se auttas tähän ongelmaan!!
kyllä se varmaan auttaa, eikös se niinku oo tota rentoutumista ja jonkinlaisen musiikin kuuntelua, en itse tiedä kun en oo käynny koskaan, jostain kirjasta luin tollasta, mä käyn terapiassa psykologin luona 1kerran kuukaudessa. sit mä ton avomiehen musiikki kokoelmasta löysin (syntikan)eli (oikeesti sen kokoelmalevy kasan nimi on synthesizer) levyjä niiden rauhallinen musiikki saa minut rentoutumaan.
Kirjoitit poikakaverisi lääkkeistä Xanorista, että se auttaa sinun oloa, mutta oman kokemuksen perusteella en pitemmän päälle suosittele sen lääkkeen aloittamista.Minun hoito aloitettiin 5v.sitten Xanorilla ja en meinaa päästä juuri tästä lääkkeestä eroon millään,koska se on juuri riippuvuutta aiheuttava, kuten esim.Citalopram-ratiopharm ei ole.Siihen lääkkeeseen jää koukkuun helposti, vähentäminen on tosi vaikeaa,varsinkin eka kuukausi annoksen pienentämisestä!Minäkin olen harkinnut kokeilla hypnoosia, mut tälleen työttömänä ei ole varaa, eikä kunta anna rahoituksia hypnoosihoitoon?!
Olet kyllä oikeassa Xanorin suhteen,että siihen jää koukkuun helposti mutta kun se tuntuu olevan ainoa lääke joka auttaa helpottamaan oloa!Tuntuu ihan hirveältä kun olen palvelemassa asiakasta kassalla ja kohtaus iskee(sydän jyskyttää,kädet tärisee niin ettei rahat meinaa käsis pysyä ja tuntuu että kuolee siihen paikkaan)ja rupeappa siinä jollenkin teini-ikäselle selittämään mikä tuli.Ihan senki takia että pystyn selviytymään työstä,niin olen joutunut ottamaan Xanoreita kun omista lääkkeistä ei tunnu olevan apua.Hypnoosista vielä..eihän mullakaan ylimääräistä rahaa ole mutta ajattelin ruveta säästämään siihen.Täytyy ottaa selvää minkä hintasia ne "hoidot"on.Meikäläinen on kyllä valmis kokeilemaan mitä tahansa mikä auttaa paniikkikohtauksiin!En haluaisi lopun elämää lääkeitten varassakaan olemaan.olisi mukavaa löytää täältä s.joelta ystäviä jotka kamppailevat saman ongelman kanssa.:)
Kiva ku vastasit, laitoin eilen nimittäin eka viestin tänne.Kyl ymmmärrän jos oot kassalla töis,et joudut ottaa xanoria, se helpottaa nopeasti oloa,olin itekin asiakaspalvelu työssä,meni välillä annos vähän yli ku tuntu et ei auta se määrätty annos,sit se kostautuu aina.Kyllä tää on tosissaan päivä kerrallaan elämistä,joku aamu ku heräät nii on tosi hyvä olo, sit välillä hyväku pystyt kattoo kaveria silmiin ku juttelet,outoa on.Mulla alko just aina kun menin kauppaan, maksamaan ostoksia, sit siitä pahentu,kahvipöytään ei puhettakaan/syömään yleisille paikoille.nyt pystyy jotenkii käymään,riippuu taas päivästä...oon yrittäny käydä juttelee näiden hoitajien kans,mut mie en pysty juttelee mitään syvällisempii.Oon muuten täältä Pohjois-Karjalasta et pitkä matka on sinne Seinäjoelle..keep touch! Ja tsemppiä!
On tämä minunki eka kerta kun tänne kirjoittelen ja oli tosi mukava kun joku viitsi näitä mun sepustuksia kommentoida!:)Asuthan sinä melko kaukana mutta eihän se yhteyden pitoa estä!!:)Oikessa olet että päivä kerrallaan tässä mennään ja jokaisesta hyvästä päivästä täytyy iloita!Tuntuu että läheiset ei ymmärrä tätä tuskaa ja ahdistusta samoin tavoin, kuin paniikkihäiriöstä kärsivät.*antaa ison halin taistelulle*koitahan jaksaa ja pidetään yhteyttä!!Mukavaa päivänjatkoa kaikille..täytyy tästä kohta joutua töihin!!
kylläpäs tuntu mukavalle tuo sun viesti!työn iloa,mie otan muutaman bisen täs ja rentoudun,pidetään yhteyttä T:Taistelija...
Kiva että viesti piristi päivääsi:)Mä olen saanut hirveästi voimaa ja uskoa kun olen lukenut kirjoituksiasi!!Tunnut todella mukavalta ja empaattiselta ihmiseltä!Tuntuu että tämä "eräs"haluaa vain provosoida typerillä kommenteillaan!eihän se raukka edes tiedä mikä paniikkihäiriö on!Itse taitaa kärsiä huomion kipeydestä..mutta nyt tämä nainen hakee oluen itselleen ja menee saunaan..jos sitä ottas tänään vanhat kunnon"kalsaripöhnät"!!Ihanaa kun on pari vapaapäivää edes niin saa kunnolla rentoutua raskaan työviikon jälkeen.Pidetään yhteyttä!:)Ja mukavaa vkl:loppua kaikille!
No mites meni vapaat?Meillä oli Anopin porukka kyläilemässä, en kehannu istuu koneella niiden aikaan vaikka kyl ne tietää et mulla on paniikkihäiriö,ei sen puoleen haittais.Taas alko arki ja tuskailen täs et mitähän touhuis,kävin kävelee,yms. kotitöitä.vuoden alusta ollu työttömänä ja nyt alkaa kyllä ahistamaan,joskus on semmonen olo et ei saa itestään mitään irti, niinku juuri nyt...plääh.Oikein kissa Karvinen olo, tulis kesä nopeesti, pääsis tekee viherpeukalohommia, oon puutarhuri ammatiltani, vaik en sen alan töissä oo lähiaikoina ollu, kun ei yksinkertaisesti ole sen alan töitä täällä päin,ja perhettä on et ei kiinnosta lähtee etemmäskään töihin et semmosta tänään kuis sulle muuta?
Kiitos kysymästä,vapaat meni loistavasti!Lauantaina tuli otettua vähä punkkua ja oli kyl hyvää pitkästä aikaa!Tuli vaan löhöiltyä ja katottua leffoja..sain jopa itsestäni irti lähteä salille ja tuli sitä ulkoiltuakin =)Muutenki on ollu hyvä olo,pitkästä aikaa tämän"häiriön"kans.Kesää tässä myöskin odotellaan kovasti.Me ostettiin tos pari vuotta sitte rivitalo-osake ja puutarhaa pitäisi kans nyt ruveta laittaan.Täytyy myöntää,että oon vähä peukalo keskellä kämmentä noitten puutarha juttujen kans!Toki yritin kovasti lueskella,että mikkä kasvit mulla vois menestyä mutta sultahan vois saada hyviä vinkkejä kun ammatti-ihminen olet!;) Työttömän arki on kurjaa..itsekkin olin kolmisen kuukautta työttömänä ja oli kyllä tosiaan semmonen olo ettei saanu oikein mitään itsestä irti.Ystäväni oli suositellut minua nykyiselle työnantajalleni ja flaksi kävi ja sain työpaikan mutta nyt täytyy lopetella..työt taas kutsuu.Mukavaa päivän jatkoa sinnepäin!!=)
Kyl neuvon osaamiseni mukaan suunnittelussa, se on tosi mukavaa kun pääsee tekemään Omalle pihalle kaikkea kivaa silmän iloa, meillä menee muutama vuosi ennen kun voi suunnitella asunnon ostoa.Munkin pitää lähteä äitylin kaa kukkamultien ostoon yms. sellasta.On muuten kunnon pakkaset pitkästä aikaa täällä päin, ei tee oikein mieli lähtee kävelee,pitää lähtee autolla liikenteeseen jos nyt lähtee käyntiin tällä pakkasella..mut seuraavaan kertaan,mulkin on ihan ok olo ja oli kiva kuulla et sulla menee ok täl hetkel, toivottavasti tää kestäs kummallakin, Vai Mitä?!
toivotaan niin!=)Täälläkin on pakkasta 20:asteen molemmin puolin!Jouduin menemään kävellen aamulla töihin ja olin kyllä ihan jäässä ku töihin pääsin!Hurr..sais jo pakkkaset hellittää!Saatiin viime kesänä terassi tehtyä tai laudotettua mutta tosiaan istutukset on vielä laitettava!On kyllä ihana suunnitella mitä kaikkea sinne vois laittaa..takapiha on semmonen puolivarjoinen ja taas etupiha aurinkoinen,ehkä jotain helppohoitoisia perennoja ja jotain havujuttuja olen ajatellut.Aika hintavia vaan nuo puutarhan taimet/havut!Pitää varmaan käydä näpistääs äipän puutarhasta jotain alkuja=)mutta palaillaan asiaan..
Täällä on näköjään näitä diagnoosin tekijöitä...mie en kehtaa enää välittää kun oon itekin käyny Psykiatrista lähtien juttelee,kaikilla on eri tilanteet missä alka tulla juuri paniikkihäiriö kohtauksia ja eri tavalla. Mut asiaan,tuleeko sulla krapulassa herkemmin kohtauksia/näitä olotiloja?mulla on joskus tosi vaikeeta lähtee ihmisten ilmoille ja sama olotila on joskus kotona, jos esim.vieraita tulee, mut en ole antanu periks vaan lähteny liikkeelle silläkin varjolla et tiedän, et saattaa olla kiva kauppareissu eessä, varsinkin kun oot maksamassa ostoksia kassalla, sen oon huomannu et jos oon kaverin kans niin jos rupeen juttelee niitä näitä just sillon kassalla kaverin kaa niin se helpottaa kummasti.mut nyt eikun viikonlopun viettoon,pitkä viikko oli takana, saahaan kultsin kaa olla viikonloppu ihan kahelleen..viikonloppuja sulle,vaikka ehkä taijat olla työvuorossa vai?Mut silti, näpytellään taas,mies sanoo aina et ootko kenties koneella näpyttelemäs..
Juu näitähän täällä riittää ja pitäis vaan olla välittämästä näistä "netti tohtoreista"!Voihan tuo terapeutille puhuminen tietysti auttaa mutta en tiedä pystysinkö puhumaan näistä asioista ventovieraalle ihmiselle kun muutenkin olen vähän ujohko outojen immeisten seuras mutta sit kyl rupee juttua piisaan kun tutustuu(joskus vähä liikaaki..)=)Niin krapulasta..minulle kyllä tulee joskus todella pahoja olotiloja ja kohtauksenkin olen saanut monesti mutta tietenkin riippuu paljonko sitä ottaa!Krapula päivinä yleensä vain haluan olla kotona enkä lähteä minnekkään ihmistenilmoille!Enkä noittenkohtausten pelostakaan juo paljon!No,saunailtana menee kyllä muutama olut melkein aina ja tietenkin on mukava lähteä joskus ystävien kanssa viihteelle.Silloin jotenkin pääsee irti tästä "häiriöstä" ja kuinka sanoisin..no,unohtaa sen!Tietenkin alkoholi vaikuttaa siihen,että olo on varmempi ja vapautuneenpi mutta aika harvoin nykyään tulee juotua paljon!Asiasta toiseen..En pystynyt menemään kauppaan ollenkaan kun oli paha vaihe menos.pistin kullan aina asialle mutta sitten ajattelin,ettei tosta tuu mitään ja otin itseäni niskasta kiinni ja päätin et en prk..le luovuta.Lääkkeet tietenki auttoivat asiaan.Aluksi menin kauppaan hiljaisina hetkinä(aamut ja vähän ennen ku kauppa meni kiinni) ja valitsin kassan jossa vähän jonoa tai ei ollenkaan!Nyt jo helponpi käydä mutta kiireisinpä aikana haluan vieläkin kullan joukkoon!Mäkin olen todennut saman asian kun olen kassajonos niin jotenki helpottaa,jos on ystävä tai kulta joukos ja höpöttää siinä jotain niin saa ajatukset ahdistuksesta pois.Meillä kans tapellaan kunpi saa olla koneella ja tv on toinen..ainaista kinaa kumpi kattoo mitäki!Ihmetyttää tuo kaukosäätimen käyttö nuolla miehillä minkä takia niitä kanavia pitää vaihtaa jatkuvaan tahtiin?=)Töitä riittää ja toisaalta harmittaa kun uusi työvuorolista tuli ja vkl:put järjestäin töis..no,ei saisi valittaa ja pian kuitenkin on talviloma viikko edes..näpyttelemisiin!viikonloppu terveisin:tipi
Mites on viikko lähteny sujumaan?Mulle tuli takapakkia tämän paniikkihäiriön suhteen!Sain eilen aika pahan kohtauksen töis..masentaa ihan valtavasti!Juuri kun ajattelin pääseväni voitolle tämän paniikin hallinnan suhteen.Olin jo ajatellut vähentää lääkitystä!Oli tuskaista lähteä töihin tänään ku ajattelin jos taas kohtaus iskee..!
Meni tämä päivä jotenkin mutta kumminkin oli semmonen ahdistava olo kokoajan!Pakko kumminkin töissä on käydä kun elääkki pitää ja täs jo tuumasin,että pitäskö sitä vaihtaa työpaikkaa mutta en haluaisi tälle periksikään antaa!
No,hyvää viikonlopun alkua sinulle ja kaikille muillekkin!T:tipi
ssepäs oli ikävä uutinen, tuo on inhottava kun sitä rupee pelkäämään et tuleeko paniikkikohtaus,siun kannattas käydä juttelee lääkityksestä uudelleen et ne estäis tuon pelon just uudesta paniikkihäiriökohtauksen tulemisesta, mut tulee niitä mullekin välillä..meil oli netti sekasin muutaman päivän oli palomuurissa jotain mätää,en rupattelee tänne, mut hyvää viikomloppua sulle ja tsemppiä, myö lähetään möksälle muksujen kaa,mut näpytellään taasen!
Tilasin ajan lääkärille kun ajattelin ettei tässä nyt muu auta jos vaikka lääkityksen vaihto halpottaisi tähän!On se jännä juttu kun saa esim.töis paniikkikohtauksen niin kai sitä alitajuisesti rupeaa pelkäämään että taas se tulee päälle ja paikkoja jossa paniikkikohtaus on tullut..ja sitten kun sitä häärää töis ja olo on hyvä niin ihmettelee mitä mä oikein täs pelkään?No,olikos möksällä hauskaa?Minäkin täs innolla odotan talvilomaa..enää tää viikko ja sit pääsee lomailemaan?Tuumailtiin jos vaikka lähettäis risteilylle tai lappiin mökille.sais irrottautua tästä kaikesta hetkeksi ja rentoutua kunnolla!mut eikun näpyttelemisiin taasen!=)
se aiheuttaa depersonalisaatiota.
selitäpäs mulle sana tarkasti se sana, ja jos sulla on paha/ollu paniikkihäiriö niin,pitäs tietää et aina ei pääse yli ilman lääkkeitä!oon käyttäny paniikkihäiriölääkkeitä ja nyt koko ajan vähennetään annostusta!!Välillä tekee tiukkaa, mut se kuuluu tähän paniikkihäiriöisten arkeen.ONKO SELVÄ TÄMÄ ASIA NYT!!!!
ainakin on sama aihe........ taaaaas... sinä et taaskaan ymmärrä mistään mitään. mee pois kiusaamasta muita!!!!!!!
...ottaa lääkkeitä, vaikka aiheuttas millasta depersonalisaatiota!! jatkuva panikoiminen itsessään on jo sellaista depersonalisaation tunnetta, että mielestäni on syytä päästää itseään välii vähän helpommalla ja ottaa vaikka diapamia.
satutko muuten rakas eräs olemaan eräs niistä joita kukaan ei missään oikeasti kaipaa, kun pitää hakea täältä huomiota..? toivotan sinulle -ilmeisesti muillakin nimimerkeillä keskustelua täällä kiusaava- iloista matkaa vitun helvettiin!! sekä omastani että uskoakseni monen muun puolesta!! :)
Oireesi eivät kyllä viittaa millään tavalla paniikkihäiriöön, vaan sosiaaliseen fobiaan.
Paniikkihäiriökohtauksille on tunnusomaista että ne eivät tule ahdistavissa tilanteissa, vaan esim. illalla kotona tai vaikka kesken yöunien - nimenomaan kuitenkin täysin odottamatta eikä niitä pysty lainkaan ennakoimaan tai ennustamaan.
Kuuleppas paniikkihäiriötä on monenlaista ja kaikilla ei välttämättä ole samat oireet!olen käynyt muutamalla eri lääkärillä ja diagnoosi oli paniikkihäiriö!Oireet joista kärsin kun kohtauksia tulee esim.en meinaa saada henkeä,mieletön vapina,sydämmen tykytys,kivistys rinnassa ihan ku sydänkohtaus iskisi,epätodellinen olo,kuoleman pelko kun kohtaus tulee pahana jatkanko vielä..!!Kohtauksia tulee myös kotona kun paha jakso menos siis täysin yllättän ja paikoissa jossa paljon ihmisiä!Aika monella joilla on paniikkihäiriö kärsivät näistä oireista.Lueppas kuule tosta paniikkihäiriöstä enemmän, ennen kuin alat mua diagnisoimaan!Luotan kyllä lääkäriini enemmän kuin sun sosiaalisiin fobioisiin!Mahtavaa olis tosiaan jos tämä olis jotain muuta..mistä pääsisi eroon ja olemaan ilman lääkitystä!
Kyse ei ole oireista vaan kohtauksen laukaisijasta. Ahdistuneisuushäriöitä on useita alalajeja, joista paniikkihäiriö on yksi. Kaikissa oireet samantapaisia, tietty yksilöllisin eroin.
Paniikkihäiriön erottaa omaksi alalajikseen juuri kohtausten ennakoimattomuus. Sosiaalinen fobiasi ei ole sen helpompi hoitaa tai kestää, onpahan vaan eri alalaji.
Voithan tietenkin olla oikessa!Kuitenkin minulla on ollut kohtauksia jo murrosikäisenä ja ne tulivat silloin täysin ennakoimatta ja niihin ei liittynyt sosiaalisia tilanteita ja enkä silloin osannut tietää mistä ne johtuivat..en osaa selittää tarkemmin!Toki ne eivät olleet näin pahoja kuin tällähetkellä!Meni sitten monta vuotta ettei ollut mitään..mutta kun kohtaukset alkoivat minulla oli paha elämäntilanne, stressiä ja vaikeuksia yksityiselämässä!En tiedä laukaisiko se sitten paniikkihäiriön tai ahdistuneisuus häiriön mitä tämä nyt sitten onkaan!Kohtaus vain iski silloin koulutustilaisuudessa niin pahana..ja niitä alkoi tulla milloin missäkin ja oli pakko hakeutua lääkäriin kun en olisi muutoin kestänyt enään!
Ajattelin vaan... oletko saanut mahdollisuutta psykoterapiaan? Niin ja onneksi älysit hakeutua lääkäriin - silloin kun itse sairastuin, paniikkihäiriöstä ei tiedetty vielä yhtään mitään ja jäin täysin ilman hoitoa kunnes vuosien myötä putosin psykoottiseen depressioon.
Terapia (yhdessä lääkityksen kanssa) oli tosi tehokas apu ainakin minulla, kävin siellä kolme vuotta.
moi! millasta on psykoterapia, onko se tavallaan (keskustelua),ihan mielenkiinnosta kysäsin?
No tavallaan keskustelua joo.... tai oikeastaan enimmän aikaa terapeutti on hiljaa ja potilas puhuu. Jutun idea perustuu siihen, että terapeutti osaa tehdä oikeita kysymyksiä oikeista asioista - näin potilas ikäänkuin huomaamattaan rakentaa tai oivaltaa vastauksen asioihin, jotka ovat saattaaneet kuormittaa alitajuntaa lapsesta asti. Terapeutti pitää jutun aiheessa kiinni, kyselee, pyytää tarkennuksia jne... ja toinen vaan puhuu.
Alkuun se on tosi outoa, ei millään meinaa tajuta mistä on oikein kysymys... mutta kun rentoutuu ja antaa mennä vaan, kyllä se siitä aukeaa.
Kyllä minulla ainakin puoli vuotta kesti päästä jutusta jyvälle. Mutta sen jälkeen alkoikin sitten paukkua: lähes joka istunnon jälkeen tuli "veretseisauttavia" oivalluksia, kuin salamoita jotka valaisi menneisyyden yhtäkkiä kirkkaasti.
Oma psykoterapiani kesti kolme vuotta ja kyllä minun koko elämäni muuttui sekä sisäisesti että ulkoisesti.
Ikävä kuulla,että sinulla on mennyt tämä paniikkihäiriö niin pahaksi!
En oikein tiedä pystyisinkö avautumaan jollekkin vieraalle ihmiselle tästä asiasta.Läheisillekin tämän asian kertominen oli uskomattoman vaikeaa!
Lääkäriin meno oli aluksi hankalaa kun pelkäsin ettei siellä oteta minua todesta!No,onneksi lääkäri oli todella ystävällinen ja ymmärtäväinen!Helpotti niin,että itku siellä tuli...!
Puhuminen tästä helpottaa kummasti sen olen huomannut ja kirjoittaminen tästä,on ollut myös minulle iso voimavara!Täällä meitä on niin paljon jotka kärsivät tästä "paniikki pirulaisesta"!
Voimia sinulle!
olen käynyt hypnoosihoidossa juuri samanlaisten oireiden takia. hypnoosi on vain eräänlaista rentoutumista. tiedän, ettei kuulosta kiinnostavalta eikä uskottavalta, ei kuulostanut minunkaan mielestäni, mutta halusin kokeilla JOTAIN, IHAN MITÄ VAIN,ja se toimi. hypnoosissa opetellaan itsehypnoosia, ts. rentoutumista jota voi hoidon jälkeen tehdä itse ja se AUTTAA. Itselläni 3 kertaa n.150 e. menisin milloin vain uudestaan ja vaikka tuplahinnalla.
moi tipi! mulla oli ihan samoja oireita ja sain niihin suurta apua hypnoosi hoidosta!! suosittelen! jos sulla on sairasvakuutus ja paniikkihäiriö on todettu vakuutuksen oton jälk. niin sen saa vakuutuksesta takas!