Sinäkö - addikti?

Ei ole edes paranemisen alku vielä lähelläkään Jarilla, ensin hänen pitäisi pystyä myöntämään ja ymmärtämään että käyttö ei ole hyväksi ja siitä pitäisi päästä eroon. EVS haastattelussa naureskeli vain ja nauratti yleisöä, en ymmärrä miksi lähtivät mukaan hohottamaan, ihan kuin toisen ahdinko olisi jotenkin hauska. Kaiken huippu oli ne lopun krokotiilin kyyneleet, voi tsiisus mitä teatteria, kyllä narkit osaa vedättää. Jarin tilannetta ei helpota lainkaan se, että myös miesystävä on narkkis.
Itsellä pikkuaddiktina on tämä aamukahvin kera suoritettu s24 surffailu :D

Luin lööpit ja kirjoitukset ennen kuin äsken katsoin ohjelman nauhalta. Jari esiintyi loistavasti, sai Enbuskenkin hiljenemään. Itku oli paljon hillitympi kuin mitä olin juttujen perusteella uumoillut. Odotin jotain katastrofista haastattelua.

Tuntuu, että addiktiot ovat helpottaneet kun ikää on tullut. .))

Jäin vain miettimään, mikä ero on intohimolla ja addiktiolla. Intohimoa pidetään hyvänä, addiktioita, riippuvuuksia, ei niin hyvinä.
Taitelijat ovat intohimoisia, uhraavat itsensä (ja läheisensä ?) taiteelleen, mutta ovatko he addikteja ? Huippu-urheilijat ilmeisesti tekevät samaa, ovatko he addikteja vai vain lajissaan lahjakkaita ja kilpailuhenkisiä ? Mihin vedetään raja ?

Olen aurinko addikti.

Auringon palvontaa kevät hangilla. Tänään jos sääennusteet toteutuvat saan rusketusta kasvoilleni....ihanaa istua, nauttia auringosta, juoda kuumaa kaakaota ja syödä picnik-eväitä. Laitoin illallla lämmöt päälle mökkiin aijon viettää siellä tämän päivän.

Sillanpää otti vahvan kiinnityksen sarjaan erittäin ylimieliset julkkishomot.
Paras narkkari on tosi kuollut narkkari, on oma rehellinen kantani.
Sillanpää on aivokuollut jo osittain, lainausmerkeissä todeten. Mätä jäte yhteiskuntamme kuormituksessa.

Mutta. Jos tuijotetaan avauksen otsikkoa, niin kyllähän koko elämän ympyrän sisältö on addiktisuutta joka pitäisi hyväksyä, paitsi rikos ja lain rikkomiset.

Onhan eläkkeellä oleminenkin addiktia. Vai haluaako joku luopua siitä rahoineen ja lähteä töihin tai työttömäksi?

Ei. Ihminenhän ei luovu saavuttamistaan eduista, oli se eläke, alkoholismi, huumeriippuvuus, seksihulluus, matkailupakkomielle, pullan mussuttaminen...

Taidan olla väärä tyyppi kommentoimaan tähän(kin).
Sillä olenhan minäkin pyörittänyt sormillani muutakin kuin räkä-palloa.
Ja päässyt siitä helposti irti.
Kauan sitten jopa.
Vanhin räkä-palloistani on kohta 40v.
Enkä ole todennut hänen nauttivan mitään mistä minä en ole nauttinut.
Fiksu hänkin siis.
-
Kaiken-laisissa urheiluissa tupataan syöttää toisille.
Yhteis-kuntakin syöttelee.
En tsemppaa ketään huume- Veikkoa enkä Vienoa.
Omapahan on asiansa.
Potkaisee sitten minne-tahansa.

H.

Hänhän ei itse koe olevansa addikti, ilmoitti voivansa olla ottamatta tai ottaa. Sanoi että häntä ei kukaan voi parantaa, ei voikaan jos itse ei koe olevansa avun tarpeessa vaan hyväksyy huumeiden käyttönsä.

Sillanpäällä näyttää olevan ympärillä sellaisia ihmisiä, jotka vähät välittää.
Siinä jo hyvä esimerkki, kun hänen Siim-"ystävänsä" pakkaa Sillanpään matkatavaroihin huumetta, ja matka käy maiden läpi, joissa saa huumeista hyvin pitkät tuomiot. Sellainen on minun mielestä rotta.
Paljon siitä melua saatiin, kun 0,8 prosentin korotuskaupassa myytäviin juomiin. Jos se korotuspäätös olisi tehty hiljaisuudessa, niin sitä ei olisi huomattu ollenkaan.
On niitä kummallisia tapoja jokaisella, jos niistä ei muille haittaa, niin mitä siitä.
En ole sauna-addikti, mutta nyt lähden saunaan, samahan tuo, vaikka keskipäivällä Pitkäperjantaina.

- aamun ohjelmssa yks muinaiskansojen juttu - aurinkoa palvottiin ihmsten yläpuolella olevana jumaluutena - montahan tehtävää sillä maailmanmenoissakin on - joittenkin mielestä d-vitamiinikin on hormoni perimmiltään - ilman sitä ei lujia luitakaan ihmisilläkään olisi.
Entäs erilaiset pelit - niihinkin kuulemma koukuttuu paljon ihmisiä kuin erilaisiin lääkeriippuvuuksiin myös alkoholin ohella - kahvia ja teetäkin jotkut pitävät vaarattomina piristeinä. Joku kommariporukkakn aikoinaan työelämässä ollessa syöksyi pyssyllä uhkaillemaan työpaikkani dementiaykskkööön, kaikkien oli pakko riisutua alasti ja kaikkien kamppeet tarkistettiin siltä varalta - että onko mahdollisesti huumeita kamppeissa völjyssä - lopuksi komennettiin marssimaan " johonkin natsisaunaan - teloitettavaksi - kaikki muka yhteiskunnan rikas elättiporukka - karsein muisto työajoilta siitäkin säikyttelijäjengistä, joka aikoinaan alueellla riehui kulttuurimenoissaan.

Lieviä addikteja on elämän varrella ollut. Minuun ei juutu mikään kovin tiukasti.
Kokeilin tupakkaakin, ei miellyttänyt. Alkon tuotteita on mennyt hyvin niukasti, vanhemmiten aina vain vähemmän.
Rakkauteenkin olen addiktoitunut, aika parantaa senkin.
Nykyisin tykkään syödä itse tekemääni pullaa, ei kai ihan addiktioksi asti kuitenkaan.

Niitä tulee ja menee, mutta ei mitään rikollisia ainakaan vielä tähän asti.
Mistäs sen tietää miten sitten vanhemmiten.

Viimeisimpänä nyt oli uusintana tuo palapelien kasaaminen. Oli suoranainen riippuvuus. Kun yksi alkoi olla kasassa, niin tuli jo hätä, että mistä saisi seuraavan. Sitten se lopahti ja nyt on viimeisimmän palapelin palat oleet hajallaan tuossa pölyyntymässä monta viikkoa ihan koskemattomina.

Historian pahin riippuvaisuus taisi olla Jeesuksella.
Mutta sekään ei montaa päivää kestänyt.

Siltsun huumesekoilu on, kuten muidenkin sekoittaviin kemikaaleihin innostuneiden, minulle käsittämätöntä.
Tälläisen taviksen sortuminen jossakin tilanteessa vastaavan tyyppiseen lienee ymmärrettävämpää? Tai sitten ei.

Jossakin vaiheessa, vaimoni terveydentilan vaihdellessa, tutkiskelin itseäni ja arvelin, että leskeytyessäni minä joko treenaisin itseni hengiltä ja päätyisin samaan alkoholiavusteisesti.
Päinvastaisessa tapauksessa en usko vaimoni innostuksen harmaahapsiklubin rientoihin lisääntyvän. Käyttäisi ehkä enemmän aikaa lastenlasten kanssa.

Luonnekysymys? Mulle addiktio tarkoittaa sitä, että se syrjäyttää suunnilleen jotain muuta elämässä. Ihmissuhteet, terveyden.

Toisilla tuntuu tulevan luonnostaan tällainen intohimoinen suhde johonkin. Keskitytään yhteen asiaan ja muut jää unholaan. Aika usein urheilijoilla on tällainen kosketus tekemisiinsä. Liekö siksi koska on vuosikaudet joutunut keskittymään yhteen asiaan?

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän turvaudun ruokaan kun haluan hemmotella itseäni. Ei ehkä ihan terveellistä. Kaipaan itse sitä aikaa kun ruokaa oli tapa saada energiaa ja soluille rakennusaineita.

Meinasin koukuttua pornoon,,mutta olen sen pudottanut pois tarvittavien listalta..se on tosi koukuttavaa,,ajatelkaa nuoria..jotka siihen koukuttuu..kieroksi menee seksi maailma tuosta..