En tiiä mille palstalle kannattais tällänen laittaa, mut aika epätoivonen rupeen kyl olemaan.
Mulle on todettu vuosia sitten vakava masennus ja traumaperäinen stressihäiriö isäni takia, ja käyn edelleen terapiassa.
Mieliala on jatkuvasti maassa ja ahdistus vain kasvaa, kun muut perheenjäsenet ovat kotona.
Lastenkotiin voisin periaatteessa koittaa päästä, mutta epäilen etten pääsisi sinne, koska minuun ei ole kotona käyty käsiksi lähes vuoteen, ja pelko on vain päässäni. Mutta siihen pelkoon ei ole mitään lääkettä mikä auttaisi, altistusterapiaan olen menossa lähiaikoina, mutta ei sekään kaikkea voi pois viedä, jos edes toimii.
Äitini kanssa olemme puhuneet muuttamisen mahdollisuudesta, mutta hän on jatkuvalla kieltokannalla, vaikka kaikki terapeutitkin joita olemme nähneet suosittelevat muuttoa pois mielenterveyteni parantamiseksi.
Ymmärrän että vanhemmalle on kova paikka tämä koko juttu, ja hän perusteleekin kielteisyytensä sillä, että jos muutan kaarinasta turkuun tai kupittaalle niin minut raiskataan kuulemma 100% varmuudella ja että ei siellä ole vain turvallista. Hän haluaisi minun vain nielevän omat ongelmani ja asuvan heidän kanssaan koska minullahan ei ole mitään hätää olla täällä.
Palkkaa tulee vanhemmilta n.9 000e kk isoveljeni saa n. 2000 e kk. Rahallisia vaikeuksia ei ole, vaikka niin väittääkin. Leveästi koko perhe on elänyt, ja en itse mitään luksusta haluaisikaan omalta kämpältä, vaan paikan jossa minulla on turvallinen olla ja voisin alkaa parantelemaan vuosien mittaan tulleita arpia.
Kelalta en siis saisi MITÄÄN lisiä jos muuttaisin ala-ikäisenä.
Olen ammattikoulussa opiskelemassa, joten työtäkin olisi hankalaa tehdä sivussa. Tietääkö kukaan mitä kannattaisi tehdä? Kaikki neuvot otetaan vastaan...
Mulle on todettu vuosia sitten vakava masennus ja traumaperäinen stressihäiriö isäni takia, ja käyn edelleen terapiassa.
Mieliala on jatkuvasti maassa ja ahdistus vain kasvaa, kun muut perheenjäsenet ovat kotona.
Lastenkotiin voisin periaatteessa koittaa päästä, mutta epäilen etten pääsisi sinne, koska minuun ei ole kotona käyty käsiksi lähes vuoteen, ja pelko on vain päässäni. Mutta siihen pelkoon ei ole mitään lääkettä mikä auttaisi, altistusterapiaan olen menossa lähiaikoina, mutta ei sekään kaikkea voi pois viedä, jos edes toimii.
Äitini kanssa olemme puhuneet muuttamisen mahdollisuudesta, mutta hän on jatkuvalla kieltokannalla, vaikka kaikki terapeutitkin joita olemme nähneet suosittelevat muuttoa pois mielenterveyteni parantamiseksi.
Ymmärrän että vanhemmalle on kova paikka tämä koko juttu, ja hän perusteleekin kielteisyytensä sillä, että jos muutan kaarinasta turkuun tai kupittaalle niin minut raiskataan kuulemma 100% varmuudella ja että ei siellä ole vain turvallista. Hän haluaisi minun vain nielevän omat ongelmani ja asuvan heidän kanssaan koska minullahan ei ole mitään hätää olla täällä.
Palkkaa tulee vanhemmilta n.9 000e kk isoveljeni saa n. 2000 e kk. Rahallisia vaikeuksia ei ole, vaikka niin väittääkin. Leveästi koko perhe on elänyt, ja en itse mitään luksusta haluaisikaan omalta kämpältä, vaan paikan jossa minulla on turvallinen olla ja voisin alkaa parantelemaan vuosien mittaan tulleita arpia.
Kelalta en siis saisi MITÄÄN lisiä jos muuttaisin ala-ikäisenä.
Olen ammattikoulussa opiskelemassa, joten työtäkin olisi hankalaa tehdä sivussa. Tietääkö kukaan mitä kannattaisi tehdä? Kaikki neuvot otetaan vastaan...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.