Ahdistuksesta parantuneet

Minä olen voittanut. Olin yksinäinen ja käperryin omaa napaan tuijottamaan. Tuli kaikenlaisi outoja ajatuksia. Sitten menin ihmisten pariin harrastuksen kautta. Aluksi kyllä oksetti ja pelotti niin p*rkeleesti. No sitten sanoin kavereille että pelottaa ja on paha olo, mutta koettakaa kestää minua. Ja kas kummaa! Kaverit kerto ettei se mitään, kyllä heitäkin pelottaa ja jännittää tietyissä tilanteissa ja olet ihan ok kundi

Samat oli oireet mulla kun aloittajalla. Syy oli kova stressi myyntityöstä. Kummalliset oireet pelästytti ja ne paheni järkyttäviksi kun alkoi tarkkailla itseäni. Paraneminen alkoi vasta työn loputtua.

Eli syyhyn vaikuttamisesta homma lähtee helpottumaan. Lisäsin myös liikuntaa ja sos.kanssakäymistä ja laitoin ruokavalion kuntoon. Vajaan vuoden käytin venlafaxia, joka rauhoitti oloa. Eka vuosi oli karmee, toinen kohtuullinen ja kolmantena lähes terve. Viisi vuotta nyt mennyt, olo normaali.

Aloittajan kirjoitus on kuin oma tarinani:) viikon rintakivun jälkeen jäi kova ahdistus ja pelko oireet. Toi putominen tai korkealta hyppääminen on pahin mitä nyt koen. Oisko jäänyt traumaperäinen stressi olo päälle? Ja ilman lääkkeitä menen itsekin.

Kärsin ahdistuksesta ja paniikkikohtauksista, sain Cipramilia ja olen syönyt niitä, elämä paljon parempaa. Ei kannata kärsiä.

Olen kärsinyt pahoista ahdistuksista ja samantyyppisistä oireista mitä aloittaja. Sydämentykytykseen auttaa beetasalpaaja. Sen lisäksi olen syönyt magnesiumia väh 350 mg päivässä, b-vitamiineja, rautaa ja kas kummaa oireet lieveni ja olen jo elänyt normaalia elämää parisen vuotta. Aloittaja liity raudanpuute ryhmään facessa. Saat paljon tietoa, oireesi voi johtua ihan vaan raudanpuuteesta (hemppa voi olla hyvä mutta varastoraudat perseestä).

Haluaisin kuulla myös niitä kotikonsteja ahdistuneisuuden hoitoon. Itsellä ahdistus ilmenee fyysisinä oireina. Esim. Lievä huimaus, päässä Outo tunne, levoton olo. En osaa sanoa yhtään mikä tän aiheuttaa, elämässä pitäisi olla kaikki suhteellisen hyvin. Toki en tiedä oliko tuo huimaus muu oire jonka jälkeen aloin jännittämään sitä ja kierre valmis. Aikaisemmin pelkäsin sairauksia, mutta jotenkin olen nyt sisäistänyt sen että kun en ole vielä kuollut niin ehkä ei ole mitään vakavaa 😊 Mietin ehkä eniten pelkoa siitä että sairastun psyykkisesti pahasti. No Toisaalta kun taas järjellä Mietin, miksi Mietin sitä etukäteen.. ei asioille voi etukäteen mitään.. tää on sitä turhaa murehtimista vain.

Muutaman kerran kassajonossa iski pakokauhu ja oli pakko lähteä kaupasta pois ja nolotti ja vatutti sitten. Noh, meni jonkin aikaa ja menin vain itsevarmana takaisin ja keskityin niihin ostoksiin enkä itseeni tai muihin niin selvisin ehjin nahoin kaupasta ulos. Ei ole senkoommin paniikki iskenyt kun kohtasin pelkoni ja se fiilis että ei ole mitään hätää pystyn hallita itseäni.

Tuolla on jo aiemmin mainittu uskoon tuleminen ratkaisuna. Uskoontulolla on tietysti se tärkein oma itseisarvo, mutta siitä seuraa apu ahdistukseenkin. Ainakin omalla kohdalla sillä oli ratkaiseva vaikutus. Olen ollut pitkään sairauseläkkeellä erilaisten diagnoosien perusteella. Päällimmäisenä itse olen kokenut masennuksen, johon on liittynyt voimakas ahdistus (n.20 vuotta). Tilapäistä apua sain joskus monia monia vuosia sitten, kun aloin pelaamaan poikani "playkkarilla" autopelejä. Otin haasteeksi saada autot yleensä pysymään tiellä ja se tuntui todella hankalalta. Jokin sai minut vain jatkamaan ja viimein peli imaisi minut mukanaan, kun opin sitä todella pelaamaan ja pelasin sitä monta tuntia lähes päivittäin. Joillakin radoilla ja tietyn tyyppisillä autoilla sain poikaani paremman ajan, vaikka hän oli todella taitava pelaaja.Tämä lapselliselta tuntuva juttu (ajoin myös oikealla autolla liukkaalla..jälkikäteen jopa vaarantaen oman ja toisten turvallisuuden ylinopeuksilla, mutta tiellä on pysytty) todellakin lievitti ahdistusta kuukausien ajan. Vuosia myöhemmin aloin lukemaan, vaikka en ollut avannut kirjoja lukuisiin vuosiin. Koen, että kaikenlainen aktivoituminen jonkin mielekkään tekemisen parissa lievittää ja voi jopa parantaa ahdistusta. Kynnys aloittamiseen voi tuntua aluksi ahdistavalta pakkopullalta, mutta kannattaa yrittää etsiä se itselle läheinen ja tärkeä asia ja siihen liittyvä puuhailu, niin motivaatio löytyy paremmin, kun on selkeä tavoite.

Ei minulla noin pahoja oireita ole ollut kuin aloittajalla. Olin kuitenkin monta vuotta ahdistunut. Se loppui sen jälkeen kun tutustuin nykyiseen parhaaseen kaveriini. En aluksi edes huomannut ahdistuksen loppumista, kaipa se tapahtui jotenkin asteittain. Yhtenä päivänä vain tajusin, että enhän minä ole nykyään enää ahdistunut.

Ensiavuksi voi kuunnella "theta brain waves" -musiikkia vaikka youtubesta.

Moi
Kuulostaa tutulta. Mulla laukes ensimmäinen paniikki kohtaus 4,5 kuukautta sitten, Tähän asti oon kärsiny aalloittain ahdistuksesta ja paniikkihäiriöistä. Tuntuu että olot on kyllä lieventynyt ja lieventymässä. Kun on jotenkin jo tottunut niihin ja osaa ottaa ne jollain tapaa vastaan ja mikä tärkeintä että ne käsittelee ne tunteet, muuten ne jää jylläämään .
Oon ite 25 vuotias, just siinä hyvässä aikuistumis iässä milloin näitä vissiin alkaa tulee. Iskällä kans alko mun ikäsenä ja se sai lääkityksen niihin ja mitä se ny jonku vuoden käytti ja sen jälkee tähän asti ollu ilman oireita ja lääkitystä. Mutta toki kaikki on ihmis kohtaista, mutta jos et halua lääkkeillä kokeilla niin kokeile terapialla. Täytyy sun johonkin saada purettua traumaasi ja tunteitasi:)
Mulla kans iltasin ku toteutan mun bravuuri leffa illan, ni yht äkkii kesken leffan saatan alkaa ajatella jtn kai ressaavaa ja sitä kautta alkaa ahistaa ja sit alkaa se kierre. Joskus saan sen laannutettuu just vaikka menemällä parvekkeelle, no usein tupakalle kylläkin, mut kuitenkin ulko ilmaan jos nyt ei myöhää illal viiti mihkää ulos ulos lähtee.

Mä en oo kans syöny yhen yhtäkään lääkettä näihin oloihin, mutta haluan kyllä lääkkeet. Koska uskon siihen että niitä ei tarvitse lopun elämään syödä.

Paan tähän saman viestin minkä laitoin yhelle toisellekin:)

Moi
Mulla helpottaa ahdistukseen se yleinen: syvä pallea hengitys varsinkin ulkosalla mukavan tuulen vireessä ja raikkaassa ilmastossa, tai kuulokkeet korville ja lenkille. Myös jos on kynnys puhua ahdistuksesta jollekin, jopa läheisimmälle henkilölle ja teet sen pelosta/ahdistuksesta huolimatta niin sen jälkeen tulee voittaja fiilis.
Jos ahdistavat ajatukset pelottavat niin kääntää sen suruksi ja itkee ne ahistavat ajatukset pois, sillä pärjää jo monta päivää. Myös kun tulee vaikka tänne lueskelemaan myönteisiä ja positiivisia juttuja niin siitäkin tulee kiva fiilis esim just nyt jos tätä luet niin et oo siellä yksinäs ahdistuksies kans,

Aloin myös kuukausi sitten kirjottaa päiväkirjaan kaikki mun ajatukset, tuntemukset ja fiilikset. Aina silloin kun ahdistus on pahimmillaan, eikä uskalla avautua niin alan kirjoittamaan ja rohkaisen itseäni.
Myös jollain palstalla oli hyvä konsti: kun ahdistuksen rinnan puristukset ja sydämmen tykytykset on tulossa, niin toteaa ääneen agressiivisen hassusti : "anna tulla paska, saatana ala hakkaa sydän. Purista vaa nii kovaa ku lähtee, ei se mua lannista".
Voi kuulostaa hassulta ja typerältä ja ei välttämättä tunnu omalta itseltään, mutta ei siitä sekoa tai muuta ja se jopa jeesaa:)

Tuskinpa ahdistavista tunneista koskaan pääsen eroon, mutta ahdistus on kuitenkin vuosi vuodelta vähentynyt. Vaimon kuolema oli rankka vaihe elämässäni.
Kesti 2 vuotta siitä päästä ahdistuksesta ylemmälle oksalle. Asenteesta pyrkiä valoon ja aurinkoon, oli luovuttava alkoholista, jopa tupakoinnista.

Järjetön positiivinen asenne vaikka nokka maata kyntäis on auttanut. Piinaavaa ajatuskierrettä voi lieventää omaa psyykeään muokkaamalla.
Piilotajuntamme on kymmenientuhansien vuosien ykäinen - ehkä miljoonien vuosien...ajalta, jolloin oltiin vielä savannilla saalisolentoja.

Kertaan pientä ajatusmantraa; numero 1-7 kun ajatukset päivällä kiertää jossakin ongelmassa. 1. lähtee päälaelta. 2. kilpirauhasia. 3. sydäntä. 4 vatsaontelon elimiä.
Viides ala-selkärangan aluetta aina häntäruotoon asti.

Kun olen liikkunut liian vähän tai asuinympäristöstä tulee häiritseviä singnaaleja mieleen yöllä. Silloinkin tuo laskeminen hellittää jopa puolessa tunnissa euforian puolelle asti.

Hitaasti laskeminenkaan 1-7 ei kestä kerrallaan kuin hetken. Sitten palaan 1-numeroon. Näin huijaan piilotajuntaa uskomaan ettei synkkyydessä ja ahdistavissa aiheissa tarvitse alvariinsa pyöriä. Olen jo 80v. enkä pelkää enää kuolla.