Hei,
minkälaisia ratkaisuja olette käyttäneet jos haluaa jättää rullagenoan rullalle keulaan ja nykäistä (itsejalustavan) fokan ylös?
Toimisiko purjeen reunaan ommeltu dyneema staagina?
Jos ei, niin harukseksi vaijeri vain dyneema?
Vinkkejä uuden haruksen kiinnittämiseen ja ennenkaikkea kiinnistyspisteiksi?
Missä olette pitäneet ylimääräistä harusta kiinnitettynä kun purjehditte genoalla?
minkälaisia ratkaisuja olette käyttäneet jos haluaa jättää rullagenoan rullalle keulaan ja nykäistä (itsejalustavan) fokan ylös?
Toimisiko purjeen reunaan ommeltu dyneema staagina?
Jos ei, niin harukseksi vaijeri vain dyneema?
Vinkkejä uuden haruksen kiinnittämiseen ja ennenkaikkea kiinnistyspisteiksi?
Missä olette pitäneet ylimääräistä harusta kiinnitettynä kun purjehditte genoalla?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Paikkaan on kaksi mielekästä vaihtoehtoa:
1) irroitettava harus fokalle heti pääharuksen taakse. Irroitettuna harus viedään mastolle pois tieltä. Dyneema toimii materiaalina.
2) kaksi haruste vierekkäin keulassa, jolloin molemmat voivat olla rikattuna pysyvästi. Toki myös tässä vaihtoehdossa on mahdollista käyttää siirrettävää harusta, mutta tarpeen se ei ole.
Molemmissa vaihtoehdoissa suosittelen pitämään haruksen ja purjeen erillisinä. Silloin ja vain silloin voit saada irtoharuksen tarpeeksi kireälle luotettavasti ja ilman härdellejä ja vahinkoja. Jos irtoharus jää löysäksi on purjeen muoto ainakin luovimista ajatellen aivan mitä sattuu.
Toistan aikaisempia kirjoituksiani. Minusta näppärin on kutteritakila. Furleria eli rullagenoaa reivataan vain vähän tai ei ollenkaan sen jälkeen kun yleensä aloitan reivaukset isopurjeesta. Furleri rullataan kokonaan pois ja kannella valmiina oleva mahdollisimman hyvin keulakolmion täyttävä fokka nostetaan omaan staagiinsa. Se voi olla varustettu slab reefilla. Käytän hänksejä ja poistettavaa kutteristaagiia. Jos purjeen etuliikki on nauhaa tai dyneemaa niin nosto ei onnistuisi kuin avotuulissa. Vaihtoehto olisi hakasten sijaan käyttää fokkana kiinteää rullapurjetta. Suurissa veneissä saattaa olla kolmekin rullattavaa keulapurjetta peräkkäin. Silloin halssin vaihto ei oikein onnistu kuin rullaamalla purje sisään koska staageja / purjeita ei poisteta. Hänkseillä ja poistettavalla staagilla on myös se etu, että siihen saa helposti rikattua murskyfokan. Samoin poiston jälkeen vastakäännökset genoalla sujuvat tai spinnupuomin jiipit. .Haittoina voin mainita, että keulakannelle pitää keksiä irroitettavan staagin kiristysmekanismi sekä kiinnitys, mikä minulla on sivukannessa rustien edessä. Vaijeristaagin haitta tuhansien mailien aikana on hankaus kuin viilaus saalinkeihin ja mastoon. Dyneemastaagi on helppo poistaa ja säilöä. Ongelma on ollut viruminen, mikä ei tunnu loppuvan. Olisi pitänyt kokeilla Vectrania moeluummin. Dyneemastaagin venyminen ja viruminen tuhoaa fokan kryssikulman, mikä vaijeristaagilla ei ollut ongelma.
Kiitoksia!
Tämä vastasi aikalailla omiakin suunnitelmia.
Kysyisin vielä sen verran että minkälaista kiristystä olet itse käyttänyt irrotettavalle staagille?
Ja täytynee siis kokeilla tuota Vectrania ensin.
Yksinkertaisia kiristysmeknismeja on ollut vanttiruuvin kaltainen (Hasselfors?) mutta kahvalla varustettu, että voi pyörittämällä kiristää. Oli hieman heppoinen ja muistaakseni yllättävän kallis. Rattimallinen takastaakin kiristysruuvi on yksinkertainen. Se taasen on aika korkea ja kanteen halssikulmasta kiinnitetty purje hankaa pitkässä reissussa etuliikin rikki ratin kehään, ellei käytä tamppia halssikulmassa. Wichardilla on kapea 50-70cm korkea putkimallinen takastaagin kiristäjä, missä on kaksi esiin taitettavaa kahvaa ruuvin kiertämiseen. Valitettavasti jokin pronssi- teräs-liitos jumittaa laitteen suolavedessä. Hydrauliikkaa en ole käyttänyt. Alagaijalla ja vinssillä taljakiristystä olen harkinnut, mutta tarvittaisiin tavanomaista vinssin vapauttajaa vahvempi lukko. Muutoin voisi olla yksinkertainen ja siisti. Kaikki putkimalliset takastaagin mekaanisety kiristäjät vaatisivat oikeastaan alimman hakasen korvaamisen soft shakkelilla. En ole ihan tyytyväinen virityksiini.
Olen nähnyt joissain veneissä keulakannella pitkittän levankikiskon tapaisen kiskon, jossa on vaunu. Olen kuvitellut sen liittyvän irroitettavan kutteristaakin kiristämiseen: vaunu taakse lähelle mastoa -> staaki kiinni vaunuun -> vaunun veto taljalla kohti keulaa kunnes staaki on riittävän kireä. Tämä tuntuisi aika yksinkertaiselta ja luulisi, että staakin saisi näin hyvinkin kireälle. Vai olenko väärässä ?
" näin yleensä" mainitsema kaksi rinnakkaista keulastaagia oli käytössä ennen rullapurjeita ja toimi ainakin välttävästi. Tuskin toimii yhdessä rullapurjeen kanssa ja rinnalla
Katselepa netistä asennusohjeita ja vinkkejä. Helpoiten löydät, kun laitat hakusanaksi solent stay. Tässä aika tuore artikkeli: https://www.sailmagazine.com/diy/convert-your-sloop-to-a-double-headsail-rig
Nykyisessä kuten myös kahdessa edellisessä veneessäni irroitettava staagi oli vaijeria ja kiristys tapahtui räikällä varustulla vanttiruuvilla (tarvikkeen nimi taitaa olla
"takastaagin kiristäjä").
Itsejalustusjärjestelmää en halua omaan veneeseeni. En tarvitse sellaista.
Toivomassasi+ratkaisussa+on+muutamia+ongelmia,+joiden+ratkaiseminen+on+varsin+hankalaa+ja+ainakin+suorituskyvyn+kannalta+kompromisseja+joutuu+tekemään.+
Pienen korjauksen tekisin. Solent-, kutteri- tai välistaagi kiinnitetään lähelle maston huippua. Kun takastaagissa on kunnolla pänniä ja sisempi staagi varustetaan omalla kiristyksellä niin väite, että aina tarvitaan barduunat sisemmän staagin vastavoimaksi ei pidä paikkaansa. Ranskalaisia veneitä saa tilatuksi uutena irroitettavalla välistaagilla eikä barduunoita tarjota varustukseen. Jos keulafoili ja genoa notkuu niin lisää vetoa takastaagiin.
Genoan ja fokan, etenkin itseskuuttaavan, väliin jää tehoaukko. Sen vuoksi kannattaa aloittaa reivaus isosta ja säilyttää genoa reivaamattomana ennen keulapurjeen vaihtoa.
Code on paljon genoaa ohuempi makkara ja senkin saa kohtuullisesti jännitetyksi. Usein olen pitänyt sen ylhäällä rullattuna enkä usko sen häiritsevän solentia kuten rullattu genoa.
Suosittelisin ylivoimaisesti Code0a. Se vaatii jonkun pienen pukspröötin/ankannokan, mutta se toimii jos leikataan tarpeeksi litteäksi niin kryssikulmista sivutuuleen, sen voi aina rullata sisään jos alkaa olla liikaa pinta-alaa. Kun vielä laittaa helpon 2:1 kiristyksen tacklineen halssikulmaan niin sitten sen etuliikinkin saa kireälle, täten STfokka on "max kokonen", ja tosta codesta on enemmän iloa alemmilla tuulikulmilla kuin genoasta, eikä tarvitse leikkiä muilla staagivirityksillä.
Jos ei ole mahdollisuutta käyttää buukspröötiä tai genaakkeripuomia niin Code 0 voi kuitenkin olla hyvä mahdollisuus. Ankkurihelasta veneen keulasta 9/10 osatakilaisen maston huippuun saan 38ft veneessä n. 1.6m maxgenoaa pidemmän etuliikin ja keskileveys on spinnuluokkaa. Meliöt tuplaantuu. Genaakkeripuomi antaa lisää mahdollisuuksia.