onnelliseksi.
Mikä lasti ja taakka. Ja mitä sitten kun hän huomaa, että en olekaan niin täydellinen?
Olenko pettymys?
Miten hän näyttää sen, että ... en ole hänelle SE onnen täyttymys ja täydellisyyden perikuva?
Mikä lasti ja taakka. Ja mitä sitten kun hän huomaa, että en olekaan niin täydellinen?
Olenko pettymys?
Miten hän näyttää sen, että ... en ole hänelle SE onnen täyttymys ja täydellisyyden perikuva?
Vastaukset 26
Vanhimmat
Ajatelkaa, hän odottaa, että hänen ei itse tarvitse kasvaa ihmisenä eikä tuoda siihen mitään,
toisen tehtävä olisi vain viihdyttää ja "tehdä mut onnelliseksi"...
wowoow...
Mitäs jos hän ei pidä ketään täydellisenä ja olet jo tehnyt hänet onnelliseksi olemalla vain oma itsesi :)
Ihan väärä kuva musta jos noin aattelet.
Oletko ajatellut, että ehkä et itse ole vielä kypsä ihmissuhteisiin?
Mitä se "kypsyys " tarkoittaa?
Eri ihmisille, eri tarpeisiin, eri aikana erilaisia asioita - eikö?
Silti, taas palataan loputtomiin toivelistoihin.
Ja mitä itsellä on tuoda suhteeseen.
Ehkä sinun on parempi olla yksin. Olet onnellisempi kun ei tarvitse miettiä muita. Itsekeskeisille ihmisille on ihan omat nimityksetkin olemassa.
Kyse ei nyt ole minusta vaan
siitä, että sinä suutuit kysymyksestä.
KYSYMYS kuuluu: miksi sinä suutuit kysymyksestä?
Perustelin sanan "kypsyys" ja se ei kelvannut sinulle.
SE TODELLA TARKOITTAA ERI IHMISILLE ERI ASIOITA JA SINÄ TODISTIT SEN.
"..mitä itsellä on tuoda suhteeseen."
Se on sinun asia, miksi pidät peliä niin lähellä itseäsi.
Mutta älä tule väittämään minua itsekkääksi.
Ero on kivulias, EIKÖ?
Revit riitaa tyhjästä.
Miksi sä revit täällä riitaa - asiasta - joka on liian iso pallo sulle. Yritä edes jos tulet kehään.
Toivoitko rahaa vai mitä? Rakastuit pinkit lasit päässä?
Varmaan joku onnenonkija, kun ei edes tajunnu aloitusta.
Sellaisia ihmisiä kutsutaan narsisteiksi jotka näkevät vain oman napansa. En minä ole suuttunut. Minä säälin heitä.
Sähän näitkin vain oman napasi, mutta et aloittajan napaa. Tais kolahtaa aloitus ja tunnistit itsesi, mutta käänsit asian aloittajaa vastaan.
Kylläpä kaveri kilahti totaalisesti. Taisi osua ja upota. Kannattaa varmaan katsoa peiliin ja miettiä miksi suhteet ei onnistuneet.
Kannattaa sinunkin katsoa peiliin. Ikävä palstalle olet päätynyt ja aina muissa vika. Oot varmaan energiavampyyri.
Etkö ookin? Sellanen Nyt pannaan, mua haluttaa-tyyppi! Toisen tunteilla ja haluilla ei oo mitään merkitystä, kun sun pitäis jotain saada.
Erilaisuus on rikkautta. Ei sitä tarvitse hävetä jos ei ihan aina ymmärrä mistä on kysymys. Silti voit esittää siitä oman mielipiteen. Joku voi hymyillä sinulle kohteliaisuudesta..
Joo, sun ei kannata kommentoida jos ei kapasiteetti riitä asian ymmärtämiseen.
itse halua olla onnellinen, vaan se onneton, tietään etsivä olento joka haahuilee tietämättä mitä tekee ja minne menee?
Sulla on niin hassu ajatus, että sun pitää kääntää se toisinpäin. Entä, jos itse ajattelet, että jonkun pitää tehdä sut onnelliseksi? Mitäs tuumaat? Eihän sitä kuvaan muu voi tehdä kuin jokainen itse itselleen.
Muut asiat merkitsee enemmän.
koukussa rakkauteen
en voi syyttää. Muistan tehneeni tuon saman kysymyksen itselleni.
Ja sitten sitä miettii, mikä sen hakemisen tarkoitus on ja varsinkin jos etsimisen tulokset ovat sitä mitä ovat.
Ja sitten sitä miettii, että mikä tässä elämässä on oikeasti tärkeää?
Ei mulla ole mitään hyvää seuraa vastaan, mutta mitä se hyvä seura on?
Ihmiset vaikuttaa aina toisiinsa, vaikka olis "pelkkä kaveri".
Hyvä kaveri on kannustava
Kaveripiiri pienenee jos itse tykkää tehdä ja tutkia asioista joita
omat piirit eivät harrastele. Siinä samalla jää turhat suhteet, varsinkin
sellaiset jotka ovat vain ottamassa itselleen onnea...mitä se sitten onkin.
on onnea.
Kyllä niitä ihmisiä on, kun luulee että toisen tehtävä on tehdä onnelliseksi. Ja kun pettyy, olet viallinen ihminen, joka vaihdetaan seuraavaan.
Ei, hänen(miehen) ei tarvitsisi tehdä muuta, kun olla rinnallani, niin hyvässä, kuin huonossa. Uskon, että jo hänen läsnäolo riittää tekemään minut maailman onnellisemmaksi.
näin,naiselle
Itse en osaa ajatella tuolla tavalla. Olen onnellinen ollessani yksin, mutta jos minun seurani tekee toisen ihmisen onnellisemmaksi saan siitä hyvää oloa myös itselleni eli silloin on kyse vastavuoroisuudesta.
Siinä piileekin paradoksi. Sellainen ihminen, kun vähiten "tarvitsee" toista, onnistuu parhaiten samaan hyvän suhteen.
Olen samaa mieltä. Tai pidän sitä tavoiteltavana.
(tottakai ihmisillä on erilaisia toiveita suhteelta)
vaikka toisaalta, ihmisellä on oikeus kaivata ja olla "needy".
Kun molemmilla on omat jalat ja he tulevat suhteeseen ensisijaisesti antamaan, eikä vain ottamaan- se on .... voimaannuttavaa ja molemmilla on mahdollisuus kasvaa yhtälailla
yhdessä ja erikseen. Molemminpuolinen kunnioitus.
Ihailen sellaisia pareja.
Poimin aloituksen ajatuksen palstojen teksteistä ja
se herättikin hyvää keskustelua.