Jormalle jonnekin

Rakas. Kyllä se niin on, että aika tekee tehtävänsä.. jäähän minulle ja sinulle-kin muistot.

Tiedän kysymättäkin, mitä sinulle merkitsin.. en antaisin sinun enää ikinä rikkoa sydäntäni. Sinulla on liikaa valtaa minuun, kun voisit yhä murentaa sydämeni kuin se lasia vain olisi.

Mutta ei se ole lasia siltikään. Timanttinen niin kuin omasi. Pölyn peitossa, haurastuneiden haaveiden varjoissa.

Mikään minussa sinuun ei ole muuttunut. Mikään ei ole kuollut, ei kadonnut. Mutta elämä kulkee eteenpäin.

Jestas, miten tärisytit maata jalkojeni alla, voitko ikinä ymmärtää sitä. Joskus iltaisin, joskus alkaessani nukkumaan mietin piirteitäsi, hahmoasi, olemustasi, olemistasi -nukahdan siihen kuin vierellesi. Kuin pitäisit minua lähelläsi.
4204
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Jormaki joskus lukee näitä

Äänestä

Kirjoitan tähän kuin kaivatulleni...

Aloittajan kirjoitus toi sinut jälleen lähelle.Luokseni.Siitä kun tutustuimme on jo aikaa. Taisimme löytää toisemme kaikkein yksinäisimpinä hetkinämme...kuin lohduksi toisillemme.

En koskaan ajatellut,että olisin kokenut sinut niin tärkeänä ja rakkaana,mutta niin siinä kävi kuitenkin. Se repivä yhteys ja hylkääminen vain hajotti minuuteni naisena ja repi sieluani pala palalta ajan kanssa.
Se kaikki on mennyttä.Rauha siitä meille molemmille.

Sinäkin ravistelit minua.Sydäntäni.Kerroin siitä sinulle. Sanoit,että sinullakin on aina hyvä olo kun ajattelit minua...Se puhutteli minua.

Mikään ei ole muuttunut suhteessa sinuun.
Kaipaan.Rakastan sinua mahdoton rakkauteni.
Säilyt minussa.Rakkautesi on tärkeä minulle.
Pääsiäisen iloa ja kiitollisuutta siitä mitä meidän edestämme on tehty.
<3

Äänestä
  • Lisään vielä.
    Olen harvoin enää täällä.
    Tämä ei ole minun maailmani.
    Elämässä on muutakin.
    Sinulle jota ajattelen,toivon rakkautta
    <3

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Naiselta kirjoitti:

Rakas. Kyllä se niin on, että aika tekee tehtävänsä.. jäähän minulle ja sinulle-kin muistot.

Tiedän kysymättäkin, mitä sinulle merkitsin.. en antaisin sinun enää ikinä rikkoa sydäntäni. Sinulla on liikaa valtaa minuun, kun voisit yhä murentaa sydämeni kuin se lasia vain olisi.

Mutta ei se ole lasia siltikään. Timanttinen niin kuin omasi. Pölyn peitossa, haurastuneiden haaveiden varjoissa.

Mikään minussa sinuun ei ole muuttunut. Mikään ei ole kuollut, ei kadonnut. Mutta elämä kulkee eteenpäin.

Jestas, miten tärisytit maata jalkojeni alla, voitko ikinä ymmärtää sitä. Joskus iltaisin, joskus alkaessani nukkumaan mietin piirteitäsi, hahmoasi, olemustasi, olemistasi -nukahdan siihen kuin vierellesi. Kuin pitäisit minua lähelläsi.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu