En katkeruuttakaan. Ne on pesty ja kulutettu minusta pois, ja aina kaiken jälkeen, aamun koittaessa, hämmästyn yhä uudestaan sitä pientä hehkuvaa kiveä, joka ei suostu luovuttamaan - ja Luoja tietää miten sitä on kolhittu ja koelteltu, hyljeksitty ja vältelty, mutta myös poltettu toivon hehkuvimmissä kipinöissä. Silti se yhä on minussa, eikä minua hylkää, vaikka toisinaan olenkin halunnut singota sen jotain kaukaista aurinkoa kiertävälle radalle.
Miksi näin. En ymmärrä. Kaiken kuohunnan jälkeen aina. Tyyneys.
Miksi näin. En ymmärrä. Kaiken kuohunnan jälkeen aina. Tyyneys.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jäljellä on vaan ikävä ja kaipuu sulkea sut kainaloon ja pitää hyvänä