Taas syyllistetään yksin viihtyvät

Moi
Tässä linkki: https://www.is.fi/aihe/yksin/

No miksi se ottaa sinua noin iholle? Joten koet olevasi outo olio tässä systeemissä, jossa KUKAAN ei valitettavasti voi elää ilman sosiaalisia suhteita! Neuvon sinua luopumaan pakollisesta "vapaaehtoisesta" yksinäisyydestä ja hakemaan kontaktia toisiin "vaapaaehtoisiin" yksinäisiin.

Miks pitäis väenväkisin alkaa ottamaan kontaktia joihinkin tuntemattomiin ihmisiin?

Ja se, että tässä elämässä voi aivan hyvin elää yksinkin, ilman sosiaalisia suhteita.
Nykyajan ihmiset eivät vaan tunne itseään ja viihdy itsensä kanssa. Se on vakavampaa, kuin tämä yksinäisyys, mistä kaikki jauhaa.

Ihan kun ei vois elää elämäänsä miten parhaaksi näkee? Ei sitä KUKAAN voi tietää ja sanoa, mikä tekee kenetkin onnelliseksi.

Huolestuttaa lähinnä se, kuinka lhmiset eivät viihdy yksinään ja osaa keksiä omia mielenkiinnon kohteitaan ja menojaan, vaan surkutellaan sitä "kuinka ei koskaan kuulu joukkoon" ym.

Korjaus edelliseen. Radiojutussa esillä oleva kampanja on säätiön eikä sitä jutun mukaan tue mikään yritys.

Oleellista ehkäpä mainita, että tässä viittaamassani radiojutussa juontaja kysyy hyvin, että miten kampanjatiimi määrittelee syrjäytyneen. Vastaus on suurin piirtein, että henkilö, joka on 15-29-vuotias ja joka on "työn ja koulutuksen ulkopuolella" tai "joka on jäänyt syrjään yhteiskunnan normaaleiksi koetuista toiminnoista", mitä ikinä normaali tässä taas tarkoittaakaan. Toisin sanoen määritelmällä ei ole mitään tekemistä henkilön elämään tyytyväisyyden kanssa tai onko hänellä kavereita tai kivaa elämässä tai halua muuttaa mitään. Itse yhdistän syrjäytynyt käsitteen yksinäisyyteen, pahaan mieleen, hyljeksytyksi tulemiseen ja niin edelleen, joista asianomainen nimenomaisesti haluaa eroon.

Kannattaa kuunnella ja lukea tarkkaan mihin mikäkin kampanja tähtää ja verrata tavoitteita siihen millaisena kampanja kuulijalle tai lukijalle esitetään. Kaikki kuulemani "syrjäytymisenvastaiset" kampanjat noudattavat samaa linjaa.

Noin 9 minuutin kohdalta eteenpäin.

Pitää kyllä miettiä tarkkaan kenelle tuon valtuutuksen antaa.

Jos olet yksin, ei välttämättä löydy ihmistä. Yleinen edunvalvoja voi olla karmea vaihtoehto.

Ai tästäkö tässä yksinäisyys hypessä olikin kyse. Ns syrjäytyneistä?

Kun loppujenlopuksi, niin moni ihminen haluaa elää omissa oloissaan elämänsä, eikä välitä noista "musertavista" tunteista, kun kukaan ei huomaa ja välitä ja on töissä ulkopuolinen, tai kokee niin.

Kyse on jostain muusta, kun yksinäisyydestä. On jollain tapaa tuntematon itselleen, eikä osaa täyttää tyhjiötään. Ja kaikki aika kuluu noiden asioiden pyörittelyyn ja tuskasteluun.

Onhan se valitettavaa, mutta itse ovat vastuussa onnelisuudestaan! Ongelma on vain pään sisällä.

On hyvä asia, jos kohdehenkilö sitä tahtoo. Jos hän ei tahdo, niin tietenkään ei ole hyvä asia.

Kuten aikaisemmin mainitsinkin, keskustelu siitä, että kuka ansaitsee rahallista sosiaalitukea, kuinka paljon, kauan ja missä tilanteessa on eri keskustelu. On tekopyhää esittää auttajaa, kun oikeasti haluaa kiristää ja pakottaa. Sitä kritisoin. Niin sanotut syrjäytymisenvastaiset kampanjat ovat juuri tällaisia tekopyhiä kampanjoita, joilla ei ole mitään tekemistä kohdehenkilöiden auttamisen kanssa.

No eikö työtön voi mitenkään kouluttaa itsenään, että sais töitä? Ja sit sais vaikka rahaa käydä ulkomailla, jossa voi törmätä mukavaan naiseen.
Eikö ihmiset mitenkään osaa ohjata ja elää elämäänsä?
Ja vaikkei ois töitä, niin tehdä jotain muuta, mitä sieltä sisältä kumpuaa.
Elämä on oikeasti hyvin yksinkertaista ja nautinnollista.

Haloohaloo kirjoitti:

No eikö työtön voi mitenkään kouluttaa itsenään, että sais töitä? Ja sit sais vaikka rahaa käydä ulkomailla, jossa voi törmätä mukavaan naiseen.
Eikö ihmiset mitenkään osaa ohjata ja elää elämäänsä?
Ja vaikkei ois töitä, niin tehdä jotain muuta, mitä sieltä sisältä kumpuaa.
Elämä on oikeasti hyvin yksinkertaista ja nautinnollista.

Lue lisää

"Elämä on oikeasti hyvin yksinkertaista ja nautinnollista". Ei pidä alkuunkaan paikkaansa ihmiselle, joka on ollu vuosia yksin ja kokenu kaiken maailman syrjimiset ja ties mitkä mielenterveysongelmat, kiusaamiset ja masennukset ja kokee niitä edelleen, yksin. On TODELLA vaikeaa päästä liikkeelle ja muokata elämäänsä kuopan pohjalta ja saada uusia, myönteisempiä kokemuksia toisista ihmisistä ja omasta itsestään. On TODELLA vaikea lähteä esim. opiskelemaan, jos on ollu vuosia tekemättä mitään. Joillakin on vaikeuksia olla ihmisten ilmoillakaan, edes poistua asunnosta. Tätä ei monet ymmärrä. Ja kuinka sellaiset "normaalit" ihmiset voisivatkaan ymmärtää yksinäisyyttä ja syrjäytymistä? Eivät he yksinkertaisesti tiedä mitään siitä maailmasta, aivan kuin yksinäisetkään eivät tiedä välttämättä mitään siitä onnellisemmasta maailmasta.

Mutta muista pointeista oon postissas täysin samaa mieltä. On vain mun mielestä väärin sanoa, että asiat ois helppoja ja yksinkertaisia hoitaa. Ne on aivan HELVETIN vaikeita. Elämä on aivan HELVETIN VAIKEAA ja kuopan pohjalta ei niin vain nousta. Mutta se ei oo todellakaan mahdotonta. Ja kun sitä yrittää tosissaan, niin siinä voi onnistua ja kasvaa koko ajan, pikkuhiljaa. Ja kun sieltä on ylös päässyt, niin sitä osaa arvostaa elämää aivan eri tavalla, kuin kukaan "normaali" ihminen koskaan. Se ei ole helppoa, mutta vaivan arvoista. Jos se ois oikeesti niin helppoa, niin masennusta tai yksinäisyyttä tai muuta ei ois olemassakaan. Kaikki pääsis hetkessä siitä eroon.

Tsemppiä kaikille, jotka yrittävät tosissaan muuttaa elämäänsä paremmaksi!

Anteeksi, en tainnut ajatella ihan tarpeeksi pitkälle, tunnen itseni hölmöksi.
Tuo varmasti on todella vaikeaa ja haasteellista, jos oikeasti on kokenut kaikkea tuollaista elämässään, toiset ihmiset osaavat vaan olla niin ilkeitä ja julmia.

Olet oikeassa, yrittää pitää ja oikealla asenteella sieltä kyllän noustaan!
Toivotan tsemppia myös kaikille teille, hyvään elämään pyrkiville!