Olen miettinyt koiran hankkimista jo ylä-asteelta asti. Vanhemmistani toinen tosin on allerginen, joten olen odottanut yksin elämää koiran hankkimiseen. Nyt on tullut aika jolloin yksineluu on lähellä! Jes!
Mutta sitten tulee se isompi kysymys... Hakeudun toista kertaa Lääkikseen, ainakin 6 vuotta opintoja siis. Pelkään että joutuisin parhaimmillaan olemaan jopa 8 tai enemmän tuntia opintojen takia poissa riippuen mistä saan asuinpaikan, millaista opiskelusta itsestään tulee... ja jos joudun hankkimaan osa-aikatyön vierelle.
Pelkään että koiran ottaminen tällaisessa tilanteessa voisi olla pahaksi koiralle, enkä halua että koira kärsisi/häiritsisi naapureita yksin jätettäessä. Olen tutkinut lukemattomia "mikä rotu sopii sinulle" testejä ja artikkeleita, mutten ole vielä löytänyt sellaista rotua, joka olisi perusterve, ei ylijalostettu, mutta jolle voisin antaa hyvän elämän.
Pitäisikö siis sittenkin antaa unelman odottaa vielä se 6 vuotta? :(
Mutta sitten tulee se isompi kysymys... Hakeudun toista kertaa Lääkikseen, ainakin 6 vuotta opintoja siis. Pelkään että joutuisin parhaimmillaan olemaan jopa 8 tai enemmän tuntia opintojen takia poissa riippuen mistä saan asuinpaikan, millaista opiskelusta itsestään tulee... ja jos joudun hankkimaan osa-aikatyön vierelle.
Pelkään että koiran ottaminen tällaisessa tilanteessa voisi olla pahaksi koiralle, enkä halua että koira kärsisi/häiritsisi naapureita yksin jätettäessä. Olen tutkinut lukemattomia "mikä rotu sopii sinulle" testejä ja artikkeleita, mutten ole vielä löytänyt sellaista rotua, joka olisi perusterve, ei ylijalostettu, mutta jolle voisin antaa hyvän elämän.
Pitäisikö siis sittenkin antaa unelman odottaa vielä se 6 vuotta? :(
Vastaukset 7
Vanhimmat
Moi! Minulla on ollut koira 15-vuotiaasta asti. Tiedät varmasti, että koiranomistajalla on enemmän vastuuta kuin muille opiskelijoilla. Lisäksi opiskelijan rahatilanne on _huono_, ellei käy töissä ja/tai nosta opintolainaa. Minä kävin opiskelujen ohessa töissä, ja lisäksi vanhempani tukivat minua rahallisesti. Koiralla oli vakavia perussairauksia, enkä olisi selvinnyt niiden hoitokuluista yksin. Ajankäytön puolesta opiskelija-aika on mitä parhainta koiralle. Aluksi luentoja voi olla paljonkin, mutta ainakin luonnontieteilijällä läsnäolopakolliset kurssit ovat käyneet todella harvinaisiksi nyt maisterivaiheessa. Lisäksi opiskelijat muodostavat niin tiiviin yhteisön, että koirille löytyy hoitajia ja lenkittäjiä puolin ja toisin :)
Opiskelija-aikana joutuu olemaan todella joustava, että saa asunnon, töitä jne. Lisäksi raha on tiukilla. Minulle vanhempien rahallinen tuki ja koiranomistajatutut olivat välttämätön, kullanarvoinen apu. Jos olet muuttamassa uudelle paikkakunnalle ja aiot hankkia koiran yksin, niin malta ainakin maisterivaiheeseen asti. Maisterivaiheessa sinulla on jo tuttu ystäväpiiri ja vakaampi taloudellinen tilanne. Ystävänikin oli haaveillut koirasta koko ikänsä. Hän hankki pennun, kun oli päässyt harjoittelijaksi useammassa työpaikassa ja opintoja oli jäljellä enää vuosi. Koiranpentu oli kuulemma täydellinen tapa helpottaa graduahdistusta :)
Ap mistä saat rahat koiran ylläpitoon ja miten ajattelit hoitaa kunnolla sekä opinnot että koiran hoitamisen?
Sen kun hankit työn dogsitterinä. Tosin näistä karvapalleroista ei tule ikinä omiasi, mutta pääsisit hoitamaan koiria ja saisit rahaa...
Ehkä sinun kuitenkin kannattaisi hieman "jarrutella" tuon asian suhteen. Ymmärrän kyllä hyvin tuon innostuksesi kun olet kerran niin pitkään omasta koirasta haaveillut. Mielestäni sun olisi parasta nyt ensin keskittyä siihen että saat oman elämäsi, eli siis asumis-, raha- ja opiskeluasiat, vakaammalle pohjalle. Sitten kun olet jonkin aikaa elänyt omillasi, tiedät noin suunnilleen paljonko sulla todellisuudessa jäisi aikaa ja rahaa koiralle. Nyt kirjoituksestasi saa sen vaikutelman että tilanteesi on vielä liian epävarma koiran hankintaa ajatellen.
Pitäisi. Opiskelu lääkiksessä vie viimeisetkin mehut sinulta, siihen mukaan paljon vaativa koira on liikaa sekä sinulle että koiralle.
vie opintosi ensin loppuun ja hhanki sitten vasta koira.
Ei se välttämättä ihan niinkään ole. Toki koirassa on oma vastuunsa, mutta ei se mahdottomia vaadi jos sopiva rotu löytyy. Kyllähän sitä moni perheellinenkin opiskelee, joten väittäisin että yhden koiran omistaminen ja opiskelu eivät ole mitenkään mahdoton yhtälö... Aloittajan pitäisi osata puntaroida omaa ajankäyttöään ja miettiä ne mahdolliset koirasta aiheutuvat kustannukset (el.lääkärit ym.), eipä siinä juuri muita ongelmia ole.
Jotenkin ihan elämästä vieraantuneita kommentoijia täällä. Useimmat ovat siis sitä mieltä, että vain työelämässä oleva voi koiran omistaa, mutta kuitenkin ristiriitaisesti väitetään, että energiaa ja aikaa on oltava vaikka muille jakaa, jotta koiran voi hankkia.
Ei minulla ollut opiskellessa sen vähempää aikaa koiralle kuin nyt työelämässäkään. Niin poikkikaan en opinahjosta tultua ollut, ettei koiran kanssa olisi jaksanut puuhastella. En ainakaan sen pahemmin poikki kuin töistäkään tultua, päinvastoin - työelämässä niitä rankkoja päiviä/ajanjaksoja vasta onkin, mutta mikä muka nollaisi paremmin ajatukset ja saisi mielen virkeämmäksi kuin lenkkeily ja muu harrastaminen koiran kanssa?
Edes rahatilanteeni ei opiskellessa niin surkea ollut, ettei koirasta (tai itse asiassa kahdesta) huolehtiminen olisi onnistunut. Miljonääri en ollut enkä ole vieläkään, muttei koirien hoito opiskelujeni takia retuperällä ollut.
Juttu on niin, että kukaan ei tiedä toisten puolesta, mihin aikaa, jaksamista ja rahaa löytyy. Niinpä jeesustelu kannattaa jättää vähemmälle ja antaa muiden miettiä ihan itse, löytyykö koiran omistamiselle rahkeita. Lääkikseen pyrkivä ei niin täystollo voi olla, että realiteettien kohtaaminen olisi liian hankalaa.