Elämässä on päiviä, hetkiä jolloin hiljaisuuskin raukeaa.
Unohduksen udun takaa nousevat esiin muistot,
- niiden sirut ja sirpaleet, niiden utuiset, unohtumattomat kuvat.
Muistot jäävät hetkeksi elämään omaa elämäänsä.
- ne muotoutuvat sanoiksi ja nuo sanat...
… ne täyttävät rinnan kaipauksella ja alakuloisuudella
Näin hänet äsken tv-ruudussa.
-muistin yhden kesän,
- ja muistin sen päivän.
Muistin kaksi nuorta, puoliksi lapsia, puoleksi aikuisia.
- löytöretkellä,
- etsimässä itseään tunteiden labyrinteistä.
Muistin kesän, rannan ja sen autiuden
Muistin hänet ja...
- ja yhtä äkkiä muistin niin paljon muutakin...
Muistin kuinka hän repi rikki toisen polvensa
- muistin kuinka peitin haavan
Muistin kuinka otin vadelmapensaan lehden,
ja muistin,
kuinka kuivasin pois pisaran hänen punaista mahlaa...
Muistin katseen ja kosketuksen.
Muistin rannan yli lipuvat viattomat poutapilvet,
aution rannaa ja sen hiljaisuuden.
Mutta en muistanut mitä ajattelin?
- enkä tiennyt mitä hän ajatteli?
Muistin käden olallani.
…tutkivan ja uteliaan katseen,
- pelon ja...
…säikähdyksen
Muistin kaksi lasta,
- matkalla aikuisten maailmaan.
Huulet hipaisivat huuliani.
Villien marjojen tuoksu,
- niiden maku tarttui huulilleni.
Elämä,
joka oli juuri viidentoista,
täyttyi rannan vadelmien ja villien marjojen maulla.
Huulet koskivat palavaa kehoani,
ne täyttivät suuni rannan villivaarainten makeudella.
Ne herättivät levottomuuden,
ne sytyttivät elämän pituisen tuskan.
Hän suuteli minua villivaarainten makuisilla huulillaan.
- hän suuteli minua nuoruuden kiihkolla,
sen ilolla ja riemulla...
Muistan olkapään joka lepäsi raskaana rannan ruoholla...
käsivarren joka murskasi alleen rannan kukan
- käden joka riipi vihreitä untuvia vuoteemme pehmeydestä.
Vaikeneva ranta pidätteli hengitystään
ja hetki täytti meidät hiljaisuudella.
Se täytti meidät elämällä,
elämän maulla ja makeudella...
Muistin yhden kesän.
Muistin sen päivän.
Muistin kuinka hänestä tuli nainen.
- kuinka minusta tuli mies.
Muistin,
kuinka elämä tarjosi kauneinta mitä se kykeni antamaan...
- ja...
...vuodet vierivät,
vievät meitä mennessään.
Näin hänet tv-ruudussa.
Kuulin hänen tuomitsevan päivän nuoret....
kuulin hänen ankaruuden...
- ja muistin,
kuinka hänen vartalo mursi alleen lehden,
se murskasi kukan
- taittoi sen varren...
Hän unhoitti sen kesän
- hän unhoitti kuinka elämä kerran oli makea,
Kuinka sen makeus täytti päivät,
- ja kuinka sen kosketus täyttyi rannan marjojen,
- villivaarainten mausta.
Hän unohti toisen polvensa
- unhoitti kuinka joku peitti hänen haavansa.
Hän unhoitti,
-kuinka joku kuivasi pois pisaran punaista mahlaa.
Hän unhoitti aution rannan
sen päivän,
tuon hetken
ja ne tunteet.
Hän unhoitti minut...
- ja hän unhoitti sen tärkeimmän...
- hän unhoitti itsensä...
Unohduksen udun takaa nousevat esiin muistot,
- niiden sirut ja sirpaleet, niiden utuiset, unohtumattomat kuvat.
Muistot jäävät hetkeksi elämään omaa elämäänsä.
- ne muotoutuvat sanoiksi ja nuo sanat...
… ne täyttävät rinnan kaipauksella ja alakuloisuudella
Näin hänet äsken tv-ruudussa.
-muistin yhden kesän,
- ja muistin sen päivän.
Muistin kaksi nuorta, puoliksi lapsia, puoleksi aikuisia.
- löytöretkellä,
- etsimässä itseään tunteiden labyrinteistä.
Muistin kesän, rannan ja sen autiuden
Muistin hänet ja...
- ja yhtä äkkiä muistin niin paljon muutakin...
Muistin kuinka hän repi rikki toisen polvensa
- muistin kuinka peitin haavan
Muistin kuinka otin vadelmapensaan lehden,
ja muistin,
kuinka kuivasin pois pisaran hänen punaista mahlaa...
Muistin katseen ja kosketuksen.
Muistin rannan yli lipuvat viattomat poutapilvet,
aution rannaa ja sen hiljaisuuden.
Mutta en muistanut mitä ajattelin?
- enkä tiennyt mitä hän ajatteli?
Muistin käden olallani.
…tutkivan ja uteliaan katseen,
- pelon ja...
…säikähdyksen
Muistin kaksi lasta,
- matkalla aikuisten maailmaan.
Huulet hipaisivat huuliani.
Villien marjojen tuoksu,
- niiden maku tarttui huulilleni.
Elämä,
joka oli juuri viidentoista,
täyttyi rannan vadelmien ja villien marjojen maulla.
Huulet koskivat palavaa kehoani,
ne täyttivät suuni rannan villivaarainten makeudella.
Ne herättivät levottomuuden,
ne sytyttivät elämän pituisen tuskan.
Hän suuteli minua villivaarainten makuisilla huulillaan.
- hän suuteli minua nuoruuden kiihkolla,
sen ilolla ja riemulla...
Muistan olkapään joka lepäsi raskaana rannan ruoholla...
käsivarren joka murskasi alleen rannan kukan
- käden joka riipi vihreitä untuvia vuoteemme pehmeydestä.
Vaikeneva ranta pidätteli hengitystään
ja hetki täytti meidät hiljaisuudella.
Se täytti meidät elämällä,
elämän maulla ja makeudella...
Muistin yhden kesän.
Muistin sen päivän.
Muistin kuinka hänestä tuli nainen.
- kuinka minusta tuli mies.
Muistin,
kuinka elämä tarjosi kauneinta mitä se kykeni antamaan...
- ja...
...vuodet vierivät,
vievät meitä mennessään.
Näin hänet tv-ruudussa.
Kuulin hänen tuomitsevan päivän nuoret....
kuulin hänen ankaruuden...
- ja muistin,
kuinka hänen vartalo mursi alleen lehden,
se murskasi kukan
- taittoi sen varren...
Hän unhoitti sen kesän
- hän unhoitti kuinka elämä kerran oli makea,
Kuinka sen makeus täytti päivät,
- ja kuinka sen kosketus täyttyi rannan marjojen,
- villivaarainten mausta.
Hän unohti toisen polvensa
- unhoitti kuinka joku peitti hänen haavansa.
Hän unhoitti,
-kuinka joku kuivasi pois pisaran punaista mahlaa.
Hän unhoitti aution rannan
sen päivän,
tuon hetken
ja ne tunteet.
Hän unhoitti minut...
- ja hän unhoitti sen tärkeimmän...
- hän unhoitti itsensä...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.