Oon 18-vuotias tyttö ja oon ihastunut 2 vuotta nuorempaan poikaan, jonka periaatteessa tunnenkin, joskus lapsena leikitty yhdessä. Me ollaan samassa lukiossa ja oon jo pitemmän ajan huomannut sen katsovan mua suoraan silmiin ja joskus myös hymyilevän.
Se vaikuttaa kuitenkin olevan aika ujo, joten me ei olla juteltu. Jotenkin olen vain yhtäkkiä havahtunut tämän pojan läsnäoloon ja huomannut itsessäni tunteita häntä kohtaan. Olen itse joutunut aika monta kertaa pettymään, kun olen kuvitellut henkilön olevan kiinnostunut minusta pelkkien katseiden tms. perusteella.
Kaiken lisäksi lopetan lukion torstaina, enkä näe tätä poikaa enää niin usein. Kysyisinkin, että kannattaako koko juttu unohtaa vai tehdä jotain asian eteen? Kyseessä on kuitenkin nimenomaan ihastuminen.
Se vaikuttaa kuitenkin olevan aika ujo, joten me ei olla juteltu. Jotenkin olen vain yhtäkkiä havahtunut tämän pojan läsnäoloon ja huomannut itsessäni tunteita häntä kohtaan. Olen itse joutunut aika monta kertaa pettymään, kun olen kuvitellut henkilön olevan kiinnostunut minusta pelkkien katseiden tms. perusteella.
Kaiken lisäksi lopetan lukion torstaina, enkä näe tätä poikaa enää niin usein. Kysyisinkin, että kannattaako koko juttu unohtaa vai tehdä jotain asian eteen? Kyseessä on kuitenkin nimenomaan ihastuminen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
nyt näyttää siltä että olet hullusti ihastunut ja mikä sinua estäisi tekemästä jotain asian eteen. Elämä on lyhyt ja ei se ota jos ei annakkaan.
Itse ehdottomasti tekisin asialle jotain.
Asia on nyt niin, että menet juttelemaan sille söpölle pojalle ja pistät asian etenemään. Niin, että kun jäät lukulomalle, niin voit keskittyä oleelliseen etkä miettimään, mikset tehnyt/sanonut jotain. Kysy siltä suoraan lähtiskö se sun kanssa joskus.. vaikka kahville. :) eihän sitä tiedä mitä siitä tulee, ja jos ei tule mitään, niin elämä jatkuu ;)
sanot ensin Hei, mutta heitätkin poskipusun etkä sano mitään. Jos hän ottaa yhteyttä, tiedät että tunne on molemminpuolinen.