Järki sanoo että mun kuuluu olla nykysen kanssa, tunteet sun.
heiheiiihii
nanananannaa
121001
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Järki on tylsä tyyppi. Mä jättäisin nykyisen elämäni empimättä (ei se tietenkään helppoa olis, mutta sun vuoksi mitä vain), jos sä (hän) niin haluaisit ja sen myös mulle kertoisit.
Mitä sun nykyinen elämä on? Mitä sun oma elämä on? Älä luule yhtään, että löydät onnen vain jostakusta ihmisestä, että hän sen sulle järjestää ja pistää elämäsi mallilleen. Koeta löytää sitä onnea myös itsestä ja tee niitä omiakin juttuja, josta saat mielihyvää. Jos olet suhteessa, niin miksi et tee remonttia yhdessä kumppanisi kanssa, jos tunnet tyytymättömyyttä nykyiseen tilanteeseen, miksi tähyilet muualle ja kuvittelet, että ongelmanne ratkeaisi sillä.
Mistä sitä ikinä tietää millainen kumppani siellä kotona on..
Joskus on vaan oikeesti parempi erota.
Ei se auta väkisin vääntää jos rakkaus on loppu. Ne ongelmat voi ratketa sillä kun pääsee toisesta eroon.(Riippuen onglmista).
Onhan se totta että kun löytää ihanan ja soipvan kumppanin niin kyllähän se sitä onnea tuo. Toki itsekseenkin voi olla onnellinen.
En mä oleta kenenkään tekevän minua onnelliseksi tai laittavan elämäni kuntoon. Mä olen rakastanut tätä ihmistä jo ennen nykyistä suhdettani. Silloin nuorena homma meni päin mäntyä, mutta kaipaus jäi. Sitten vain jotenkin ajauduin yhteen nykyisen mieheni kanssa, niin tyhmältä kuin se kuulostaakin. Kaivattunikin sitten löysi jonkun, ja koska niin tapahtui, niin samapa siinä sitten oli minunkin jatkaa tätä nyläkyistä suhdetta. Mut niin.. ei tätä nykyistä suhdetta ei korjaa mitkään remontit. Kiintymystä kyllä on, ja elämä rullaa mukavasti painollaan, mutta rakkaus puuttuu. Sitä olen elämäni aikana tuntenut vain yhtä ihmistä kohtaan.
Rakkaus ei ole mitään suurta fiilistä koko ajan, vaan tekoja sekä ylämäissä että alamäissä yhteisen hyvän eteen ja siitä syntyy se yhteenkuuluvuuden tunne ja fiilis.
Aivan kuin mun tarina, paitsi rakastan kyllä omaa miestä enkä noin vain lähtisi tästä kenenkään toisen vuoksi.
Kuinka kauan olet kaivannut?
Kysyit varmaan Ikuinenikävä:ltä, mutta vastaanpa minäkin. Melkein puolet elämästäni.
Suunnilleen puolet elämästäni minäkin. Ihan hullua, kun oikein ajattelee.
Onkohan tuo järkevää kiduttaa itseään?
Apua! Toivottavasti sulla ei ole ketään nykyistä?
Pitäisikö sun selvittää sen kanssa asiat ensin?