Vajaalla resoluutiolla kuvaaminen ja JPG

Ainakin Nokian pureview-tekniikka perustuu tuohon. Kennossa on jotain 40 miljoonaa pikseliä, josta sitten lasketaan 8, 5, tai 3 mpix lopputulos.

Kuvankäsittelyohjelmissahan voi valita itse mitä skaalausmetodia käyttää. Aika paljon niissä on eroja. https://clouard.users.greyc.fr/Pantheon/experiments/rescaling/index-en.html

Eiköhän se kamera ota kuvan aina raakana täysillä pikseleillä ja sitten prosessoi sen kortille siihen muotoon kuin kuvaaja on valikoista valinnut.

Tuohon vaikuttaa myös se, jos objektiivi ei toista lähellekkään sitä, mitä kenno pystyy tuottamaan. Objektiivin valinta on oleellinen osa haluttaessa onnistunut lopputulos. Joku on joskus täällä aikaisemminkin kirjoittanut sutuista...

Eihän filmillä ISO:a voinut mielivaltaisesti muuttaa vaan piti kehityksessä kompensoida, jos prässäsi.Joka digikamerallahan voi ISO:a nostaa ja sitä voi sitten käyttää haluamallaan tavalla, esimerkiksi pienentämällä aukkoa.

okaro kirjoitti:

Eihän filmillä ISO:a voinut mielivaltaisesti muuttaa vaan piti kehityksessä kompensoida, jos prässäsi.Joka digikamerallahan voi ISO:a nostaa ja sitä voi sitten käyttää haluamallaan tavalla, esimerkiksi pienentämällä aukkoa.

Lue lisää

Niin, ei kesken saman filmin pitänyt muutella välttämättä ISO:ta, mutta siitä nyt ei ollutkaan kyse. Filmin valinnalla saattoi valita, mitä ISO:ta käyttää. Joten siitä mahdollisuus käytellä eri aukkoarvoja, jos suljinaika ja valaistus oli sama. Siis vaihtamalla filmi.

Mutta digikuvauksessa resoluutio ja syvyysterävyys, ovatko täysin irrallisia asioita, erillään toisistaan? Vaikuttaako vajaalla resoluutiolla kuvaaminen enemmän syvyysterävyyden tuntua esim. lähikuviin?

Syvyysterävyyteen vaikuttaa kuvan katselukoko/-etäisyys. Syvyysterävyystaulukot on laskettu tiettyjen perusolettamusten pohjalta, eli että kuva on X*Y senttiä kooltaan (ei nyt ole käsillä eksakteja lukuja) ja sitä katsotaan Z sentimetrin etäisyydeltä. Sitten otetaan huomioon silmän kulmaerottelukyky (eli keskimääräinen näön tarkkuus) ja lasketaan, minkä kokoinen kohde on vielä erotettavissa terävänä. Toisin sanoen kyseessä on vain approksimaatio tietyistä yhdessä sovituista (tai vanhan konvention mukaisista) katseluoloista, ei mikään kiveen hakattu terävyyden absoluuttinen määritelmä. Kuvahan on (objektiivin laadun rajoissa) terävä vain ja ainoastaan tarkennustasossa, "terävyysalue" on sopimuksenvarainen asia.

Tästä seuraa se, että kun kuvaa suurennetaan suuremmaksi kuin edellä kerrottu syvyysterävyyden laskentakaava olettaa, tai standardin mukaista kuvaa katsotaan lähempää kuin pitäisi, tuntuu syvyysterävyys vähenevän. Tämän on saanut huomata joskus keskustelupalstoilla, kun ihmiset väittävät suuriresoluutioisempien kameroitten omaavan vähemmän syvyysterävyyttä. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että kun suurempiresoluutioisia digikuvia katsotaan 100% suurennuksella, se on sama kuin jos kuvasta tehtäisiin suurempi suurennos, tai katsottaisiin lähempää. Eli katseluolosuhteet ovat epästandardit ja pieni- ja suuriresoluutioisia kuvia ei katsota yhtä suurina, mitä syvysterävyyden määritelmä edellyttää. Kysymyksessähän on sopimuksenvarainen optinen määritelmä, jossa kuvan tallennustapaa (resoluutiota) ei oteta millään tavalla huomioon. Silloin kameran/filmin resoluutio ei tietenkään voi siihen myöskään mitenkään vaikuttaa, kun sitä ei löydy syväterävyyden laskentakaavoista.

Tsuumikos kirjoitti:

Niin, ei kesken saman filmin pitänyt muutella välttämättä ISO:ta, mutta siitä nyt ei ollutkaan kyse. Filmin valinnalla saattoi valita, mitä ISO:ta käyttää. Joten siitä mahdollisuus käytellä eri aukkoarvoja, jos suljinaika ja valaistus oli sama. Siis vaihtamalla filmi.

Mutta digikuvauksessa resoluutio ja syvyysterävyys, ovatko täysin irrallisia asioita, erillään toisistaan? Vaikuttaako vajaalla resoluutiolla kuvaaminen enemmän syvyysterävyyden tuntua esim. lähikuviin?

Lue lisää

Resoluutiolla ei ole mitään tekemistä syväterävyyden kanssa. Syväterävyydessä virheeksi sallitaan kinokoossa 0.03 mm, kropilla n. 0.019 mm. Käytännössä kukin toki asettaa syväterävyysvaatimukset haluamallaan tavalla.

Eikö tuota yleensä sanota digitaaliseksi zoomiksi. :)

102030405060 kirjoitti:

Eikö tuota yleensä sanota digitaaliseksi zoomiksi. :)

Eri asia. Croppaaminen leikkaa kuvasta turhat reunat pois = pienempiä tiedostoja. Jos ei muuta, niin säästyy muistikorttia ja/tai kamera pystyy siinä sivussa ampumaan sarjatulta pidempinä sarjoina tai suuremmalla nopeudella...

Digitaalinen zoomi on yleensä sama kuin em. croppaus, mutta sen jälkeen kuva venytetään/interpoloidaan yhtä isoksi kuin kameralla otetut croppaamattomat kuvat.

Siinä puuhassa ei kauheasti järkeä ole. Onhan digikameran "täyskokoisetkin" kuvat suurelta osin jo interpoloinnilla tuotettua tauhkaa (koska pikselit ovat "värisokeita") ja nyt vaan pumpataan tiedostoon "lisää ilmaa".

102030405060 kirjoitti:

Eikö tuota yleensä sanota digitaaliseksi zoomiksi. :)

Nimenomaan se ei ole digisuttuzoomia.

Olen tuota systeemiä käyttänyt Lumix DMC-GF2:n ja vanhan 300 mm Canon FD obj. kanssa videolla 1280x720 res., ja sillä kyllä saa kuvakulmaa tehokkaasti rajattua. Halpa konsti mutta toimii lähinnä runsaassa valossa.

Kun nyt asia tuli puheeksi niin kokeilin eli tutustiun tuohon kuvan erottelin masinoimiseen. Kamera on Nikon D500.

Täysi erottelu antaa 20,67 Mpix jolloin tiedoston koko jpg:llä on 12,2 Mpix ja kuvan koko 5568 x 3712 pix.

Pienin erottelu antaa 5,2 Mpix erottelun tiedostokoolla 3,97 Mpix kuvan koolla 2748 1856 pix.

Molemmissa kuva-ala oli sama ja suurin ero oli kun katsoi niitä 100% koossa jolloin ero oli selvä. Kuitenkaan se pienempi ei ollut kroppi siitä suuremmasta vaan molemmissa oli sama kuva-ala. Miten homma käytännössä tapahtuu en tiedä mutta siinä voidaan joko lukea vain osa pikseleistä tai interpoloida aina useamman pikselin tiedosta uusi pikseli?

Extyökkäri kirjoitti:

Kun nyt asia tuli puheeksi niin kokeilin eli tutustiun tuohon kuvan erottelin masinoimiseen. Kamera on Nikon D500.

Täysi erottelu antaa 20,67 Mpix jolloin tiedoston koko jpg:llä on 12,2 Mpix ja kuvan koko 5568 x 3712 pix.

Pienin erottelu antaa 5,2 Mpix erottelun tiedostokoolla 3,97 Mpix kuvan koolla 2748 1856 pix.

Molemmissa kuva-ala oli sama ja suurin ero oli kun katsoi niitä 100% koossa jolloin ero oli selvä. Kuitenkaan se pienempi ei ollut kroppi siitä suuremmasta vaan molemmissa oli sama kuva-ala. Miten homma käytännössä tapahtuu en tiedä mutta siinä voidaan joko lukea vain osa pikseleistä tai interpoloida aina useamman pikselin tiedosta uusi pikseli?

Lue lisää

>> vain osa pikseleistä tai interpoloida aina useamman pikselin tiedosta uusi pikseli? <<

Luulisin, että interpolointi, ainakin matematiikassa, tarkoittaa päinvastaista. Kun oli taulukoissa vajavaisesti tarkkuutta, niin puuttuvia arvoja "rivien välistä" luettiin interpoloimalla. Pikemmin arvelisin, että pyöristyksestä on kyse, resoluution pienentämisessä, jos ohjelmaan on upotettu /muotoiltu asiat matemaattisesti kaavoiksi, funktioiksi, tms.

Miten survoa kuvan pikseliriviltä esim. seitsemän peräkkäisen pikselin tieto kolmeen uuteen pikseliin, jos resoluutio vähennettäisiin (3/7)^2 osaan alkuperäisestä. Siinä päänvaivaa. Mutta ohjelmoijat todennäköisesti ovat jo keksineet erilaisia käytäntöjä hoitaa asiaa funktioilla, pyöristyksillä. Matematiikasta löytyy monenlaista valmista, jota voi soveltaa - jos muistaa ja ymmärtää, ja hoksaa jollain älykkyydellänsä soveltaa. Joskus pidettiin huippuohjelmoijana sellaista, että osaa kiteyttää yksinkertaiseen matemaattiseen muotoon asioita. Mutta ehkä monimutkaisen hässäkän valmistaminen toimii joskus sekin - byrokratiassa ja muualla?

Tsuumikosh kirjoitti:

>> vain osa pikseleistä tai interpoloida aina useamman pikselin tiedosta uusi pikseli? <<

Luulisin, että interpolointi, ainakin matematiikassa, tarkoittaa päinvastaista. Kun oli taulukoissa vajavaisesti tarkkuutta, niin puuttuvia arvoja "rivien välistä" luettiin interpoloimalla. Pikemmin arvelisin, että pyöristyksestä on kyse, resoluution pienentämisessä, jos ohjelmaan on upotettu /muotoiltu asiat matemaattisesti kaavoiksi, funktioiksi, tms.

Miten survoa kuvan pikseliriviltä esim. seitsemän peräkkäisen pikselin tieto kolmeen uuteen pikseliin, jos resoluutio vähennettäisiin (3/7)^2 osaan alkuperäisestä. Siinä päänvaivaa. Mutta ohjelmoijat todennäköisesti ovat jo keksineet erilaisia käytäntöjä hoitaa asiaa funktioilla, pyöristyksillä. Matematiikasta löytyy monenlaista valmista, jota voi soveltaa - jos muistaa ja ymmärtää, ja hoksaa jollain älykkyydellänsä soveltaa. Joskus pidettiin huippuohjelmoijana sellaista, että osaa kiteyttää yksinkertaiseen matemaattiseen muotoon asioita. Mutta ehkä monimutkaisen hässäkän valmistaminen toimii joskus sekin - byrokratiassa ja muualla?

Lue lisää

Näytöltä katsottaessa nuo kaksi kuvaa olivat vallan saman näköisiä mutta 100% kuvana ero oli aika suuri.

Extyökkäri kirjoitti:

Näytöltä katsottaessa nuo kaksi kuvaa olivat vallan saman näköisiä mutta 100% kuvana ero oli aika suuri.

Niin. Suhteellista. VGA-resoluution kuva saattaa näyttää riittävän tarkalta vaikka kameran näyttöruudulla. Ja voi riittää vaikkapa tekstin lukemiseen. Jossain eri keskustelussa väitettiin, että 16 megapikseliä riittää aikakauslehden aukeaman tulostukseen, noin.

- Erikoista, että jokin uusi, edullinen MFT-kamerapaketti tsuumilla saavuttaisi tuon 16 megapikseliä, kuten myös hintavampi Ricoh GR II kompaktikamera, yhden polttovälin kamerana, suuremmalla kennolla. Olen alkanut ihmetellä, kannattaako välttämättä maksaa kennon suuruudesta tai RAW-talletusmahdollisuudesta, verrattuna pienempään kamerakokoon. Toisaalta, eiväthän nämä ole toisensa pois sulkevia vaihtoehtoja.

Tsuumikosh kirjoitti:

Niin. Suhteellista. VGA-resoluution kuva saattaa näyttää riittävän tarkalta vaikka kameran näyttöruudulla. Ja voi riittää vaikkapa tekstin lukemiseen. Jossain eri keskustelussa väitettiin, että 16 megapikseliä riittää aikakauslehden aukeaman tulostukseen, noin.

- Erikoista, että jokin uusi, edullinen MFT-kamerapaketti tsuumilla saavuttaisi tuon 16 megapikseliä, kuten myös hintavampi Ricoh GR II kompaktikamera, yhden polttovälin kamerana, suuremmalla kennolla. Olen alkanut ihmetellä, kannattaako välttämättä maksaa kennon suuruudesta tai RAW-talletusmahdollisuudesta, verrattuna pienempään kamerakokoon. Toisaalta, eiväthän nämä ole toisensa pois sulkevia vaihtoehtoja.

Lue lisää

Nikon uusissa rungoissa näytön resoluutio (D850, D500) on noin 2,4 Mpix. Lienee lähellä täysHD erottelua? Vanhempi D800 omaa vain reilut 0,9 Mpix erottelun näytöllään.

Maksaako kennon suuruudesta on jokaisen itse päätettävä. 16 mm putki antaa huomattavasti laajemman näkymän maisemasta FF kennolla kuin mft:llä. Jos pikselimäärä on sama eli ne toimivat samalla erottelulla niin sen ison kennon herkkyys on suurempi eli voidaan käyttää isompia ISO arvoja joten rungon käyttö monipuolistuu.

JPG vers. RAW on mielenkiintoinen kysymys. Moni tuttuni kuvaa ainoastaan raw kuvia mutta minä räpsäisen molemmat kerralla. Jos kaikki on hyvin niin jpg kelpaa ja raw menee roskiin jossa on tilaa. Mutta joskus se jpg tekee kepposen ja joutuu turvautumaan paljon suuremmalla vaivalla sen raw kuvan saloihin. Olen pelastanut kuvia joita ei olisi enää voinut uudelleen kuvata tuon raw tiedoston avilla. Kun jpg omaa 8 bitiun värit eli kaiketi luokkaa 250 porrasta dynamiikan alueella vätiä kohden niin 12 bit raw:ssä niitä on nelisen tuhatta muistaakseni. RAW tummia on siten helpompaa tuoda esiin ilman portaita kuin jpg.

Jos kuvaat vain hyvässä valossa ja kuvien käyttö on pääosin netti ja ehkä joskus A4 tai A3:kin niin mikä tahansa kamera toimittaa millä tahansa kennolla vaatimuksesi. Jos kuvaat vähässä valossa niin mitä isompi kenno sen parempi, jos esität kuviasi suurina tulosteina on suuresta pikselimäärästä apua jolloin iso kenno on ISO apu.

Meillä lienee jokaisella oma uskontomme kameravarustuksen suhteen, oikea oppi on se johon kukin on tyytyväinen omalla kohdallaan.

Just nuin. Ainoa kerta kun olen kuvannut pieniä JPEGejä oli kun piti saada laatukuvat myöhemmin lehteen ja pikakuvat nettiin jostain puoluekokouksesta tai mistä lie. Toiselle kortille RAW myöhemmin käsiteltäväksi, toiselle keskitiheällä pakkauksella pienin kameran tekemä JPEG, joka lähti sellaisenaan eteenpäin.

Töissä ollessa hävitin ajoittain vanhat RAW kuvat kun kitsaan työnantajan levyt tulivat täyteen, ja arkistointi tapahtui joka tapauksessa vain JPEG -muodossa. Mitä niitä säilyttämään, eläkkeelle lähtiessä levyt formatoitiin joka tapauksessa. Kotona taas säilytän kaikki RAW kuvat viitsimättä niitä selata ja karsia, levytila on niin halpaa että edes eläkeläisen ei kannata tuhlata aikaansa tiedostojen siivoamiseen. Eikä kuvia tule enää otettua kovin suuria määriä kuitenkaan. Parin kolmen teran levy riittää näköjään vähintään kymmenen vuotta tällä tahdilla. (Siis 2T levy kuville, 3T varmistuksiin ja vielä valmiit JPEGit kahdella muulla 1T levyllä varmuudenvarmuuden vuoksi. Näitä levyjä pyöräytän parin kuukauden välein ettei laakerit tahmaannu). Videothan ne olivat pahimpia levynsyöjiä, ainakin kun kuvasi kunnollista ProRes422 formaattia, raakamateriaalille noin 100 Gt / tunti.

Nikon_Kamera kirjoitti:

Just nuin. Ainoa kerta kun olen kuvannut pieniä JPEGejä oli kun piti saada laatukuvat myöhemmin lehteen ja pikakuvat nettiin jostain puoluekokouksesta tai mistä lie. Toiselle kortille RAW myöhemmin käsiteltäväksi, toiselle keskitiheällä pakkauksella pienin kameran tekemä JPEG, joka lähti sellaisenaan eteenpäin.

Töissä ollessa hävitin ajoittain vanhat RAW kuvat kun kitsaan työnantajan levyt tulivat täyteen, ja arkistointi tapahtui joka tapauksessa vain JPEG -muodossa. Mitä niitä säilyttämään, eläkkeelle lähtiessä levyt formatoitiin joka tapauksessa. Kotona taas säilytän kaikki RAW kuvat viitsimättä niitä selata ja karsia, levytila on niin halpaa että edes eläkeläisen ei kannata tuhlata aikaansa tiedostojen siivoamiseen. Eikä kuvia tule enää otettua kovin suuria määriä kuitenkaan. Parin kolmen teran levy riittää näköjään vähintään kymmenen vuotta tällä tahdilla. (Siis 2T levy kuville, 3T varmistuksiin ja vielä valmiit JPEGit kahdella muulla 1T levyllä varmuudenvarmuuden vuoksi. Näitä levyjä pyöräytän parin kuukauden välein ettei laakerit tahmaannu). Videothan ne olivat pahimpia levynsyöjiä, ainakin kun kuvasi kunnollista ProRes422 formaattia, raakamateriaalille noin 100 Gt / tunti.

Lue lisää

Jos työnä ei ole valokuvaus vaan jotain ihan muuta ja kameralla vaan tehdään dokumentointia ja niitä kuvia "painetaan" ehkä jossain 10x7 cm koossa raportteihin, niin täysin reikäpäistä on ampua isolla resoluutiolla. Kun niitä kuviakin saattaa päivän mittaan tulla satoja. Sitten jo palaa aikaa ynnä kovalevytilaa ihan turhaan, kun niitä upataan firman palvelimelle huonolla langattomalla yhteydellä. Tällaisessa puuhassa 2 megankin resoluutio on yleensä OK ja viimeistään 4 megalla pärjää. Saa esim laitteiden arvokilvistä selvää tai talteen A4 kokoiset sivut tai A3 koon kaaviot niin, että teksteistä saa tolkkua.

Joskus syystä X pitänyt järkkärilläkin näitä hoitaa, vaikka yleensä käytössä "ei sureta, jos tippuu jonkkaan" firman pokkari tässä puuhassa.

Ylipäätään isot resoluutiot pitäisi saada käyttöön vasta anomuksesta ja näyttötyön jälkeen. Normi biomassa luonnollisesti lähettelee sähköpostitse jotain "tässä meidän mukula/kissa/tms." kuvia 4800x3600 pikselin kokoisina ja 8,7 megan tiedostoina ... ja se kuva nyt vaan on räpsy, jota ei ole edes tarkoitus muutoin kuin kännykän ruudulta ihastella, jolloin kauheasti haittaa, että tarkennuskin on PÄVI...

Auto-asetuksen idea on, että ne värit tulee kuntoon.

okaro kirjoitti:

Auto-asetuksen idea on, että ne värit tulee kuntoon.

Onhan se hyvä idea mutta ei aina osu kohdalleen. Jos näyttää ongelmalliselta niin valkotasapainon saa helposti vallitsevan valaistuksen mukaiseksi valkoisella tai harmaalla paperilla/kortilla.

Extyökkäri kirjoitti:

Onhan se hyvä idea mutta ei aina osu kohdalleen. Jos näyttää ongelmalliselta niin valkotasapainon saa helposti vallitsevan valaistuksen mukaiseksi valkoisella tai harmaalla paperilla/kortilla.

Lue lisää

Riippuu kamerasta. EOS M on toivoton keinovalossa. Tulee tosi lämminsävyisiä. G9 X M II on paljon parempi.

okaro kirjoitti:

Riippuu kamerasta. EOS M on toivoton keinovalossa. Tulee tosi lämminsävyisiä. G9 X M II on paljon parempi.

Veikkaan värien osuvan kohdalleen jos ne kalibroidaan valkoinen/harmaa kortti menetelmällä oli kamera mikä hyvänsä. Tiedän, etteivät kaikki asiaa hallitse ja olen sen vuoksi muutaman kerran tehnyt sen kavereiden Canoneillekin. Ainakin kunnon järkkäreillä onnistuu, muista en tiedä!

On yleinen harhaluulo, että RAW olisi "puhdasta" kennolta luettua dataa, mitään hukkaamatta ja mitään lisäämättä. Ehei. CMOS kennoisilla kameroilla tehdään kohinanpoistoa ja vaikka mitä kikkailua jo kennolla ja tätäkin ennen on CCD vehkeistä mm. maskattu viallisia pikseleitä ja kompensoitu optiikan vinjetointia tai kennon herkkyyttä valon tulokulmalle. Lisäksi RAW on joissain kameroissa häviöllisesti pakattu (kuten myös JPEG).

Harhaluulo n:o 2 on, että JPEG kun on vaan 8 bittinen ja RAW voi olla jopa 14, niin JPEG heittää "puolet informaatiosta menemään". Jooei. Usein ne isot bittisyvyydet taitaa olla enempi markkinointia, kun kennon/muuntimien kohina ne todelliset rajat dynamiikalle asettaa. Etenkin pokkareissa vähän se ja sama käyttääkö RAW vai JPG jos kennon dynamiikka on lähempänä 7 kuin 12 aukkoa.

Lisäksi JPEG koodaus on epälineaarinen ja tuoreemmat kamerat osaavat vielä puristaa siihen isomman dynamiikan näillä "HDR" toiminnoilla. Jotkin kamerat jopa korjaavat optiikan vääristymiä yms. JPEG kuviin. Jeh, voihan näitä RAW kuviinkin tehdä, mutta taitaa aika harva muunnin tämän osata automaagisesti. Puristit tietty saa näpppylöitä, mutta minä kysyn, kummasta olikaan kyse, valokuvaamisesta vai laiteurheilusta. Siis riittääkö, että lopputulos on kelvollinen vain menikö tämä siihen, että tärkeintä on, että kuva on otettu "oikein". Vrt vanha "väärin sammutettu" -vitsi. Näillä kameran tekemillä korjauksilla saadaan ainakin tehtyä sellainen temppu, että hyvin pienikokoisella ja oikeasti "pullonpohja" -laatuisella ns. matkazoomilla tuleekin ihan sunnuntairäpsyiksi kelpaavaa jälkeä ilman tarvetta jälkikäsittelylle.

Tietty sitten RAW puolustaa paikkaansa, jos kameran JPEG kuvissa käyttämät kohinanpoisto- tai interpolointialgoritmit ovat ihan paskat ( nykyään kait harvemmin, mutta vuosituhannen alussa näitäkin piisasi) tai pitää arpoa valkotasapainon kanssa. JPEGin idea on pakata kuva hävittämällä yksityiskohtia, mitä ihmissilmä ei näe. Vaan samalla menetetään muokkausmahdollisuus - jos kuva onkin alivalottunut ja pitää säätää vaaleammaksi tms. niin JPEG tuho tulee äkkiä esille.

Ehkä tämä on vähän sama kuin DIA vs. nega. Negaa kuvattaessa säädöt tehdään labrassa, mutta dialla kaikki pitää olla heti kohdallaan. Silloin ennen käyteltiin suodattimia valkotasapainon korjaukseen jne, mutta nykyään sama hoituu kameran nuppeja väännellen. Itse on ole RAW kuvien vemputtamisesta jaksanut innostua eli ovat jääneet kovalevyn nurkalle -> väkerrän kaiken kuntoon jo paikan päällä ja sitten vaan JPEGgiä kortille.

Juuri näin. Nyt kun itsekin ostin Sony a7 II kameran olen huomannut jpg- dynamiikan riittävän hyväksi. Osittain johtuen tietysti siitäkin että Lightroomini ei enää avaa näitä Sonyn raw kuvia. Pitäisi varmaan ostaa joku korventteri. Nikoneissa otin aina RAW - kuvia kun totuin niihin. Toisaalta Sony pakkaa raweja vieläkin rajummin kuin Nikon. Sitten olen vertaillut A3-tulosteita. Lopputuloksen kannalta printattu kuva näyttää täsmälleen samalta, oli kysymys sitten tulostetusta RAW tahi jpg eestä. Nykyään pyrinkin tekemään kuvan otettaessa mahdollisimman valmiiksi jota suuresti helpottaa Sonyn lähes idioottivarma automaattinen valkotasapaino. Lisäksi HDR - kuva on valmis jo sellaisenaan. Jos säätämistä tarvitsee teen sen lightroomissa vähän varjoja availemalla.

dia_vai_nega kirjoitti:

On yleinen harhaluulo, että RAW olisi "puhdasta" kennolta luettua dataa, mitään hukkaamatta ja mitään lisäämättä. Ehei. CMOS kennoisilla kameroilla tehdään kohinanpoistoa ja vaikka mitä kikkailua jo kennolla ja tätäkin ennen on CCD vehkeistä mm. maskattu viallisia pikseleitä ja kompensoitu optiikan vinjetointia tai kennon herkkyyttä valon tulokulmalle. Lisäksi RAW on joissain kameroissa häviöllisesti pakattu (kuten myös JPEG).

Harhaluulo n:o 2 on, että JPEG kun on vaan 8 bittinen ja RAW voi olla jopa 14, niin JPEG heittää "puolet informaatiosta menemään". Jooei. Usein ne isot bittisyvyydet taitaa olla enempi markkinointia, kun kennon/muuntimien kohina ne todelliset rajat dynamiikalle asettaa. Etenkin pokkareissa vähän se ja sama käyttääkö RAW vai JPG jos kennon dynamiikka on lähempänä 7 kuin 12 aukkoa.

Lisäksi JPEG koodaus on epälineaarinen ja tuoreemmat kamerat osaavat vielä puristaa siihen isomman dynamiikan näillä "HDR" toiminnoilla. Jotkin kamerat jopa korjaavat optiikan vääristymiä yms. JPEG kuviin. Jeh, voihan näitä RAW kuviinkin tehdä, mutta taitaa aika harva muunnin tämän osata automaagisesti. Puristit tietty saa näpppylöitä, mutta minä kysyn, kummasta olikaan kyse, valokuvaamisesta vai laiteurheilusta. Siis riittääkö, että lopputulos on kelvollinen vain menikö tämä siihen, että tärkeintä on, että kuva on otettu "oikein". Vrt vanha "väärin sammutettu" -vitsi. Näillä kameran tekemillä korjauksilla saadaan ainakin tehtyä sellainen temppu, että hyvin pienikokoisella ja oikeasti "pullonpohja" -laatuisella ns. matkazoomilla tuleekin ihan sunnuntairäpsyiksi kelpaavaa jälkeä ilman tarvetta jälkikäsittelylle.

Tietty sitten RAW puolustaa paikkaansa, jos kameran JPEG kuvissa käyttämät kohinanpoisto- tai interpolointialgoritmit ovat ihan paskat ( nykyään kait harvemmin, mutta vuosituhannen alussa näitäkin piisasi) tai pitää arpoa valkotasapainon kanssa. JPEGin idea on pakata kuva hävittämällä yksityiskohtia, mitä ihmissilmä ei näe. Vaan samalla menetetään muokkausmahdollisuus - jos kuva onkin alivalottunut ja pitää säätää vaaleammaksi tms. niin JPEG tuho tulee äkkiä esille.

Ehkä tämä on vähän sama kuin DIA vs. nega. Negaa kuvattaessa säädöt tehdään labrassa, mutta dialla kaikki pitää olla heti kohdallaan. Silloin ennen käyteltiin suodattimia valkotasapainon korjaukseen jne, mutta nykyään sama hoituu kameran nuppeja väännellen. Itse on ole RAW kuvien vemputtamisesta jaksanut innostua eli ovat jääneet kovalevyn nurkalle -> väkerrän kaiken kuntoon jo paikan päällä ja sitten vaan JPEGgiä kortille.

Lue lisää

Jos 8 bitin ja 14 bitin värierottelua vertaa niin siinä ei mikään "puolet" ole mitään. 8 bitin värin dynamiikka on 256 askelta ja 14 bitin kuvan värien dynamiikka on 16'284 askelta joten suhde on hieman yli kaksi/puolet kumpaan suuntaan sitten ollaankin menossa.

HDR ei purista mitään mutta osaa ynnätä kahden tai useamman valotuksen saaliin yhteen jolloin saadaan sävyjä niin varjoihin kuin valokohtiinkin. HDR:n ongelma on jotta kohteen pitää olla kuvauksen ajan täysin liikkumaton.

Extyökkäri kirjoitti:

Jos 8 bitin ja 14 bitin värierottelua vertaa niin siinä ei mikään "puolet" ole mitään. 8 bitin värin dynamiikka on 256 askelta ja 14 bitin kuvan värien dynamiikka on 16'284 askelta joten suhde on hieman yli kaksi/puolet kumpaan suuntaan sitten ollaankin menossa.

HDR ei purista mitään mutta osaa ynnätä kahden tai useamman valotuksen saaliin yhteen jolloin saadaan sävyjä niin varjoihin kuin valokohtiinkin. HDR:n ongelma on jotta kohteen pitää olla kuvauksen ajan täysin liikkumaton.

Lue lisää

> Jos 8 bitin ja 14 bitin värierottelua vertaa niin siinä ei mikään "puolet" ole mitään. 8 bitin värin dynamiikka on 256 askelta ja 14 bitin kuvan värien dynamiikka on 16'284 askelta joten suhde on hieman yli kaksi/puolet kumpaan suuntaan sitten ollaankin menossa.

Siinäpä sitä numeroiden kanssa tumputtamista. Tumputtajan logiikalla 14 bittiä on reilut 63 kertaa parempi kuin 8. Vaan ei se näin yksioikoista ole mm näistä syistä
- näköaisti erottaa parhaimmillaankin n. 200 harmaasävyä, joten 8 bittiä ihan riittävä (jos ei isommin tarvetta jälkikäsittelyyn)
- 14 bittiä pitkälti mainoskikka tai liittyy kameran sisäisiin signaalinkäsittelyn (kohinanpoisto) tarpeisiin, ei millään vehkeellä todellinen dynamiikka ole noin iso
- tästä en osaa sanoa, oletko kusettaja vai idiootti; joka tapauksessa yrität tyrkyttää sitä ideaa, että JPEG on yhtä paskaa kuin 14 bitin RAW kuvasta leikattu siivu (vähiten merkitsevät bitit pois), juueiole, koska JPEG on epälineaarisesti koodattu (gammakäyrä ym. temppuja), kyllä hyvälaatuisen JPEGin aikaansaamiseksi pitää raakadatassa olla enemmän värisyvyyttä kuin vain 8 bittiä ... aika vähissä taitaa olla kamerat, missä ei A/D muunnosta ei ole tehty ainakin 10/12 bitin resoluutiolla, muinaiset digipokkarit mukaan lukien!

> HDR ei purista mitään mutta osaa ynnätä kahden tai useamman valotuksen saaliin yhteen jolloin saadaan sävyjä niin varjoihin kuin valokohtiinkin

Heh, tuo nyt on sitä jälkikäsittelyllä veivaamista, mutta aika kauan on kaupasta saanut kameroita, jotka tekee tuon kertalaakista, yhdestä valotuksesta. Tässä nimenomaan hyödynnetään kennon koko dynamiikkaa ja siitä 12-14 bittisestä RAW kuvasta leivotaan JPEG, jossa voimakkaita valoisuuseroja on tasoiteltu. Tavallaan siis käytetään erilaista ISO herkkyyttä kuvan eri osissa. BTW ei tässäkään pääongelma ole JPEG, vaan näyttölaitteet. Jos kennon koko dynamiikan, luokkaa 9 aukkoa, puristaisi ilman mitään kikkailuja normi LCD lätylle tai paperille, niin kuvasta tulisi kovin lattea. Tätä ongelmaa HRD kiertää, varsin onnistuneesti.

dia_vai_nega kirjoitti:

> Jos 8 bitin ja 14 bitin värierottelua vertaa niin siinä ei mikään "puolet" ole mitään. 8 bitin värin dynamiikka on 256 askelta ja 14 bitin kuvan värien dynamiikka on 16'284 askelta joten suhde on hieman yli kaksi/puolet kumpaan suuntaan sitten ollaankin menossa.

Siinäpä sitä numeroiden kanssa tumputtamista. Tumputtajan logiikalla 14 bittiä on reilut 63 kertaa parempi kuin 8. Vaan ei se näin yksioikoista ole mm näistä syistä
- näköaisti erottaa parhaimmillaankin n. 200 harmaasävyä, joten 8 bittiä ihan riittävä (jos ei isommin tarvetta jälkikäsittelyyn)
- 14 bittiä pitkälti mainoskikka tai liittyy kameran sisäisiin signaalinkäsittelyn (kohinanpoisto) tarpeisiin, ei millään vehkeellä todellinen dynamiikka ole noin iso
- tästä en osaa sanoa, oletko kusettaja vai idiootti; joka tapauksessa yrität tyrkyttää sitä ideaa, että JPEG on yhtä paskaa kuin 14 bitin RAW kuvasta leikattu siivu (vähiten merkitsevät bitit pois), juueiole, koska JPEG on epälineaarisesti koodattu (gammakäyrä ym. temppuja), kyllä hyvälaatuisen JPEGin aikaansaamiseksi pitää raakadatassa olla enemmän värisyvyyttä kuin vain 8 bittiä ... aika vähissä taitaa olla kamerat, missä ei A/D muunnosta ei ole tehty ainakin 10/12 bitin resoluutiolla, muinaiset digipokkarit mukaan lukien!

> HDR ei purista mitään mutta osaa ynnätä kahden tai useamman valotuksen saaliin yhteen jolloin saadaan sävyjä niin varjoihin kuin valokohtiinkin

Heh, tuo nyt on sitä jälkikäsittelyllä veivaamista, mutta aika kauan on kaupasta saanut kameroita, jotka tekee tuon kertalaakista, yhdestä valotuksesta. Tässä nimenomaan hyödynnetään kennon koko dynamiikkaa ja siitä 12-14 bittisestä RAW kuvasta leivotaan JPEG, jossa voimakkaita valoisuuseroja on tasoiteltu. Tavallaan siis käytetään erilaista ISO herkkyyttä kuvan eri osissa. BTW ei tässäkään pääongelma ole JPEG, vaan näyttölaitteet. Jos kennon koko dynamiikan, luokkaa 9 aukkoa, puristaisi ilman mitään kikkailuja normi LCD lätylle tai paperille, niin kuvasta tulisi kovin lattea. Tätä ongelmaa HRD kiertää, varsin onnistuneesti.

Lue lisää

Minulla on ollut pieniä kompaktikameroita, joissa mahdollista on JPG-kuvasta jälkikäteen tehdä kameralla "korjattu" versio. Yleensä tuo "korjaus" tarkoittaa, että kamera tekee kuvasta uuden, jossa kontrasti on loivennettu. Tästä olen päätellyt tai ihmetellyt, että onko JPG-kuvassa sellaista dataa, jota kaikkea ei näytetä heti ensimmäisessä kuvaversiossa, vaan kontrasti on datassa hieman loivempi.
Pitääkö paikkansa, että JPG sisältää vastaavan tiedon kuin RAW, mutta pakattuna pienempään tilaan? Onko tämä vain myyttiä, että RAW:ssa on jotain muka enemmän kuin Jpg:ssä? Onko kyse vain siitä, että JPG-kuva esitetään yleensä jyrkempikontrastisena? JPG ei ole oikeasti jyrkempi, vaan tapana on esittää siten?

dia_vai_nega kirjoitti:

> Jos 8 bitin ja 14 bitin värierottelua vertaa niin siinä ei mikään "puolet" ole mitään. 8 bitin värin dynamiikka on 256 askelta ja 14 bitin kuvan värien dynamiikka on 16'284 askelta joten suhde on hieman yli kaksi/puolet kumpaan suuntaan sitten ollaankin menossa.

Siinäpä sitä numeroiden kanssa tumputtamista. Tumputtajan logiikalla 14 bittiä on reilut 63 kertaa parempi kuin 8. Vaan ei se näin yksioikoista ole mm näistä syistä
- näköaisti erottaa parhaimmillaankin n. 200 harmaasävyä, joten 8 bittiä ihan riittävä (jos ei isommin tarvetta jälkikäsittelyyn)
- 14 bittiä pitkälti mainoskikka tai liittyy kameran sisäisiin signaalinkäsittelyn (kohinanpoisto) tarpeisiin, ei millään vehkeellä todellinen dynamiikka ole noin iso
- tästä en osaa sanoa, oletko kusettaja vai idiootti; joka tapauksessa yrität tyrkyttää sitä ideaa, että JPEG on yhtä paskaa kuin 14 bitin RAW kuvasta leikattu siivu (vähiten merkitsevät bitit pois), juueiole, koska JPEG on epälineaarisesti koodattu (gammakäyrä ym. temppuja), kyllä hyvälaatuisen JPEGin aikaansaamiseksi pitää raakadatassa olla enemmän värisyvyyttä kuin vain 8 bittiä ... aika vähissä taitaa olla kamerat, missä ei A/D muunnosta ei ole tehty ainakin 10/12 bitin resoluutiolla, muinaiset digipokkarit mukaan lukien!

> HDR ei purista mitään mutta osaa ynnätä kahden tai useamman valotuksen saaliin yhteen jolloin saadaan sävyjä niin varjoihin kuin valokohtiinkin

Heh, tuo nyt on sitä jälkikäsittelyllä veivaamista, mutta aika kauan on kaupasta saanut kameroita, jotka tekee tuon kertalaakista, yhdestä valotuksesta. Tässä nimenomaan hyödynnetään kennon koko dynamiikkaa ja siitä 12-14 bittisestä RAW kuvasta leivotaan JPEG, jossa voimakkaita valoisuuseroja on tasoiteltu. Tavallaan siis käytetään erilaista ISO herkkyyttä kuvan eri osissa. BTW ei tässäkään pääongelma ole JPEG, vaan näyttölaitteet. Jos kennon koko dynamiikan, luokkaa 9 aukkoa, puristaisi ilman mitään kikkailuja normi LCD lätylle tai paperille, niin kuvasta tulisi kovin lattea. Tätä ongelmaa HRD kiertää, varsin onnistuneesti.

Lue lisää

Ihan käytännössä "dia_vai_nega" olen pelastanut kuvia joiden jpg:hen on varsinkin tummiin alueisiin sävyjä haettaessa alkanut näkyä bitin suuruisia portaita. Kuitenkin 12-bit nef on antanut samalle alueelle liukuvärin sävyihin joita kaipasin.

Minä en laske ykkösiä ja nollia vaan lopputulos ratkaisee. Nef kuva niin 12 kuin 14 bittisenä omaa laajemman skaalan sävyjä kuin jpg joka tosin on monessa kohden riittävä enkä nef kuviin juurikaan joudu turvautumaan mutta joskus kuitenkin.

jpg ei tsuumikos sisällä samaa tietoa kuin nef (raw) vaan sen värit ovat vain 8 bittiset nefin 12 tai 14 bit sijaan. Opittuani aikoinaan jpg ongelman tietyissä tilanteissa olen pääosin kuvannut aina molemmat kerralla. Nef saa mennä jos jpg on mielestäni kelvollinen.

Extyökkäri kirjoitti:

Ihan käytännössä "dia_vai_nega" olen pelastanut kuvia joiden jpg:hen on varsinkin tummiin alueisiin sävyjä haettaessa alkanut näkyä bitin suuruisia portaita. Kuitenkin 12-bit nef on antanut samalle alueelle liukuvärin sävyihin joita kaipasin.

Minä en laske ykkösiä ja nollia vaan lopputulos ratkaisee. Nef kuva niin 12 kuin 14 bittisenä omaa laajemman skaalan sävyjä kuin jpg joka tosin on monessa kohden riittävä enkä nef kuviin juurikaan joudu turvautumaan mutta joskus kuitenkin.

jpg ei tsuumikos sisällä samaa tietoa kuin nef (raw) vaan sen värit ovat vain 8 bittiset nefin 12 tai 14 bit sijaan. Opittuani aikoinaan jpg ongelman tietyissä tilanteissa olen pääosin kuvannut aina molemmat kerralla. Nef saa mennä jos jpg on mielestäni kelvollinen.

Lue lisää

Miten nuo kamerat sitten ovat osanneet tehdä tuon tempun, että kontrasti loivenee uuteen JPG-kuvaan? Esim. eilen kuvasin ötököitä ilta-auringon valossa. Puun oksat ja lehdet sattuivat heilumaan tuulessa. Kuvaan tuli erittäin jyrkkää kontrastia, kun ötökät osuivat puoliksi varjoon ja puoliksi suoraan auringonpaisteeseen. Mutta enpä hävittänyt kuvaa heti. Iltaisin olen katsellut kamerasta, mitä kuvia säilyttää, mitä poistella. Niinpä sitten tämäkin ötököiden tapaus ratkesi: kameran "korjaus" teki vaaleamman tai pikemminkin loivempikontrastisemman kuvan. Sen poistin, kun katsoin, että alkuperäisestäkin sai selvää. Ja uusi versio oli niin käsittämättömän loivan näköinen, ettei juuri mitään varjoja erottanut, vaan värejä. Melkein luulisi, ettei mikään RAW pysty samaan loivuuteen..... Uudempi kuvaversio oli niin paljon "paremman" näköinen", ettei se enää muistuttanut sitä hankalaa varjojen tilannetta, jota puun äärellä olin kohdannut. Siitä syystä poistin sen, enkä alkuperäistä. Vaikka molemmat olivat tavallaan kelvollisia...

Tsuumikosh kirjoitti:

Miten nuo kamerat sitten ovat osanneet tehdä tuon tempun, että kontrasti loivenee uuteen JPG-kuvaan? Esim. eilen kuvasin ötököitä ilta-auringon valossa. Puun oksat ja lehdet sattuivat heilumaan tuulessa. Kuvaan tuli erittäin jyrkkää kontrastia, kun ötökät osuivat puoliksi varjoon ja puoliksi suoraan auringonpaisteeseen. Mutta enpä hävittänyt kuvaa heti. Iltaisin olen katsellut kamerasta, mitä kuvia säilyttää, mitä poistella. Niinpä sitten tämäkin ötököiden tapaus ratkesi: kameran "korjaus" teki vaaleamman tai pikemminkin loivempikontrastisemman kuvan. Sen poistin, kun katsoin, että alkuperäisestäkin sai selvää. Ja uusi versio oli niin käsittämättömän loivan näköinen, ettei juuri mitään varjoja erottanut, vaan värejä. Melkein luulisi, ettei mikään RAW pysty samaan loivuuteen..... Uudempi kuvaversio oli niin paljon "paremman" näköinen", ettei se enää muistuttanut sitä hankalaa varjojen tilannetta, jota puun äärellä olin kohdannut. Siitä syystä poistin sen, enkä alkuperäistä. Vaikka molemmat olivat tavallaan kelvollisia...

Lue lisää

Jos et ole kuullut D-Lightning toiminnosta niin oletpa nyt ainakin kokeillut. Ainakin Nikonin uudet rungot sisältävät noita muutamia apukeinoja kuten tuon edellämainitun. Itse en käytä vaan kokeilen mieluummin läppärillä tai pöytäkoneella. Tuo D-Lightning voidaan kytkeä päälle myös kuvatessa mutta ei toimi jos nef on kytkettynä.

Parempi kun ei sotketa erilaisia häviöllisiä ja häviöttömiä pakkaustekniikoita mukaan tähän RAW "keskusteluun". Minulla RAW tiedostot olivat aina joko pakkamattomia tai häviöttömästi pakattuja, miksi pyytää kameraa tekemään häviöllisesti pakattu RAW -tiedosto jos kerran ideana on tallentaa kaikki mahdollinen mikä kamerasta irtoaa käyttäjälle? Kortti- ja levytila on halpaa ja kortit isoja.

Minulla kamerassa oli aina (nyt siis eläköitynyt moisesta hommasta) automaattinen valkotasapaino kytkettynä, koska se antoi ehkä 90% tapauksista suoraan käyttökelpoisen eli tarpeeksi hyvän osuman. Loistava puoli RAW kuvauksessa on tietysti se, että Lightroomissa saattoi tasapainoa korjata ihan vapaasti jos ei jostain syystä ollut osunut tarpeeksi nappiin, ja painelemalla "previous" tai "synchronise" sai oikeaksi korjatun värin kaikkiin samasta kohdasta kuvattuihin kuviin parissa sekunnissa (niinkuin muutkin useampaan kuvaan tehtävät korjailut).

Näissä keskusteluissa käy hyvin ilmi se, että ihmisillä ei ole rutiineja kuvankäsitelyyn eli tässä tapauksessa vaikkapa RAW konversioon vaikkapa Lightroomilla ja siksi vastustelevat RAW kuvausta. Aivan oikeasti se on varsin joutuisaa, minulla meni kuvien yksittäiseen käsittelyyn keskimäärin 15 sekuntia per kuva, ja kuvamassaa pystyin valikoimaan suunnilleen niin nopeasti kuin kone pystyi kuvia näyttämään, eli suunnilleen kuva per sekunti.

Vielä samaan hintaan yksi vertauskuva RAW ja JPEG kuvauksen erosta: kävin ostamassa Starkista pintaviimeisteltyä lautaa pieneen huonekaluprojektiin. Jos olisin JPEG-nikkaroija, sahauttaisin vain 320cm pitkästä laudasta 125 senttisen pätkän ja se siitä (jos myisivät pätkiä, siis). Koska olen RAW-nikkaroija, ostin tietysti koko kangen. No nyt tietysti JPEG-nikkarilla olisi saattanut käydä tuuri ja pätkä olisi priimaa ja kantit ehjät, mutta yhtä hyvin ja jopa todennäköisesti pätkässä voisi olla pihkavaurio, halkeama tai kantti murtunut. Minä taas RAW-nikkarina voin kotona valita koko laudan pituudesta sen 125 senttisen osan, joka on laadultaan täydellinen ja sisältää kauneimman vuosirengaskuvioinnin.

Ehkä jossain autopokkarissa tuollainen resoluution pienentäminen olisi mielekästä ja sellaista on joissain ollutkin korkeimpien ISO-arvojen kohdalla. Järjestelmäkamerassa voi lähteä siitä, että käyttäjä osaa itse säätää haluamat arvot.

Uudemmat Canonit osaavat ottaa RAW-kuvan minkä tahansa koon JPG:n kanssa. Tämä on kätevää, jos haluaa täyden resoluution kuvan varalle.

okaro kirjoitti:

Ehkä jossain autopokkarissa tuollainen resoluution pienentäminen olisi mielekästä ja sellaista on joissain ollutkin korkeimpien ISO-arvojen kohdalla. Järjestelmäkamerassa voi lähteä siitä, että käyttäjä osaa itse säätää haluamat arvot.

Uudemmat Canonit osaavat ottaa RAW-kuvan minkä tahansa koon JPG:n kanssa. Tämä on kätevää, jos haluaa täyden resoluution kuvan varalle.

Lue lisää

Muistuttaa filmiä. Negatiivi ja paperi.
RAW ja JPG. Jommalla kummalla voi sitten pyyhkäistä? Jos oli huono, kohinainen RAW, niin sitten sillä voi pyyhkäistä, ja pienen koon JPG näyttää paremmalta? Mutta paperiaikakaudella asia oli toisin päin. Se pieni negatiivi voitiin säilyttää, ja sillä isommalla paperikuvalla pyyhkäistä... Niin se maailma muuttuu...

ISO arvon nostaminen tarkoittaa kennon antaman signaalin vahvistamista. Kun sähköistä signaalia vahvistetaan niin samalla vahvistuu sen sisältämä kohinakin. Kun kuvataan perus ISO arvolla joka kennosta riippuen lienee ISO100 - ISO200 niin kohina on kennon luonnollista kohinaa jota on kaikessa sähköisessä signaalissa. ADC (Analog Digital Converter) sitten muuttaa sen analogisen signaalin digitaaliseen muotoon esim. 14 bitin erottelulla. Kohina on aina mukana mutta tuossa perus ISO vaiheessa se on varsin vähäistä. Oletetaan kohinan olevan arvoltaan 1 ja signaalin 100. Kun valo vähenee ja saadakseen täyden dynamiikan kuvaan joudumme vahvistamaan signaalia sähköisesti. Oletetaan vaikka saavamme signaaliksi 50 jolloin vahvistuksen pitää olla 2x jotta se 100 saavutetaan. Tällöin myös se kohina kasvaa 1:stä 2:een eli 1% sijaan se onkin jo 2% jne. Aina kun valo vähenee lisätään ISO arvoa eli vahvistetaan signaalia ja samalla sitä kohinaa.

JPG kuvan kameran "tietokone" sitten laskee tuosta raw kuvasta sille annettujen algoritmien eli ohjeiden mukaan.

Filmiaikaan homma oli hieman erilainen, silloin ISO/ASA/DIN arvoa kasvatettiin emulsion laatua muuttelemalla joka sitten suurensi isoilla arvoilla raekokoa aiheuttaen kohinan kaltaista lisää kuvaan.