Toisen asteen amisopinnäytetyön julkisuus?

Julkinen on, ellei ole hyvin poikkeuksellista syytä toimia toisin, vaikkapa liike- tai ammattisalaisuuden suojelemiseksi. Ei lakia voi yksittäinen oppilaitos soveltaa miten tahtoo. Jos joku tuon vaatisi nähtäväksi, olisi se näytettävä.

Sotisi jokseenkin vastaan oppilaiden yhdenvertaista asemaa toisiinsa nähden, että opinnäytetyöt olisivat salaisia ja ainoastaan opettajan ja oppilaan välinen asia. Tämä siksi, että opettaja arvostelee opinnäytetyön, jonka hyväksyttävä suorittaminen on tutkinnon saamisen edellytys. Mikäli tämä olisi pelkästään opettajan ja oppilaan välinen asia, mahdollistaisi se monenlaisen korruption ja mielivallan koulutusjärjestelmässä.

Toisaalta kunkin opiskelijan koevastauksienkin pitäisi tällä logiikalla olla julkisia, mutta ainakin aikoinaan amiksessa palautettiin koepaperi tarkistuksen jälkeen opiskelijalle itselleen ja arkistoon jäi ainoastaan kokeen arvosana. On siten jokseenkin mahdotonta tarkastaa jälkikäteen, että onko opettaja arvosteluissaan suosinut jotakuta oppilasta. En ole asiaa selvittänyt yliopistojen osalta, että kuinka pitkään niillä on velvollisuus säilyttää tenttivastaukset kunkin opiskelijan osalta. Olisi kuitenkin rehellistä, että niidenkin osalta pyrittäisiin avoimuuteen.

Sinänsä ketään ei kiinnosta lukea kenenkään toisen opinnäytetyötä, koska ne ovat useimmiten hyvin tylsää luettavaa. Ainoa syy lukea niitä on kuin pirulla raamattua, kuten olemme politiikkaa seuraamalla voineet huomata. Toisin sanoen, että niiden sivuilta löytyisi jotain, mitä voidaan käyttää opinnäytetyöntekijää vastaan myöhemmässä elämänvaiheessa.

Vaikka opinnäytteet lähtökohtaisesti julkisia ovatkin, ei se tarkoita että ne olisivat rajoituksetta kaikkien luettavissa esimerkiksi internetissä.

Olin aikoinaan amiksessa sekä opiskelijana että opettajana, ja siellä oli tapana arkistoida oppilaiden opinnäytetyöt printattuina monistenippuina opettajanhuoneeseen. Myöhemmin opinnäytetyöarkisto taidettiin sijoittaa helpommin opiskelijoiden saataville luokkahuoneessa olevaan kirjahyllyyn, jolloin oppilaat saattoivat lupaa kysymättä käydä ottamassa mallia omiin opinnäytteisiinsä. Näitä töitä ei siis salailtu, mutta eivät ne missään yleisessä jaossa olleet koulun käytävillä, saati sitten laajemmassa levityksessä.

Käytäntöön myös kuului, että kukin opinnäytetyön hyväksytysti suorittanut esitteli työnsä sisällön kaikille linjan opiskelijoille. Siis ei pelkästään oman luokkansa opiskelijoille, vaan yhdellä kertaa kaikille alemmillekin luokille. Tämä mielestäni lisäsi asiaan kuuluvaa avoimuutta, vaikkei kyseessä tietenkään ollut mikään väitöstilaisuus.

Teknillisessä korkeakoulussa diplomityöt olivat aikoinaan lainattavissa osastojen omissa kirjastoissa, joihin lainausoikeus oli käsittääkseni ainoastaan oppilaitoksen henkilökunnalla ja opiskelijoilla. Niitä saattoi tietysti tulla vapaasti paikanpäälle lukemaan, mikäli osastolta kykeni ylipäätään mitättömän kokoisen ja pölyisen kirjaston löytämään.

Nykyisin yliopistojen opinnäytteet julkaistaan netissä yliopistokirjastojen kautta, mikäli opiskelija antaa siihen luvan. Mikäli minkäänlaista lupaa ei anna, on opinnäyte luettavissa ainoastaan paikan päällä kirjastossa.