Joonan uusin kirjoitus

se on ajautunut Jumalan valtakunnasta:

"Olen käynyt kevään aikana Opus Dein järjestämää erinomaista Rukouselämän perusteet-kurssia. Siellä olen oppinut metodin raamattumeditaatioon, joka tuntuu soveltuvan erityisen hyvin evankeliumitekstien mietiskelemiseen."

Lueskelin myöskin Joonan blogiin laittamaa vastinetta jonkun kommenttiin. Siinä hän viittaa Avilan Theresaan. Olen kerran luterilaisessa seurakunnassa osallistunut retriittiin jonka itse oletin olevan luterilaisen tunnustuksen mukaista ja painottuvan siihen että hiljaisuudessa ja rauhassa ollaan, luetaan ja ollaan irralaan työkiireistä sekä omasta perheestäkin (vaikka se rakans onkin). Yhdellä tavalla oltetaan laatuaikaa uskolle.

Jouduinkin keskelle ryhmää jonka ideologiana oli suoltaa meille päivä Avilan Teresan oppia huoneista tunnetuin näistä on kirja Sisänen linna. Kerrottiin tämän ryhmän kokoontumisist sekä pyhiinvaellusmatkoista tämän liikeen keskuspaikkaan Karmeliittojen Avilaan.
Ehtoollinen tässä tilaisuudessa tarjottiin, vaikka pikarit oli alttarille jaettu kastamalla leipä viiniin, jonka jälkeen pappi joi aika ison määrän ehtoollisviiniä siinä alttarilla ja suitsutus täytti koko kappelin. Minä olin aikeissä lähteä kotiin heti alkupäivästä, ajattelin kuitenkin jäädä ehtoolliselle, jos olisin tiennyt että sen yhteydessä luettiin ja meidän kaikkien haluttiin ääneen lausuvan Ave Mariaa, en olisi jäänyt vaan paennut heti, kun siltä alkoi tuntumaan että nyt on parasta poistua. Minulle tuli kyllä sellainen olo että koko päivä oli katolisen kirkon oppia ja karmeliitta yhtisön tilaisuus.

Siitä on jo vuosia mutta tämä oppi mitä sain tästä "huoneopista" vieläkin puistattaa. Niille jotka eivät sitä tunne laitan tähän muiden tekstejä, koska omien muistiinpanojen etsimiseen ei nyt ole aikaa.

Ennen luostarin johtajaksi ryhtymistään Teresa oli viettänyt 25 vuotta Ávilan karmeliittaluostarissa. Siellä hän oli monien hankaluuksien ja sairauksien kautta löytänyt sisäisen hiljaisen rukouksen. Sitä harjoittaessaan hän oli alkanut saada myös näkyjä ja mystisiä kokemuksia, joissa hän oli tuntenut Kristuksen tai Neitsyt Marian olevan lähellään. Kokemuksista oli kuitenkin ollut vaikea puhua kenellekään, koska ne herättivät hämmennystä ja epäilystä.

Kuuluisimmassa näyssä enkeli, jolla oli liekehtivät ihmisen kasvot, lävistää palavalla nuolellaan Teresan sydämen. Teresan mukaan tuo nuoli sytytti hänen sydämessään Jumalan rakkauden ja innostuksen. Teresa tunsi sydämessään yhtä aikaa suurta iloa ja tuskaa. Näkyä on kuvattu Teresan hurmokseksi.

Omiin kokemuksiinsa perustuvissa teoksissaan, joista tärkeimmät ovat Sisäinen linna, Elämäni ja Täydellisyyden tie, Teresa kuvaa ihmisen hengellisen kasvun vaiheita ja opettaa sisäistä rukousta.

Lainaan tähän yhden kirjan lukeneen henkilön kuvausta kirjasta, siitä saa selvyyttä siihen mihin tämä opetus perustuu (kirjoitus on netissä).
"Sisäinen linna on Avilan Teresan, espanjalaisen mystikon ja karmeliitta-uudistajan esitys mystisestä kokemuksesta ja sielun vaelluksesta kohti Jumalaa läpi linnan seitsemien asuntojen. Kirjassa edetään asunto kerrallaan tarkastellen mitä kussakin tilassa tapahtuu ja miten sielu toimii, ihanteellisemmissa ja vähemmän ihanteellisissa tapauksissa. Ja selittäessään asioita Teresa on tosiaan viehättynyt erittelemään asioita kohta kerrallaan (järjestelmällisyydestä ja kurinalaisesta ajattelusta oli varmasti apua luostaritoiminnan organisointiuudistuksissa...)
Toisaalta Teresa nojaa paljon omiin kokemuksiinsa, on sopivan maanläheinen ja käyttää värikkäästi metaforia asioita selittäessään ja on näin erinomaisen luettava nykyäänkin (jonkin verran rasitti kirjailijan toistuva itsensä vähättely, ei sillä että olisin kaivannut jotain valtavaa itsekehua mutta vähän neutraalimpi linja olisi ollut sopiva...mutta historialliset olosuhteet ilmeisesti johtivat tuohon tyyliin...). Toki paljon meni minulta myös ohi (erityisesti ne viimeiset asunnot alkoivat olla paikoin aika korkealentoisia) mutta toisaalta näihin tiheisiin mystikko-spiritualiteetteihin on kai tarkoituskin palata uudestaan jolloin ne paljastavat uusia puolia itsestään jos itse on muuttunut..."

Paholaisen portti – Retriitti
Kokemus retriitistä evankelis luterilaisen kirkkomme järjestämänä olisi ollut todellinen paholaisen eksytys. Kirkossa on saanut esittää ilman mitään koulutusta suorastaan pakanallisia opetuksia kun on vain ilmoittautunut haluavansa (varmaankin rahaa vastaan) tällaisia tilaisuuksia pitää. Itse luovuin jo ilmoittautumisvaiheessa kun aloin googlaamaan retriitin pitäjän taustoja. Ja mitä sieltä löytyikään.

Kyseisen retriitin järjestäjä oli aiemmin markkinoinut netissä kursseja, joiden sisältö on tämä:
Elmän kukka -valokehokursseja
Laitan valonsiltalaisille

ja toisaalla netissä kuvataan kurssin sisältöä:
opitaan merkaba-meditaatio ja sen eri vaiheiden merkitys sekä aktivoidaan valokeho.
syvällisiä, puhdistavia ja sydäntä avaavia harjoituksia.


Varkaa siis esim. lestadiolaisen liikkeen nuoret ja vanhemmatkin. Ihan todellist eksytystä teille on tarjolla kun lähdette etsimään meditaatiota. Sitä siis tarjotaan jopa näennäisen kristillisellä "foliokääreellä". Folio kääreeksi sitä kutsun koska kyseinen kääre on kauniin kiiltävä, eristää sopivasti lämpöä kuitenkin. Tästä elämän kukastakin jota kurssin pitäjä mainostaa voisi sanoa että moni kukka päältä kaunis, silkoa sisältä.

on siis lopullisesti menetetty tapaus.

Ei hän montakaan bloginlukijaa saa sillä, että laittaa tälle palstalle mainoksen samalla minuutilla kun hänen uusin oksennuksensa hullujenhuoneessa alkaa löyhkiä.

Voisitko nyt kuitenkin edes pääsiäisenä pysyä asiallisessa kristilliselle tai kristillisyydelle kuten vl itse itseään kutsuvat puheesa tai kirjoituksessa. Oksennus ja löyhkä eivät oikein sovi tähän Kristuksen haudassa makaamisen päivään tai no tavallaan sopivat, silloin on vanhan kristillisen ajattelun mukaan paholainen voimissaan, kuoleman ja paholaisen voittaminen on keskiyön hetkillä, ylösnousemuksen ja tyhjän haudan aika.

Minulle, joka olen kasvanut kiirastorstain ehtoollisperinteen piirissä, on ollut tavallaan "kylmäävä" kokemus että lestadiolaisten keskinäinen rauhanyhdistyksen ehtoollismessu on tässä välissä, esim. Taivallahden kirkossa (joka Temppelinaukion kirkkona tunnetaan). Kun messussa oli suruharso ristin ympärillä. Minulle se oli vaikea asia, yhteen kertaan sen jätin. Ajatus siitä että ylösnoussut Kristus on läsnä ehtollisessa ja samaan aikaan päivän tekstit kertovat juuri siitä kuolemasta, siitä että Kristuskin sanoo ristillä "Jumalani Jumalani miksi minut hylkäsit" ja sitten toisaalta "se on täytetty". Kuitenkin minulle pitkäperjantaina ja lauantaina Kristus ei ole ylösnoussut, kristityt kokevat epätoivoa. Minulle luontevinta ja suuren ilon aihe on nauttia ehtoollinen sekä messu pääsiäisyönä, luterilaisessa kirkossakin se on tarjolla.

etsivä-xxx kirjoitti:

Lueskelin myöskin Joonan blogiin laittamaa vastinetta jonkun kommenttiin. Siinä hän viittaa Avilan Theresaan. Olen kerran luterilaisessa seurakunnassa osallistunut retriittiin jonka itse oletin olevan luterilaisen tunnustuksen mukaista ja painottuvan siihen että hiljaisuudessa ja rauhassa ollaan, luetaan ja ollaan irralaan työkiireistä sekä omasta perheestäkin (vaikka se rakans onkin). Yhdellä tavalla oltetaan laatuaikaa uskolle.

Jouduinkin keskelle ryhmää jonka ideologiana oli suoltaa meille päivä Avilan Teresan oppia huoneista tunnetuin näistä on kirja Sisänen linna. Kerrottiin tämän ryhmän kokoontumisist sekä pyhiinvaellusmatkoista tämän liikeen keskuspaikkaan Karmeliittojen Avilaan.
Ehtoollinen tässä tilaisuudessa tarjottiin, vaikka pikarit oli alttarille jaettu kastamalla leipä viiniin, jonka jälkeen pappi joi aika ison määrän ehtoollisviiniä siinä alttarilla ja suitsutus täytti koko kappelin. Minä olin aikeissä lähteä kotiin heti alkupäivästä, ajattelin kuitenkin jäädä ehtoolliselle, jos olisin tiennyt että sen yhteydessä luettiin ja meidän kaikkien haluttiin ääneen lausuvan Ave Mariaa, en olisi jäänyt vaan paennut heti, kun siltä alkoi tuntumaan että nyt on parasta poistua. Minulle tuli kyllä sellainen olo että koko päivä oli katolisen kirkon oppia ja karmeliitta yhtisön tilaisuus.

Siitä on jo vuosia mutta tämä oppi mitä sain tästä "huoneopista" vieläkin puistattaa. Niille jotka eivät sitä tunne laitan tähän muiden tekstejä, koska omien muistiinpanojen etsimiseen ei nyt ole aikaa.

Ennen luostarin johtajaksi ryhtymistään Teresa oli viettänyt 25 vuotta Ávilan karmeliittaluostarissa. Siellä hän oli monien hankaluuksien ja sairauksien kautta löytänyt sisäisen hiljaisen rukouksen. Sitä harjoittaessaan hän oli alkanut saada myös näkyjä ja mystisiä kokemuksia, joissa hän oli tuntenut Kristuksen tai Neitsyt Marian olevan lähellään. Kokemuksista oli kuitenkin ollut vaikea puhua kenellekään, koska ne herättivät hämmennystä ja epäilystä.

Kuuluisimmassa näyssä enkeli, jolla oli liekehtivät ihmisen kasvot, lävistää palavalla nuolellaan Teresan sydämen. Teresan mukaan tuo nuoli sytytti hänen sydämessään Jumalan rakkauden ja innostuksen. Teresa tunsi sydämessään yhtä aikaa suurta iloa ja tuskaa. Näkyä on kuvattu Teresan hurmokseksi.

Omiin kokemuksiinsa perustuvissa teoksissaan, joista tärkeimmät ovat Sisäinen linna, Elämäni ja Täydellisyyden tie, Teresa kuvaa ihmisen hengellisen kasvun vaiheita ja opettaa sisäistä rukousta.

Lainaan tähän yhden kirjan lukeneen henkilön kuvausta kirjasta, siitä saa selvyyttä siihen mihin tämä opetus perustuu (kirjoitus on netissä).
"Sisäinen linna on Avilan Teresan, espanjalaisen mystikon ja karmeliitta-uudistajan esitys mystisestä kokemuksesta ja sielun vaelluksesta kohti Jumalaa läpi linnan seitsemien asuntojen. Kirjassa edetään asunto kerrallaan tarkastellen mitä kussakin tilassa tapahtuu ja miten sielu toimii, ihanteellisemmissa ja vähemmän ihanteellisissa tapauksissa. Ja selittäessään asioita Teresa on tosiaan viehättynyt erittelemään asioita kohta kerrallaan (järjestelmällisyydestä ja kurinalaisesta ajattelusta oli varmasti apua luostaritoiminnan organisointiuudistuksissa...)
Toisaalta Teresa nojaa paljon omiin kokemuksiinsa, on sopivan maanläheinen ja käyttää värikkäästi metaforia asioita selittäessään ja on näin erinomaisen luettava nykyäänkin (jonkin verran rasitti kirjailijan toistuva itsensä vähättely, ei sillä että olisin kaivannut jotain valtavaa itsekehua mutta vähän neutraalimpi linja olisi ollut sopiva...mutta historialliset olosuhteet ilmeisesti johtivat tuohon tyyliin...). Toki paljon meni minulta myös ohi (erityisesti ne viimeiset asunnot alkoivat olla paikoin aika korkealentoisia) mutta toisaalta näihin tiheisiin mystikko-spiritualiteetteihin on kai tarkoituskin palata uudestaan jolloin ne paljastavat uusia puolia itsestään jos itse on muuttunut..."

Lue lisää

Lankalauantaita.

Kyllähän Joonan kirjoitukset yhä roomalaiskatolilaisemmilta näyttävät.
Minulle pyhittyminen ei ole prosessinomaista vanhurskauttamista, johon ihminen olemuksellaan ja toiminnallaan itse toisi jotakin lisää.

Silti en pidä noista Joonan persoonaan käyvistä rumista heitoista, liekö niiden kirjoittava vl ollenkaan?

pääkaupunginvl-mies kirjoitti:

Lankalauantaita.

Kyllähän Joonan kirjoitukset yhä roomalaiskatolilaisemmilta näyttävät.
Minulle pyhittyminen ei ole prosessinomaista vanhurskauttamista, johon ihminen olemuksellaan ja toiminnallaan itse toisi jotakin lisää.

Silti en pidä noista Joonan persoonaan käyvistä rumista heitoista, liekö niiden kirjoittava vl ollenkaan?

Lue lisää

niillä kirjoituksilla enempää kuin Joonallakaan liene mitään merkitystä enää. Joona on lähtenyt Jumalan valtakunnasta eikä hän enää kiinnosta moniakaan.

Heidän eriseuransahan on aivan mitätön, vain 19 henkilöä.