Joonan uusin kirjoitus

läsare

Hulluinhuonelaisessa:

https://hulluinhuonelainen.wordpress.com/2018/03/30/miten-vietan-paasiaista/

11

344

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Se-nuori-mulukku

      jatkaa hurskastelua ja haihattelua:

      --- Näin Kristus alkaa saada ”muodon meissä” ja alamme tulla persooniksi sanan varsinaisessa merkityksessä. Lienemme useimmat vielä melko kaukana tästä. Olkaamme kuitenkin joka hetki päättäväisesti matkalla sitä kohden. ---

      • Noin.kauas

        se on ajautunut Jumalan valtakunnasta:

        "Olen käynyt kevään aikana Opus Dein järjestämää erinomaista Rukouselämän perusteet-kurssia. Siellä olen oppinut metodin raamattumeditaatioon, joka tuntuu soveltuvan erityisen hyvin evankeliumitekstien mietiskelemiseen."


    • etsivä-xxx

      Nyt minäkin huoletuin. Opus Dei ja katolinen käsitys vanhurskauttamisesta. Tai anakin se, että nimenomaan Opus Dein piirissä on tällainen käsitys katumuksesta, sitä sopii sitten verrata luterilaiseen opetukseen katumuksesta.

      "Joidenkin jäsenten katumusnauhan ja -vihtan käyttöä on usein kritisoitu[25]. Useat jäsenet harjoittavat muutenkin katumusta esimerkiksi nukkumalla epämukavasti[26]. Tällaisilla katumusharjoituksilla on katolisessa kirkossa pitkät perinteet[27]. Opus Deissä on sallittua ainoastaan katumusharjoitukset, joista ei ole ruumiillista haittaa. Katumusnauha ei siis vahingoita ihoa, ei aiheuta veren vuotamista tai arpia tai muita pysyviä näkyviä jälkiä[28] ja samoin on muiden katumusharjoituksien kanssa. (lähde wikipedia)

      Pyhittyminen on Opus Dein opillisessa keskiössä. En luotasi ollekaan siihen opetukseen mikä Opus Dei opettaa rukouksesta ja siinä elämisestä. Tulee ymmärtää että opetus on kokonaisvaltaisesta opillisesta käsityksestä alkavaa, vaikka se eri osiin jaettaisiinkin. Se että tähän opillisesti matuu tämä kuvattu katumusharjoitus ajattelu, vaikka kaikki eivät näitä itsensä kiduttamisia harjoita, kertoo kuitenkin aika vakavia asioita siitä minkä varassa on käsitys vanhurskaudesta sekä Kristuksen sovitustyöstä. Joonan kirjoitukseen on jo mielestäni alkanut ilmaantumaan viitteitä katolisen kirkon rakkauskäsityksiä, jotka tunnistan vaikkapa maallikkoveljeskunnan klassikkokirjan Tuoma Kempiläinen Kristuksen seuraamisesta. Hän eli ennen uskonpuhdistuksen aikoja n 1380-1471.

      Lainaan tähän Ruokasen tekstiä:
      "Olennaisin terminologinen sekaannus: protestanttiset teologit tekivät erotuksen käsitteiden "vanhurskauttaminen" ja "pyhitys" (tai "uudestisyntyminen") välillä, kun taas katoliset teologit lukivat kaiken käsitteen "vanhurskauttaminen" piiriin. Trenton konsiili tulkitsi vanhurskauttamisen" sekä kristillisen elämän kasteessa tapahtuvaksi alkuhetkeksi että jatkuvaksi kasvuksi, pyhitykseksi. Vanhurskauttamiseen kuuluu sekä usko vanhurskauttamisen alussa, että rakkaus, jonka edistyminen armon ja ihmisen kooperaationa itse asiassa
      efektiivisesti tekee syntisen vanhurskaaksi."

      Raamatun lukemista minäkin suositan tehtäväksi. Ei se tavanomaisessa luterilaisuudessa johda tälle opus dein tielle. Se on todellakin enemmän uskoa siihen että se avaa meille kuvaa Jumalasta ja ihmisen suhdetta Jumalaan. Mutta pysyisin siinäkin luterilaisessa perinteessä lukea Raamattua. Taitaa olla blogissa kirjoittavan kommenti mainitsema sansan Nortamon Raamattuluento olla perinteistä selittävää Raamatunlukua.

      • etsivä-xxx

        Lueskelin myöskin Joonan blogiin laittamaa vastinetta jonkun kommenttiin. Siinä hän viittaa Avilan Theresaan. Olen kerran luterilaisessa seurakunnassa osallistunut retriittiin jonka itse oletin olevan luterilaisen tunnustuksen mukaista ja painottuvan siihen että hiljaisuudessa ja rauhassa ollaan, luetaan ja ollaan irralaan työkiireistä sekä omasta perheestäkin (vaikka se rakans onkin). Yhdellä tavalla oltetaan laatuaikaa uskolle.

        Jouduinkin keskelle ryhmää jonka ideologiana oli suoltaa meille päivä Avilan Teresan oppia huoneista tunnetuin näistä on kirja Sisänen linna. Kerrottiin tämän ryhmän kokoontumisist sekä pyhiinvaellusmatkoista tämän liikeen keskuspaikkaan Karmeliittojen Avilaan.
        Ehtoollinen tässä tilaisuudessa tarjottiin, vaikka pikarit oli alttarille jaettu kastamalla leipä viiniin, jonka jälkeen pappi joi aika ison määrän ehtoollisviiniä siinä alttarilla ja suitsutus täytti koko kappelin. Minä olin aikeissä lähteä kotiin heti alkupäivästä, ajattelin kuitenkin jäädä ehtoolliselle, jos olisin tiennyt että sen yhteydessä luettiin ja meidän kaikkien haluttiin ääneen lausuvan Ave Mariaa, en olisi jäänyt vaan paennut heti, kun siltä alkoi tuntumaan että nyt on parasta poistua. Minulle tuli kyllä sellainen olo että koko päivä oli katolisen kirkon oppia ja karmeliitta yhtisön tilaisuus.

        Siitä on jo vuosia mutta tämä oppi mitä sain tästä "huoneopista" vieläkin puistattaa. Niille jotka eivät sitä tunne laitan tähän muiden tekstejä, koska omien muistiinpanojen etsimiseen ei nyt ole aikaa.

        Ennen luostarin johtajaksi ryhtymistään Teresa oli viettänyt 25 vuotta Ávilan karmeliittaluostarissa. Siellä hän oli monien hankaluuksien ja sairauksien kautta löytänyt sisäisen hiljaisen rukouksen. Sitä harjoittaessaan hän oli alkanut saada myös näkyjä ja mystisiä kokemuksia, joissa hän oli tuntenut Kristuksen tai Neitsyt Marian olevan lähellään. Kokemuksista oli kuitenkin ollut vaikea puhua kenellekään, koska ne herättivät hämmennystä ja epäilystä.

        Kuuluisimmassa näyssä enkeli, jolla oli liekehtivät ihmisen kasvot, lävistää palavalla nuolellaan Teresan sydämen. Teresan mukaan tuo nuoli sytytti hänen sydämessään Jumalan rakkauden ja innostuksen. Teresa tunsi sydämessään yhtä aikaa suurta iloa ja tuskaa. Näkyä on kuvattu Teresan hurmokseksi.

        Omiin kokemuksiinsa perustuvissa teoksissaan, joista tärkeimmät ovat Sisäinen linna, Elämäni ja Täydellisyyden tie, Teresa kuvaa ihmisen hengellisen kasvun vaiheita ja opettaa sisäistä rukousta.

        Lainaan tähän yhden kirjan lukeneen henkilön kuvausta kirjasta, siitä saa selvyyttä siihen mihin tämä opetus perustuu (kirjoitus on netissä).
        "Sisäinen linna on Avilan Teresan, espanjalaisen mystikon ja karmeliitta-uudistajan esitys mystisestä kokemuksesta ja sielun vaelluksesta kohti Jumalaa läpi linnan seitsemien asuntojen. Kirjassa edetään asunto kerrallaan tarkastellen mitä kussakin tilassa tapahtuu ja miten sielu toimii, ihanteellisemmissa ja vähemmän ihanteellisissa tapauksissa. Ja selittäessään asioita Teresa on tosiaan viehättynyt erittelemään asioita kohta kerrallaan (järjestelmällisyydestä ja kurinalaisesta ajattelusta oli varmasti apua luostaritoiminnan organisointiuudistuksissa...)
        Toisaalta Teresa nojaa paljon omiin kokemuksiinsa, on sopivan maanläheinen ja käyttää värikkäästi metaforia asioita selittäessään ja on näin erinomaisen luettava nykyäänkin (jonkin verran rasitti kirjailijan toistuva itsensä vähättely, ei sillä että olisin kaivannut jotain valtavaa itsekehua mutta vähän neutraalimpi linja olisi ollut sopiva...mutta historialliset olosuhteet ilmeisesti johtivat tuohon tyyliin...). Toki paljon meni minulta myös ohi (erityisesti ne viimeiset asunnot alkoivat olla paikoin aika korkealentoisia) mutta toisaalta näihin tiheisiin mystikko-spiritualiteetteihin on kai tarkoituskin palata uudestaan jolloin ne paljastavat uusia puolia itsestään jos itse on muuttunut..."


      • Paholaisenportti

        Paholaisen portti – Retriitti
        Kokemus retriitistä evankelis luterilaisen kirkkomme järjestämänä olisi ollut todellinen paholaisen eksytys. Kirkossa on saanut esittää ilman mitään koulutusta suorastaan pakanallisia opetuksia kun on vain ilmoittautunut haluavansa (varmaankin rahaa vastaan) tällaisia tilaisuuksia pitää. Itse luovuin jo ilmoittautumisvaiheessa kun aloin googlaamaan retriitin pitäjän taustoja. Ja mitä sieltä löytyikään.

        Kyseisen retriitin järjestäjä oli aiemmin markkinoinut netissä kursseja, joiden sisältö on tämä:
        Elmän kukka -valokehokursseja
        Laitan valonsiltalaisille

        ja toisaalla netissä kuvataan kurssin sisältöä:
        opitaan merkaba-meditaatio ja sen eri vaiheiden merkitys sekä aktivoidaan valokeho.
        syvällisiä, puhdistavia ja sydäntä avaavia harjoituksia.


        Varkaa siis esim. lestadiolaisen liikkeen nuoret ja vanhemmatkin. Ihan todellist eksytystä teille on tarjolla kun lähdette etsimään meditaatiota. Sitä siis tarjotaan jopa näennäisen kristillisellä "foliokääreellä". Folio kääreeksi sitä kutsun koska kyseinen kääre on kauniin kiiltävä, eristää sopivasti lämpöä kuitenkin. Tästä elämän kukastakin jota kurssin pitäjä mainostaa voisi sanoa että moni kukka päältä kaunis, silkoa sisältä.


      • Joona-riepu

        on siis lopullisesti menetetty tapaus.

        Ei hän montakaan bloginlukijaa saa sillä, että laittaa tälle palstalle mainoksen samalla minuutilla kun hänen uusin oksennuksensa hullujenhuoneessa alkaa löyhkiä.


      • etsivä-xxx

        Voisitko nyt kuitenkin edes pääsiäisenä pysyä asiallisessa kristilliselle tai kristillisyydelle kuten vl itse itseään kutsuvat puheesa tai kirjoituksessa. Oksennus ja löyhkä eivät oikein sovi tähän Kristuksen haudassa makaamisen päivään tai no tavallaan sopivat, silloin on vanhan kristillisen ajattelun mukaan paholainen voimissaan, kuoleman ja paholaisen voittaminen on keskiyön hetkillä, ylösnousemuksen ja tyhjän haudan aika.

        Minulle, joka olen kasvanut kiirastorstain ehtoollisperinteen piirissä, on ollut tavallaan "kylmäävä" kokemus että lestadiolaisten keskinäinen rauhanyhdistyksen ehtoollismessu on tässä välissä, esim. Taivallahden kirkossa (joka Temppelinaukion kirkkona tunnetaan). Kun messussa oli suruharso ristin ympärillä. Minulle se oli vaikea asia, yhteen kertaan sen jätin. Ajatus siitä että ylösnoussut Kristus on läsnä ehtollisessa ja samaan aikaan päivän tekstit kertovat juuri siitä kuolemasta, siitä että Kristuskin sanoo ristillä "Jumalani Jumalani miksi minut hylkäsit" ja sitten toisaalta "se on täytetty". Kuitenkin minulle pitkäperjantaina ja lauantaina Kristus ei ole ylösnoussut, kristityt kokevat epätoivoa. Minulle luontevinta ja suuren ilon aihe on nauttia ehtoollinen sekä messu pääsiäisyönä, luterilaisessa kirkossakin se on tarjolla.


      • etsivä-xxx kirjoitti:

        Lueskelin myöskin Joonan blogiin laittamaa vastinetta jonkun kommenttiin. Siinä hän viittaa Avilan Theresaan. Olen kerran luterilaisessa seurakunnassa osallistunut retriittiin jonka itse oletin olevan luterilaisen tunnustuksen mukaista ja painottuvan siihen että hiljaisuudessa ja rauhassa ollaan, luetaan ja ollaan irralaan työkiireistä sekä omasta perheestäkin (vaikka se rakans onkin). Yhdellä tavalla oltetaan laatuaikaa uskolle.

        Jouduinkin keskelle ryhmää jonka ideologiana oli suoltaa meille päivä Avilan Teresan oppia huoneista tunnetuin näistä on kirja Sisänen linna. Kerrottiin tämän ryhmän kokoontumisist sekä pyhiinvaellusmatkoista tämän liikeen keskuspaikkaan Karmeliittojen Avilaan.
        Ehtoollinen tässä tilaisuudessa tarjottiin, vaikka pikarit oli alttarille jaettu kastamalla leipä viiniin, jonka jälkeen pappi joi aika ison määrän ehtoollisviiniä siinä alttarilla ja suitsutus täytti koko kappelin. Minä olin aikeissä lähteä kotiin heti alkupäivästä, ajattelin kuitenkin jäädä ehtoolliselle, jos olisin tiennyt että sen yhteydessä luettiin ja meidän kaikkien haluttiin ääneen lausuvan Ave Mariaa, en olisi jäänyt vaan paennut heti, kun siltä alkoi tuntumaan että nyt on parasta poistua. Minulle tuli kyllä sellainen olo että koko päivä oli katolisen kirkon oppia ja karmeliitta yhtisön tilaisuus.

        Siitä on jo vuosia mutta tämä oppi mitä sain tästä "huoneopista" vieläkin puistattaa. Niille jotka eivät sitä tunne laitan tähän muiden tekstejä, koska omien muistiinpanojen etsimiseen ei nyt ole aikaa.

        Ennen luostarin johtajaksi ryhtymistään Teresa oli viettänyt 25 vuotta Ávilan karmeliittaluostarissa. Siellä hän oli monien hankaluuksien ja sairauksien kautta löytänyt sisäisen hiljaisen rukouksen. Sitä harjoittaessaan hän oli alkanut saada myös näkyjä ja mystisiä kokemuksia, joissa hän oli tuntenut Kristuksen tai Neitsyt Marian olevan lähellään. Kokemuksista oli kuitenkin ollut vaikea puhua kenellekään, koska ne herättivät hämmennystä ja epäilystä.

        Kuuluisimmassa näyssä enkeli, jolla oli liekehtivät ihmisen kasvot, lävistää palavalla nuolellaan Teresan sydämen. Teresan mukaan tuo nuoli sytytti hänen sydämessään Jumalan rakkauden ja innostuksen. Teresa tunsi sydämessään yhtä aikaa suurta iloa ja tuskaa. Näkyä on kuvattu Teresan hurmokseksi.

        Omiin kokemuksiinsa perustuvissa teoksissaan, joista tärkeimmät ovat Sisäinen linna, Elämäni ja Täydellisyyden tie, Teresa kuvaa ihmisen hengellisen kasvun vaiheita ja opettaa sisäistä rukousta.

        Lainaan tähän yhden kirjan lukeneen henkilön kuvausta kirjasta, siitä saa selvyyttä siihen mihin tämä opetus perustuu (kirjoitus on netissä).
        "Sisäinen linna on Avilan Teresan, espanjalaisen mystikon ja karmeliitta-uudistajan esitys mystisestä kokemuksesta ja sielun vaelluksesta kohti Jumalaa läpi linnan seitsemien asuntojen. Kirjassa edetään asunto kerrallaan tarkastellen mitä kussakin tilassa tapahtuu ja miten sielu toimii, ihanteellisemmissa ja vähemmän ihanteellisissa tapauksissa. Ja selittäessään asioita Teresa on tosiaan viehättynyt erittelemään asioita kohta kerrallaan (järjestelmällisyydestä ja kurinalaisesta ajattelusta oli varmasti apua luostaritoiminnan organisointiuudistuksissa...)
        Toisaalta Teresa nojaa paljon omiin kokemuksiinsa, on sopivan maanläheinen ja käyttää värikkäästi metaforia asioita selittäessään ja on näin erinomaisen luettava nykyäänkin (jonkin verran rasitti kirjailijan toistuva itsensä vähättely, ei sillä että olisin kaivannut jotain valtavaa itsekehua mutta vähän neutraalimpi linja olisi ollut sopiva...mutta historialliset olosuhteet ilmeisesti johtivat tuohon tyyliin...). Toki paljon meni minulta myös ohi (erityisesti ne viimeiset asunnot alkoivat olla paikoin aika korkealentoisia) mutta toisaalta näihin tiheisiin mystikko-spiritualiteetteihin on kai tarkoituskin palata uudestaan jolloin ne paljastavat uusia puolia itsestään jos itse on muuttunut..."

        Lankalauantaita.

        Kyllähän Joonan kirjoitukset yhä roomalaiskatolilaisemmilta näyttävät.
        Minulle pyhittyminen ei ole prosessinomaista vanhurskauttamista, johon ihminen olemuksellaan ja toiminnallaan itse toisi jotakin lisää.

        Silti en pidä noista Joonan persoonaan käyvistä rumista heitoista, liekö niiden kirjoittava vl ollenkaan?


      • Ei_kai
        pääkaupunginvl-mies kirjoitti:

        Lankalauantaita.

        Kyllähän Joonan kirjoitukset yhä roomalaiskatolilaisemmilta näyttävät.
        Minulle pyhittyminen ei ole prosessinomaista vanhurskauttamista, johon ihminen olemuksellaan ja toiminnallaan itse toisi jotakin lisää.

        Silti en pidä noista Joonan persoonaan käyvistä rumista heitoista, liekö niiden kirjoittava vl ollenkaan?

        niillä kirjoituksilla enempää kuin Joonallakaan liene mitään merkitystä enää. Joona on lähtenyt Jumalan valtakunnasta eikä hän enää kiinnosta moniakaan.


    • Joonaa

      ainakaan ei tervehditä Helsingin rauhanyhdistyksellä (JOS HÄN JOSKUS HARVOIN SIELLÄ KÄY) Jumalan lasten tervehdyksellä. HGäntä niin kuin muitaki9nm hullujenhuonelaisia kavahdetaan, koska he ovat julkisesti ilmoittaneet tarkoituksenaan olevan mädättää Jmalan valtakuntaa sisältäpäin.

      • Ei.huolta

        Heidän eriseuransahan on aivan mitätön, vain 19 henkilöä.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Moi vaan vielä kerran

      Kivaa päivää samalla. Kukaan ei kaipaa eikä rakasta. 💔🐺🌃🌧️☀️
      Ikävä
      321
      3316
    2. Nainen, millaisista miehistä tykkäät?

      Mielenkiinnosta kysyn 😄
      Ikävä
      207
      2704
    3. Nyt sitten ulos ihmiset!

      Älkää jumittako täällä. Menkää, näkykää ja hankkikaa kokemuksia. Ei teitä kukaan edes bongaile, jos önötätte täällä.
      Ikävä
      141
      2483
    4. Mitä jos saisit tietää että kaivatullasi

      on jo joku toinen?
      Ikävä
      109
      2005
    5. Onnea Solatie !

      On sit valittu uusi kaupunginjohtaja.No ei menny Nivala-Harju- Tapio -Pikkarainen juntan mukkaan.
      Kemijärvi
      15
      1982
    6. Minun pitää tehdä jotain

      En tiedä meneekö siihen viikko vai kuukausi. Mutta jos voit odottaa, niin löydän sinut sen jälkeen kun on homma hoidett
      Ikävä
      44
      1652
    7. Sarvisalon kesätori

      Onpa kiva paikka. Mutta torikahvila oli suorastaan naurettavan alkeellinen ja ne voileivät,olivat kuin pienen lapsen tek
      Loviisa
      20
      1508
    8. Naiselle varatulle

      Jos homma kariutuu kotona, niin saanko sinut ihan omakseni🙂??
      Tunteet
      10
      1466
    9. Sinä oot hyvä ihminen

      Mut ehkä me ei vaa sovita yhteen :(
      Ikävä
      122
      1256
    10. Hindulijat raivoavat täällä, ettei kristinuskossa

      ole itsessään mitään aitoa! No miksi sitten hyökkäilette "nollaa vastaan"? Eikö hnduilijan vaan kannattaisi pieht
      Hindulaisuus
      246
      1211
    Aihe