Alkuun pakko sanoa, että olen ollut tähän asti kirkosta eronnut ateisti enkä koskaan ollut erityisemmin kiinnostunut tällaisista asioista. Toissa yönä koin kuitenkin todella, todella kummallisen yliluonnolliselta tuntuvan kokemuksen joka pisti pääni aivan sekaisin ja olen nyt lähes varma (vaikkakin hämmentynyt) että kohtasin jonkin henkiolennon/hengen eikä se ollut mitään tavallista unta. Tiedän että kuulostan varmaan hullulta ja olen sitäkin miettinyt voinko olla sekoamassa (jos olisin, tajuaisinko sitä itse...?) mutta tässä on nyt käynyt juuri niin klassisesti, että "uskon sitten kun omin silmin näen." En tarvitse tuomitsemista tai kyynisyyttä, sillä epäilen tätä itsekin. Olen tähän asti pitänyt itseäni älykkäänä ihmisenä, mutta jotenkin tämän tunteen rinnalla en vain tarvitse muistutusta tieteestä tai edes järjestä. Entäpä jos ne eivät edes mitenkään poissulje toisiaan?
Noh, asiaan. Heräsin aamuyöllä noin viiden aikaan unihalvauksen kaltaiseen tilaan (tiedän mitä ne ovat, olen kokenut halvauksen ennenkin ilman mitään hengellistä) ja näin että ihmismäinen, outo "sumuinen" hahmo piti jaloistani kiinni ja teki jalkapohjilleni jotain kivuliasta. Hahmo lausui ääneen outoja runoja/loitsuja kielellä jota en täysin ymmärtänyt, ja selvästi yritti pitää minua paikallani jotta en liikkuisi tai jotta "loitsu" onnistuisi(?) paremmin. Menin tietysti täydelliseen paniikkiin ja yritin huutaa apua, en pystynyt liikkumaan enkä huutamaan ja koin aitoa kauhua (tiedän, että juuri nämä ovat unihalvauksen tunnusmerkkejä). Olennon puheissa toistui mm. sana manala, mikä pelotti aivan valtavasti. En keksinyt mitään muutakaan, joten lopulta aloin vaistomaisesti "rukoilemaan" mielessäni että tuo hetki loppuisi. Pian tämän jälkeen hahmo kuitenkin muuttui jotenkin turvallisemmaksi, ja se näytti eräältä tutulta ihmiseltä mutta ei kuitenkaan ollut hän. Ainoastaan näytti tältä tutulta ja tuntui kuin se jokin olisi yrittänyt "naamioitua" tuntemakseni ihmiseksi. Yritin halata tätä olentoa ja puhua hänelle siitä miten minua pelottaa, mutta olento ikään kuin vain antoi minun halata itseään mutta katsoi minusta "ohi", eikä kommunikoinut sillä tapaa kuten ihmiset kommunikoivat. Välittömästi rauhoituttuani hahmo katosi ja tipuin takaisin unen tilaan, mutta olin herätessäni edelleen aivan peloissani ja ihmeissäni. Mahani oli sekaisin ja tunsin monta tuntia kipua jalkapohjissa, juuri niissä kohdissa joihin tämä olento/mikä ikinä olikaan minua oli koskenut. Tiedän että tätä ei voi ehkä sanoin selittää, mutta mitä ihmettä tässä oikein tapahtui? Oliko se henki/demoni/enkeli ja mitä eroa näillä termeillä on? Voiko enkeli näyttää muulta kuin enkeliltä, ja voiko paha henki esittää myös halutessaan hyväntahtoista? Mistä erottaa hyvän ja pahan, tai tavallisen hengen ja enkelin?! En tiedä mitä tässä pitäisi ajatella, olenko tulossa uskoon vai hulluksi vai molempia... Niin ja olin aivan selvinpäin enkä syö mitään lääkkeitä. Olen mieleltäni terve ihminen mutta kieltämättä aina ollut hyvin herkkä. En tule koskaan unohtamaan tuota öistä kokemusta, eikä pelkkä unihalvaus riitä mitenkään selittämään tuota tunnetta.
Noh, asiaan. Heräsin aamuyöllä noin viiden aikaan unihalvauksen kaltaiseen tilaan (tiedän mitä ne ovat, olen kokenut halvauksen ennenkin ilman mitään hengellistä) ja näin että ihmismäinen, outo "sumuinen" hahmo piti jaloistani kiinni ja teki jalkapohjilleni jotain kivuliasta. Hahmo lausui ääneen outoja runoja/loitsuja kielellä jota en täysin ymmärtänyt, ja selvästi yritti pitää minua paikallani jotta en liikkuisi tai jotta "loitsu" onnistuisi(?) paremmin. Menin tietysti täydelliseen paniikkiin ja yritin huutaa apua, en pystynyt liikkumaan enkä huutamaan ja koin aitoa kauhua (tiedän, että juuri nämä ovat unihalvauksen tunnusmerkkejä). Olennon puheissa toistui mm. sana manala, mikä pelotti aivan valtavasti. En keksinyt mitään muutakaan, joten lopulta aloin vaistomaisesti "rukoilemaan" mielessäni että tuo hetki loppuisi. Pian tämän jälkeen hahmo kuitenkin muuttui jotenkin turvallisemmaksi, ja se näytti eräältä tutulta ihmiseltä mutta ei kuitenkaan ollut hän. Ainoastaan näytti tältä tutulta ja tuntui kuin se jokin olisi yrittänyt "naamioitua" tuntemakseni ihmiseksi. Yritin halata tätä olentoa ja puhua hänelle siitä miten minua pelottaa, mutta olento ikään kuin vain antoi minun halata itseään mutta katsoi minusta "ohi", eikä kommunikoinut sillä tapaa kuten ihmiset kommunikoivat. Välittömästi rauhoituttuani hahmo katosi ja tipuin takaisin unen tilaan, mutta olin herätessäni edelleen aivan peloissani ja ihmeissäni. Mahani oli sekaisin ja tunsin monta tuntia kipua jalkapohjissa, juuri niissä kohdissa joihin tämä olento/mikä ikinä olikaan minua oli koskenut. Tiedän että tätä ei voi ehkä sanoin selittää, mutta mitä ihmettä tässä oikein tapahtui? Oliko se henki/demoni/enkeli ja mitä eroa näillä termeillä on? Voiko enkeli näyttää muulta kuin enkeliltä, ja voiko paha henki esittää myös halutessaan hyväntahtoista? Mistä erottaa hyvän ja pahan, tai tavallisen hengen ja enkelin?! En tiedä mitä tässä pitäisi ajatella, olenko tulossa uskoon vai hulluksi vai molempia... Niin ja olin aivan selvinpäin enkä syö mitään lääkkeitä. Olen mieleltäni terve ihminen mutta kieltämättä aina ollut hyvin herkkä. En tule koskaan unohtamaan tuota öistä kokemusta, eikä pelkkä unihalvaus riitä mitenkään selittämään tuota tunnetta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.