Olen 12v. ja pidän kamalasti koirista. Olen halunnut koiraa 7-6 vuotta, mutta homma ei mene mihinkään suuntaan. Vanhempani erosivat kun olin 5 ja ymmärrän että silloin ei voinut hankkia koiraa vaikean tilanteen takia.
Mutta silti! Homma ei siirry mihinkään eikä vieläkään ole saatu veljeäni allergiatesteihin vaikka sitäkin on himmailtu nyt kolme vuotta. Eikö kukaan osaa sanoa suoraan kyllä tai ei? Isäpuoleni ei ole koiraihminen, omistanut 2 tai 3 kissaa asuessaan kotona. Äitini haluaisi koiran. Minä VAADIN koiran.
(Tarviin paremman syyn nousta arkisin sängystä ylös, kuin koulu. )
Koira tuo paljon vastuuta. Olen valmis noukkimaan sen paskoja seuraavat 12-14 vuotta, kouluttamaan vaikka hermot menee ja ylipäätään hoitamaan sitä kun kuitenkin muutan sen elinikänä pois kotoa.
Onko täällä n. 40-vuotiaita ihmisiä jotka voisivat selittää tätä hidasta käytöstä?
Mutta silti! Homma ei siirry mihinkään eikä vieläkään ole saatu veljeäni allergiatesteihin vaikka sitäkin on himmailtu nyt kolme vuotta. Eikö kukaan osaa sanoa suoraan kyllä tai ei? Isäpuoleni ei ole koiraihminen, omistanut 2 tai 3 kissaa asuessaan kotona. Äitini haluaisi koiran. Minä VAADIN koiran.
(Tarviin paremman syyn nousta arkisin sängystä ylös, kuin koulu. )
Koira tuo paljon vastuuta. Olen valmis noukkimaan sen paskoja seuraavat 12-14 vuotta, kouluttamaan vaikka hermot menee ja ylipäätään hoitamaan sitä kun kuitenkin muutan sen elinikänä pois kotoa.
Onko täällä n. 40-vuotiaita ihmisiä jotka voisivat selittää tätä hidasta käytöstä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ehkä äitis ei halua vastuilleen koiraa, jos haluis olis jo ottanut,eikö?
Koirarodun valinta on vaikea, mut todella tärkeää.Jos rotu on liian haastava, on koiranpito hankalaa.
Jos otatte koiran.Valitkaa koirasosiaalinen kiltti rotu.Jos valitsette rodun joka ei tule toimeen muiden koirien kanssa, ulkoilut hankalia semmosen kanssa.
Koira maksaa noin 1000 euroa,tai ylikin.Tarvikkeet maksavat muutaman satasen.Lisäksi rokotukset, madotukset, ja ruuat.Ruoka on oltava laadulasta, halvalla monet koirat sairastuu, ja siitä voi alkaa lääkärikierre.
Varmasti äitiäsi mietityttää tuo kaikki, rahanmeno, rodunvalinta ja viellä veljesi mahdollinen allergia.Jos koiran kanssa tulisikin ongelmia, ja se aiheuttaisi enemmän murhetta kun iloa.Entä jos se rikkoo paikkoja?Häiriköi naapureita, on eroahdistus tai remmiräyhä ongelmainen jne...jos siitä joudutaankin luopumaan,allergian tai väärän soveltumattoman rodun vuoksi?
Onko äitisi liikunnallinen? Lenkkeileekö aina monia kolometrejä päivittäin?
Koira, ei tee liikkumattomasta liikunnallista.Väkisin liikkuminen on ihmiselle raskasta,eikä mieluisaa.Et lähinnä pakkopullaa.Koirat tarvii liikunnallisen ihmisen, sellaisen joka liikkuu jo ennen koiran ottamista, omasta tahdostaan,ri koiranvuoksi pakosta.Koira,ostetaan aina aikuiselle, ei lapselle.Lapset voi osallistua hoitoon, mutta päävastuu koiran hoidosta on aikuisella.Koiranhoidosta ei riidellä, jos riidellään, koiraa ei olis pitäny ottaakkaan.
Rotu on valittu vuosi sitten, kääpiösnautseri.
Olemme kykeneviä maksamaan tarvittavat asiat/esineet.
Olen lukenut monesti että kääpiösnautseri ei allergisoi. Yhdellä sukulaisperheellä on kääpiösnautseri. Olemme nähneet sen 4-5 kertaa, ei tullut oireita. (Kuulemma todella mukava ja avulias kasvattaja, olemme miettineet samaa)
Monilla tutuilla kuten neljällä kaverilla, kahdella naapurilla, serkulla ja muutamalla tuttavaperheellä on terve ja hyvin koulutettu koira. Saisimme kieltämättä apua ainakin kahdelta jos sitä välttämättä tarvitsemme.
Äiti ja isäpuoli lenkkeilevät 3-4 kertaa viikossa molemmat. Pidän koirien ulkoiluttamisesta. Joka kerta kun joku koira on ollut hoidossa olen aivan mielelläni hoitanut sitä eniten.
Pääasiassa koira on koko perheelle, vaikka olemmekin käyneet 13467 keskustelua kuinka aikuisilla on päävastuu.
Täytyy vielä lisätä että kun teininä on tapana olla laiska paska, koira voisi myös innostaa pitämään omasta kunnosta huolta paremmin. HUOM! En puhunut väkisin tekemisestä ja liikkumisesta.
Vanhemmillasi kai silti on mielessä että vaikka lupaat että jaksat niin et välttämättä jaksakkaan, varsinkin kun tulee ikää vielä hieman lisää ja opiskelut, mahdolliset poika/tyttöystävät yms mukaan kuvioon. Näin kävi omalle tyttärelleni, halusi myös koiraa todella monta vuotta, ja viimein tuli siihen malliin elämämme että koira lopulta hänelle voitiin hommata, tyttöni oli 11v vanha silloin.
Alussa kaikki meni tosi upeasti, jaksoi lenkkeillä ja kouluttaa ja harrastaa koiran kanssa, mutta kun ikää tuli hieman lisää niin mukaan kuvioihin tuli tyttöystävä. Pikkuhiljaa koira alkoi saamaan vähemmän ja vähemmän huomiota kun tyttöni alkoi kulkemaan enemmän kavereidensa ja tyttöystävänsä kanssa siellä sun täällä.
En epäile että sinulle kävisi näin, mutta epäilen että se on osasyy miksi vanhempasi ovat niin hitaita asian kanssa, koska aina vaikka kuinka lupaisi jaksaa ja olisi innoissaan elämä tuo muuta tielle ja innostus saattaa laantua vaikka tuntuukin tällä hetkellä siltä että se ei laannu mihinkään.
Minä aikanaan olin samassa tilanteessa, halusin koiran, mutta vanhempani eivät siihen antaneet lupaa. Nykyään ymmärrän syyn tähän erittäin hyvin. Kun sitten vihdoin koiran sain, tuli "todellisuus" vastaan aivan muuna, kuin olin odottanut. Koiranomistaminen ei ole aina mukavaa puuhailua, vaan vaatii oikeasti panostusta, aikaa ja vaativan yksilön kanssa tulet heittämään hanskat tiskiin taatusti lukemattomia kertoja.
Nyt kahdeksan vuotta myöhemmin olen kyllä edelleen koiranomistaja ja koiria onkin siunaantunut "muutama", mutta silti alkuaikoja miettiessäni ajattelen, etten ollut valmis koiraan vielä 12-vuotiaana. Toki joku muu voi olla, mutta pointtina oli lähinnä, että aika usein vanhemmat syystä "pitkittävät" sen lemmikin hankintaa.