Puolisolla on 2 lasta edellisestä liitosta ja meillä 1 yhteinen lapsi. Minkälainen lauseke testamenttiini on kirjattava, että omaisuuteni ei missään vaiheessa päädy noiden edellisestä liitosta olevien lasten hyväksi? Selvennyksenä: jos kuolen, niin puoliso saa osuuden omaisuudestani, ja kun hän aikanaan kuolee, niin nuo 2 lasta perivät isänsä eli myös minun omaisuuttani.
Aviopuolison lapset ja testamentti
ElluEveliina
39717
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Teet avioehdon ja kunnes kuolet, lapsesi perii sinut ja aviopuolisosi ei saa tasinkoa jos olet se rikkaampi osapuoli.
Avioehdon voi rakentaa niin, että nykyinen aviopuoliso ei saa aikaisemmasta omaisuudestasi mitään, vaikka ei se saa muutoinkaan, nykyinen avioliittolaki on rakennettu niin, mutta avioliiton aikana hankittu omaisuus on yhteistä ja on avioikeusperusteinen omaisuuserä.
Testamentilla voit ohittaa ne kaksi jotka ei ole sinun lapsiasi, mutta ystävällinen ele heitä kohtaan olisi heillekkin jättää jotain, ettei isäpuolesta jää huono muisto.
Testamentilla voit määrätä omasta omaisuudestasi sinun rintaperillisen hyväksi, esim.
"Tällä testamentilla määrään ja viimeinen tahtoni on, että se omaisuus mikä on ollut minulla ennen toista avioliittoani sen ja sen henkilön kanssa, josta meillä yhteinen lapsi se ja se, niin saa sen kokonaisuudessaan omistukseensa, jne jne.
Nämä kaksi aikaisempaahan ei ole sinun rintaperillisiä, ellet ole adoptoinut heitä, jolloin heillä olisi myös oikeus lakiosuuteen omaisuudestasi.
Eikö avioehto vaadi kaksi nimeä paperiin ? Jospa nykyinen puoliso ei suostu.
Avioehto on sopimus joka vaatii totta kai molempien sopijapuolien allekirjoitukset, tietty olisi hyvä myös todistuttaa paperi.
Ketäänhän ei voi pakottaa sopimukseen, sitten auta muu kuin tehdä testamentilla määräykset omaisuuden suhteen.
Ei kannata luottaa mihinkään, mitä tämä L-nikkari palstalle suoltaa. Tässä pari esimerkkiä:
"Avioehdon voi rakentaa niin, että nykyinen aviopuoliso ei saa aikaisemmasta omaisuudestasi mitään, vaikka ei se saa muutoinkaan"
- Alku oikein, loppu väärin.
" avioliiton aikana hankittu omaisuus on yhteistä ja on avioikeusperusteinen omaisuuserä."
- Alku väärin, loppu oikein. Vastaaja ei tiedä, että avioliiton aikanakin hankittu omaisuus on hankkijan omaisuutta, ei yhteistä. Omistus- ja avio-oikeuskäsitteet pahasti hukassa!
Ai niinkö, jälleen nolo noloilee ihan omiksi tarpeikseen: "II OSA
PUOLISOIDEN OIKEUSSUHTEET
1 luku
Yleisiä säännöksiä
33 §
Avioliitto ei rajoita puolison oikeutta tehdä sopimuksia, mikäli 2 luvussa ei toisin säädetä, eikä myöskään hänen oikeuttaan esiintyä kantajana ja vastaajana.
Puolisot saavat tehdä sopimuksia myöskin keskenään, kuitenkin ottaen huomioon, mitä 3 luvussa sanotaan.
2 luku
Puolisoiden omaisuus
34 §
Se omaisuus, mikä puolisolla on avioliittoon mennessään, kuuluu edelleen hänelle. Niin ikään on hänen omaisuuttaan, mitä hän avioliiton aikana saa.
35 §
Kumpaisellakin puolisolla on avio-oikeus toisen omaisuuteen. Sen nojalla saavat omaisuuden osituksessa eloonjäänyt puoliso ja kuolleen puolison perilliset taikka kumpikin puoliso puolet puolisoiden omaisuuden säästöstä, sen mukaan kuin IV osassa tarkemmin säädetään.
Avio-oikeutta ei kuitenkaan ole omaisuuteen, josta avioehtosopimuksin taikka lahjakirjassa, testamentissa tai henkilövakuutuksen edunsaajamääräyksessä on niin määrätty, eikä myöskään siihen, mikä on tullut sellaisen omaisuuden sijaan. Jos sitä paitsi on määrätty, että avio-oikeutta ei ole myöskään tällaisen omaisuuden tuottoon, noudatettakoon tätä määräystä. (14.5.2010/427)
Oikeuteen, jota ei voida luovuttaa tai joka muuten luonteeltaan on henkilökohtainen, on avio-oikeutta koskevia määräyksiä sovellettava ainoastaan sikäli, kuin ne eivät ole vastoin sitä, mitä sellaisesta oikeudesta erityisesti on voimassa.
Jos puolison omaisuus on luovutettu konkurssiin,
toinen puoliso voi poistaa kummankin puolison avio-oikeuden ilmoittamalla siitä maistraatille vuoden kuluessa konkurssin alkamisesta
siten kuin maistraattien eräistä henkilörekistereistä annetussa laissa (57/2005) säädetään. (4.2.2005/58)"
LUE NOLO E R I T T Ä I N HUOLELLISESTI, siis jos edes osaatkaan lukea, NIIN ERITELLYT KOHDAT.
Oi miksi tämä yksinkertaisista asioista KIISTELY ei jo lopu, jokainen kai varmaan osaa lukea? Eri asia jollei ymmärrä lukemaansa!
NOLO123 , LUE ERITYISEN HUOLELLISESTI TÄMÄ KOHTA: "Niin ikään on hänen omaisuuttaan, mitä hän avioliiton aikana saa.", lue vaikka sataan kertaan, niin LAISSA EI OLE KUIN saadusta omaisuudesta kyse, eli ei hankitusta.
Voi elämän kevät noita noloja järjen jättiläisiä, HUUUUUUUUUUOOOOOOOOOOHHHHH
L on näköjään löytänyt pykälät, jotka olen hänelle aikaisemmassa yhteydessä opastanut. Ikävä vain, ettei L ole näköjään vieläkään ymmärtänyt lukemastaan mitään. Kuten ei tätä:
34 §
"Se omaisuus, mikä puolisolla on avioliittoon mennessään, kuuluu edelleen hänelle. Niin ikään on hänen omaisuuttaan, mitä hän avioliiton aikana saa."
Omaisuus on siten ko. puolison omistamaa, omaisuus EI OLE YHTEISTÄ, kuten L toistuvasti höpäjää. Se taas, että puolisolla voi olla avio-oikeus tuollaiseen omaisuuteen on aivan muuta kuin omistusoikeus - kuten L edelleenkin esittää. Avio-oikeus realisoituu vasta puolisoiden omaisuuden osituksessa.
Nolo pyörii yhä edelleen kuin yksinäinen papu kuumassa papupadassa, vai lieneekö vieläkin hakee vainajan sisaruksia periin lesken kun leskikin kuolee, mene ja tiedä sitten, muttei osaa erottaa saatu-sanaa hankittu-sanasta ja niiden eroa ja merkityseroja.
Avioliiton aikana hankittu omaisuus on yhteistä, lue hyvin tarkkaan ja erityisesti ymmärtäen (mikä on sinun kohdallasi liikaa vaadittu) kohta avioikeudet ja niissä olevat viitteet, ymmärrä sen jälkeen lukemasi.
En ala selvää tekstiä vastaan kiisteleen, enkä etenkään tekstiä ymmärtämättömän kanssa.
Noloile sinä vain vainajan sisaria periin myös leski, minulla ei ole muuta sanottavaa asiaan, joka osoittaa selkeästi ymmärtämiskykysi.
"Avioliiton aikana hankittu omaisuus on yhteistä" .... Ei ole. Omaisuus on sen kenen nimissä se on.
Hubiukko on todellakin niccinsä ansainnut ja sen mukainen. .Kuten jo noluden 1, 2 ja 3 sijan omaavalle ilmaisin selkeästi mitenkä laissa on, niin samoin sanoin myös sinulle.
L-tunarille ei oppi mene perille, se on täällä havaittu jo lukemattomia kertoja. Mutta palstan lukijat lienevät enimmältään L-tunaria fiksumpia, joten seuraava on heille:
"muttei osaa erottaa saatu-sanaa hankittu-sanasta ja niiden eroa ja merkityseroja.
Avioliiton aikana hankittu omaisuus on yhteistä"
On samantekevää, onko omaisuus saatua tai hankittua, jos sen on toinen puoliso yksin saanut tai yksin hankkinut, se on yksin hänen omaisuuttaan, se EI ole yhteistä omaisuutta. Yhteistä on vain sellainen omaisuus, joka on molemmille yhteisesti annettu ("saatu") tai joka on yhdessä hankittu (asunnon kauppakirja molempien nimissä jne.). Sellaisen omaisuuden osalta, jota kumpainenkaan ei voi todistaa yksin saaneensa/hankkineensa, omaisuus katsotaan yhteiseksi eli omistetuksi fifty-fifty.
L-tunarin sivistymättömyys näkyy ilmenevän myös suomen kielen puutteellisessa hallinnassa, mistä esimerkki:
" lieneekö vieläkin hakee vainajan sisaruksia"
Oikein: hakeneeko vieläkin vainajan sisaruksia.
Vedä herne toiseenkin sieraimeen, menikö nyt sanat oikein vai tuliko sananmuunnos?
Lieneekö tuo oikeassa, esim. kysymyslauseesta ja tarkoittaa arvelua asiasta jonka tietää, kun taas sinun esittämäsi on vain arvelu hakemisesta, ei arvelu siitä, että asia olisi selvä miksi hakee, eli opiskele lisää.
Kuka se täällä tähdensi siitä kuinka laissa on ja joku muka ei tiennyt yhtään taikka ei ymmärrä kuinka laissa on, niinhän se oli, niin miksi nyt sitten et usko sitä miten laissa on?
Sitäpaitsi, laissa on myöskin ihana sana "ansaittu omaisuus" ei myöskään kuulu avioikeuden piiriin.
Taas näin meillä, kuinkas noloudessa menee?
Jotta pahemmalta väittelyltä vältytään, niin katsotaan kuinka se on kirjoitett 35§ ja tuossa viitteen osalta osittamiseen.
"35 §
Kumpaisellakin puolisolla on
(huomaatko sanan "on"? tässä tapauksessa tarkoittaa olevaa olotilaa, eli avio-oikeus on alkanut mentyä naimisiin jollei sitä ole avioehdolla suljettu pois, eli lyhyesti siis, se oikeus ei synny silloin kun laitetaan eropaperit vireille tai toinen puolisoista kuolee, niin sillä hetkellä alkaisi avioikeus, vaan se avioikeus alkaa silloin kun mennään naimisiin)
avio-oikeus toisen omaisuuteen. Sen nojalla saavat omaisuuden osituksessa eloonjäänyt puoliso ja kuolleen puolison perilliset taikka kumpikin puoliso puolet puolisoiden omaisuuden säästöstä, sen mukaan kuin IV osassa tarkemmin säädetään.
Avio-oikeutta ei kuitenkaan ole omaisuuteen, josta avioehtosopimuksin taikka lahjakirjassa, testamentissa tai henkilövakuutuksen edunsaajamääräyksessä on niin määrätty, eikä myöskään siihen, mikä on tullut sellaisen omaisuuden sijaan. Jos sitä paitsi on määrätty, että avio-oikeutta ei ole myöskään tällaisen omaisuuden tuottoon, noudatettakoon tätä määräystä. (14.5.2010/427)
IV OSA
OMAISUUDEN OSITUS
1 luku
Yleisiä määräyksiä
90 § (20.8.2004/784)
Omaisuuden ositusta toimitettaessa on omaisuutena, johon toisella puolisolla ei ole avio-oikeutta, pidettävä:
1) omaisuutta, jonka puoliso on ansainnut taikka saanut perintönä, lahjana tai testamentin nojalla avioliiton purkauduttua toisen puolison kuoleman vuoksi;
2) omaisuutta, jonka puoliso on ansainnut taikka saanut perintönä, lahjana tai testamentin nojalla sen jälkeen, kun avioeroa koskeva asia on tullut vireille.
Poiketen siitä, mitä 1 momentin 2 kohdassa säädetään, toisella puolisolla on kuitenkin avio-oikeus kohdassa tarkoitettuun omaisuuteen, jos avioeroa koskeva asia on rauennut muusta syystä kuin sen vuoksi, että puoliso on kuollut asian vireillä ollessa".
90§ niin mitä omaisuuslajeja tai saamisperusteita on kohdassa yksi lueteltu jotka ei varmasti ole avio-oikeuden alaisia?
Nyt kysynkin teiltä mr Bean, kuinka se laissa on?
Vaikka avio-oikeus alkaisi avioliiton solmimishetkellä niin se ei tarkoita sitä että omaisuus on yhteistä.
Edelleen nimiperiaatteella mennään eli omaisuus on sen kenen nimissä se on.
Avio-oikeus ei ole pakottavaa jos osapuolet päättävät niin. Avio-oikeus aktualisoituu joko eron hetkellä tai kuoleman hetkellä. Avioliiton aikana se ei hurise eli sä et voi käyttää avio-oikeutta avioliiton aikana. Toisinsanoen et voi vaatia toiselta osapuolelta yhtään mitään.
Aha, hmm tuo on hyvä neuvo, aviovaimo ei voi vaatia elättään kenenkään, ei edes lapsia, ansaitsemasi rahat on sinun, joten voit käyttää ne uuteen mersuun tai vaikka ryyppäät, sinulla ei ole velvollisuutta kyyditä aviovaimoasi, SINUN NIMISSÄ, SINUN OMISTAMALLASI AUTOLLA. Muistakaa aviomiehet nyt tämä, pankinlakimies ilmaisi tämän nyt jyrkästi perustuvan lakiin ja auktualisoituu vasta kun kuolet.
Meetoo-kansa on puhunut.
Elatusvelvollisuus on asia erikseen, aviopuolisoilla on velvollisuus elättää toinen toistaan mutta sillä mersulla ei ole pakko kyydittää vaimoa kauppaan. Omalla omaisuudella saa tehdä mitä vain avioliiton aikana, vaikka sitten ryypätä viimeiset pennit. Oikeus tosin voi velvoittaa aviopuolisoa elatus asioissa jos toinen osapuoli on persaukinen ja toinen rikas kuin Roope Ankka. Oikeus voi pakottaa tämän Roope Ankan antamaan hiukan täppiä jotta persaukinen saa ostettua pari olutta lähibaarista.
Voidaan sanoa että erittäin harvinaista että avioliiton toinen osapuoli vetää toisen käräjille elatusvelvollisuuden laiminlyönnin vuoksi. Näitä tapahtuu silloin tällöin.
Mutta sä et voi oikeusteitse vaatia avioliiton aikana puolta toisen omaisuudesta, elatukseen tosin voi vaatia ropon jos toisenkin.
Myöskään omistussuhteisiin et voi hakea oikeusteitse muutosta vedoten avio-oikeuteen. Anna mulle puolet sun mersusta tai 50 pinnaa 5h ja keittiö osakkeista. Tms..
https://www.google.fi/url?sa=t&source=web&rct=j&url=https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/3894/Korpi-Hallila_Koskiola.pdf?sequence=1&isAllowed=y&ved=2ahUKEwiz2PmW8o_aAhVLJpoKHQBgCkQ4ChAWMAF6BAgJEAE&usg=AOvVaw0t9TTACzZGLPngpXIeGlEv
Lue sivulta 13 eteenpäin niin selkenee tämäkin asia lopullisesti sinulle, paljon Aarnio&kangas tekstiä jne jne.
Korjaus, avio-oikeus alkaa ositusperusteen syntyhetkellä.
Toisinsanoen ei välttämättä koskaan.
L-tunarin voi selittää vain kaksi vaihtoehtoa:
1) Hän on uskomaton typerys; tai
2) Hän on trolli, joka nauttii siitä, että sekoittaa lukijoiden päät ja saa jotkut täällä uskomaan hömpötyksiinsä. Täällä kun on porukkaa moneksi, kuten on nähty.
Hyvä korjaus, joka tekee tilaa kysymykselle. Milloin alkaa ositusperuste, A. avioerosuunnitelmien aikana? B. avioerohakemuksen laiton yhteydessä. C. Kihlaushetkellä vaiko D. silloin kun avioliitto on solmittu.
Jokainen käsittää, että jollei mene naimisiin, ei avio-oikeutta voi syntyä koskaan, eikä myöskään avoliitossa ja avoerossa.
Kysymys siitä, kun ei mene naimisiin, niin ei voi erotakkaan, kun menee avoliittoon, niin voi erota, mutta joka ei myöskään synnytä mitään velvollisuuksiakaan, ei edes elatusvelvollisuuttakaan, ei edes avo-oikeuttakaan, mutta kun menee avioliittoon joka synnyttää erinäisiä asioita, eli myöskin oikeuden avioerota.
Tässäpä teille pohdittavaa, te a'la "viisaat".
Avio-oikeus alkaa kihlauksen hetkellä mutta se aktualisoituu ositusperusteen hetkellä joka käytännössä alkaa junnaamaan kun jompikumpi aviopuolisoista panee osituksen vireille. Näin ollen jos ositusta ei tehdä niin sitten avio-oikeus ei aktualisoidu milloinkaan.
Se on virheellisesti sanottu että ositusperuste aktualisoituu avioeron hetkellä tai kuoleman hetkellä.
Nyt ollu vittu kyseessä sun "auktualisoimisesta" eli toteutumisesta TAI REALISOITUU, VAAN MILLOIN AVIO-OIKEUS ALKAA ja mitä se pitää sisällään ja lisäksi oli kyse avioliiton aikaisista hankinnoista, palkka, arvonimi, mitali tai vastaava on ansaittu, saatuja asioita jotka lueteltu laissa, vaan hankittu avioliiton aikana, ovat täysin eri asia, kuin yllä mainitut muut, eli avioikeutta ei ole esim. ansaittuun tohtori nimikkeeseen.
Tässä on hullu juttu, että kuolleen puolisolla, että perillisillä on oikeus tekijänoikeusmaksuihin? Tuosta en niin selvillä ole, mutta selvitän asian.
Aivan oikein sanottu, "hömpötyksiä" jotka hakee vainajan sisaruksia periin myös lesken kun hän on kuollut, peritään kuvitteellisesti miljoonia, perintöä luetellaan moneen kertaan eri vaihtoehdoilla, ettei edes kuokallakaan erota vastauksesta mikä on omalla kohdalla oikein ja täten saadaan alkuperäinen kysyjä oleen huuli pyöreänä ja ymmällään.
Täällä todellakin on montaa sorttia asoiden sekoittajia, vaikka he muka katsovat kuinka laissa on, siitä heidän selvityksestään ota sitten edes mitään selkoa.
Sekoittavat sekaan kirjallisuutta joissa pohditaan tiedeperäisesti kuinka voisi olla ja lisäksi tukeudutaan hallituksien esityksiin, jotka eivät välttämättä välity valmiiseen lakiin ollenkaan, silti niistä haetaan tieteellisesti merkityksiä, tällöin laki muuttuu rakettitieteeksi.
Sellaisia henkilö "nolo123" edustaa konkreettisesti, käytännöistä ei sitten ole hajuakaan.
Samoin on oikeusistuimien laita, ei siellä laeista ja kuinka niissä on, ole merkitystä, vaan juridiikalla pelleillään.
Testamentilla voit ohittaa ne kaksi...... Hmm.. Mietitään nyt.. Ei siihen tarvita testamenttia että heidät ohitetaan... Nyt se järki päähän kun tuntuu olevan hukassa.
Varmuus aina paras, pankissakin. Oliko muuta?
Mitä tekemistä sillä on varmuuden kanssa kun varmana nämä 2 eivät peri mitään, typerää toimintaa että neuvotaan tekemään testamentti jotta nämä 2 ohitetaan.
Lähtökohtahan on se että et sä voi ohittaa testamentilla sellaisia "perijöitä" jotka eivät peri mitään.
Se on vähän sama asia että autoa väitetään mopoksi.
Sun kommenteissa ei ole mitään järkeä.
Sinä se et myöskään näköjään tajua mitään, selvititkö onko kysyjä adoptoinut heidät? ET.
Otitko selvää onko kysyjä kuolemassa jo ensi viikolla? ET.
Otitko huomioon, että laki saattaa perimisestä muuttua tai tulee lisäys vaikkapa kesän jälkeen? ET.
Kolme syytä, riittääkö.
Vaikuttaa enempikin siltä, ettei jonkun muun kommenteissa ole järkeä, eikä mahdollisuuksien huomioon ottamista jos tilanteet muuttuu.
Oliko sinulla lisää järjettömyyksiä??
Ps. eihän tässä heitä kahta ohiteta, vaan testamentilla määrätään omaisuu oikealle rintaperilliselle, eli jälkisäädöksen avulla ojataan asioiden kulkua oman näkemyksen mukaisesti.
Eiks ole yksinkertaista, rakas Watson?
Eikö pankkilakimies vielä tähän mennessä ole huomannut, että nm Lawetorder häärää täällä kuten helppoheikki markkinoilla ja on yhtä hyvin perillä aviovarallisuus-tai jäämistöoikeuden perusteista kuin sika korkeammasta matematiikasta? Eihän tallaisen kanssa hyödytä kinata siitä, miten asia oikeasti lain mukaan on. Lawtorder kertoo, miten asia hänen mielestään on.
Mites tilanne on sellaisessa että lapsi kuolee, tällä lapsella on isä elossa, äiti on kuollut. Isä luopuu perinnöstä. Näin äidiltä jättämä perintö lapselleen siirtyy sitten isän toisesta liitosta saamilleen lapsille. Äiti tekee testamentin jossa on toissijaismääräys että perintö menee lapsen kuoltua ties minne. Näin äidin jättämä perintö ei mene missään muotoa näille 2 lapselle.
Nyt kyllä niin vaikea selkoinen kysymys että.
Mistä perinnöstä isä luopuu?
Jos lapsen äiti on kuollut ennen lastaan, hän on jo saanut äidinsä puolelta perinnön.
Kuolemisessa avioliitto purkautuu avioeron tapaan, erotuksena on vain periminen ja avioikeuden nojalla eloon jääneelle puolisolle menee puolet omaisuuden arvosta, kuten perukirjoituksessa tehdään, pois lukien omaisuus joka on ollut jommalla kummalla puolisolla ennen avioliittoa, niin on rintaperillinen ainoa perijä ja jollei ole, niin kuolleen omaisuuden perii lähiomaiset jos on elossa ja jollei ole, niin perii kuolleen sisarukset ja jollei ole heitäkään, niin sisaruksien jälkeläiset.
Tämä on perimysjärjestys.
Taidat elää vanhahkon avio-oikeuden ajassa, kun yllä rajaat ulos puolisoilla ennen avioliittoa olleet varat. Vain perinnön jättäjä tai lahjan antaja voi erikseen määrätä ko. poteista pois aviopuolisoilta avio-oikeuden. Sorry, en ehdi enkä halua sanailla asiasta enempää.
On+näköjään+"sattumansatoa",+kuka+lukee+ymmärtäen,+saatikka+sitten+se+lukutaitokin.
Topicin tapauksessa. Äiti kuolee ensin, äidin lapsi perii, sitten kuolee tämä lapsi ja isä perii mutta isä luopuu perinnöstä jolloinka tämän isän 2 lasta perii.
Eli vastaus kysymykseen, tehkää avioehto ja äiti tekee testamentin lapselleen jossa on kuoleman varalta toissijaismääräys että kenelle perintö menee ensisaajan jälkeen. Näin varmistetaan että isän 2 lasta ei peri äidin omaisuutta missään vaiheessa.
Sitten on viel' muistettava maksaa elarit lapsille,jos on jäänyt maksamatta niin seuraavat
perintöön joten kaksi lasta edellisestä liitosta saavat vainajan perinnöstä suurimman osan.
1/3 osa saataa vaihtua Yhteisen lapsen osalta 0/0 ja hänelle jää oman vanhemman osa, eli
yhteisestä omaisuudesta 1/2 ja nämä 2 edellistä saavat 1/2.Näitä eronneita perheitä
Suomessa ja perinnön riistoja edellisistä liitosta syntyneiltä lapsilta jo -50 luvulta asti
riitää .
Mitä höpötät, ei äidillä ole kuin yksi lapsi.
Älkää sekoittako alkuperäisen kysyjän kysymystä sekoittamalla jonkun muun arvelua ja kysymystä ihan eri asialla alkaen.
Alkuperäisellä kysyjällä on vaimo jolla on aiemmin olleesta aviosta/avoliitosta kaksi lasta jotka ovat hänen, kysyjällä taasen on yksi, joka on tuon edellisessä mainittu uuden vaimon kanssa yhteinen ja tästä lapsesta on ollut kyse miten hän järjestää oman omaisuutensa vain hänelle, testamentilla vaiko miten.
Pysyttäisiinkö asiassa?
On sillä elarit maksamatta 10 vuodelta ja lasten opiskeluvelka myös.
Entisen puolison perinnönkin on vienyt ja syönyt.Nyt meinaa viedä lastensa
perinnönkin.