että jos minulla on toisessa vaakakupissa kokonainen elämä ja rakkautta. Ja sitten toisessa vaakakupissa on pelkästään sinä ja rakkautta mitä tunnen sinua kohtaan. Ja vaikka tunnen sinut ja sinun puoleisesi vaakakupin hatarasti, niin näilläkin tiedoilla kallistun jatkuvasti puoleesi. Sen aiheuttaa vahva tunne siitä että sinä olet oikea minulle. Että sinä odotat minua jatkuvasti. On hirvittävän repivää elää jatkuvasti tilanteessa että intuitio, tunne vetää ihan toisaalle ja silti minä rakennan elämääni hartiavoimin toisaalla. Samaan aikaan järki käskee lopettamaan haihattelut ja elämään ilman kumpaakaan.
Olisi syytä miettiä asiaa
siltäkannalta
221063
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Pysy avioliitossasi.
En ole onnellinen.Ehkä on paras olla yksin.
jos ei ole onnellinen avioliitossa,niin sitten kannattaa erota ja elää yksin....
Nimenomaan erota ja sitten ehkä katsoa josko se toinen olisi sopiva. Ei pettämällä. Kuka velvoittaa olemaan kummankaan kanssa, jos ei toimi.
Miksi pitää erota ja elää yksin?
Monet löytää uuden kumppanin.
Täällähän toimii pikakirjootus. Mitä enemmän minuuteissa sitä parempi sihteeri. Mä vielä opettelen mutta kehityn koko ajan. Mitä pitäs kirjuutella?
no jos ei tiedä,haluaako ketään,ni elää vaikka vähän aikaa yksin ja jos löytää toisen sopivamman kumppanin,ni kaksin aina parempi :)
pitäskö tilata apu? Häh? Joko helpottaa?
Ihminen, jolla on aidot tunteet ei voi päättää koska rakastuu ja ihastuu, mutta sitähän täällä ei suvaita niinkuin ei ylipäätään kenenkään onnea. Onhan se ikävää, jos suhteen aikana rakastuu johonkin toiseen toisaalta monissa tapauksissa siihen voisi siinä suhteen aikanakin vaikuttaa niinkuin ylipäätään asioihin ennenkuin ne on jo pitkään ollut viturallaan. Lisäksi monet muuttavat toimintaansa vasta pakon edessä ja lähelläkäön kaikilla se ei ole mitään aitoa muutosta, omasta sisäisestä halusta muuttua vaan halusta omistaa toinen, mutta eihän sitäkäön kukaan halua myöntää. Mutta niin tilanteita on monia, itselleni ylipäätään asiassa kuin asiassa ärsyttävyyttä lisää vastuunpakoileminen ja suvaitsemattomuus. Mutta nyt jo kirjoitin ihan liian pitkän vastauksen ihmisille, jotka haluavat, että elämä menee oikean standardin mukaan eli eivät välttämättä elä mitenkään, mutta ovat toki valmiita toisia tuomitsemaan.
Kannattaisi erota jos ei ole oikeasti onnellinen suhteessaan. Jos sydämessä tietää ettei toinen jotenkin ole ihan sopiva tai jos on jotain muita syitä miksi yhteiselo ei vaan toimi. Jos tuntuu että yksin olisikin parempi...ei suhteilevat tuollaisia mieti tosissaan jos ne on tyytyväisiä elämäänsä. Eron jälkeen voi sitten miettiä haluaako suhdetta jonkun muun kanssa. Voi tutustua rauhassa ilman paineita tai olla ihan yksin jos se kuitenkin onkin parempi. Mutta älkää nyt sellaisiin suhteisiin jääkö joissa ette ole onnellisia!
Kyllä, niin minä odotankin sinua, jatkuvasti. Tämä sinun teksti olisi voinut olla myös mun kirjoittamani.
Voitko aloittaja kertoa tuosta ihmisestä?
Itsellä on samantyyppisiä tuntoja. Joskin en halua välttämättä olla täysin yksin. Haluaisin löytää ihmisen jonka kanssa voisi olla yksin yhdessä. Vaikka erilliset kodit, mutta silti voisi viettää aikaa keskenään. Ja olla toisiimme sitoutuneessa suhteessakin, jos toiselle se käy. Suhde siis ja se ettei tarvitse välttämättä kylki kyljessä olla aina. Uskon löytäneeni tuon ihmisen. Mutten tiedä mitä hän minusta ajattelee ja olen liian pelkuri kysymään. En myöskään halua tosissani yrittää tyrkyttää itseäni toisen elämään. Siihen elämään, jota hän elää toisaalla, toisen kanssa. Toisen kanssa, joka hänkin on tunteva ihminen ja on varmaankin hyvin onnellinen. Miten voisin muka oikeasti kertoa tunteistani?
Itse olen loppuen lopuksi itselleni väärässä suhteessa. Olen kumppaniin periaatteessa hyvin tyytyväinen kyllä ja harmittaa etteivät tunteet jotenkin vain suostu ohjautumaan kohti tätä ihmistä, vaan pysyvät itsepintaisesti tuossa toisessa. Jos olisin ollut viisas, en olisi laisinkaan alkanut suhteeseen silloin kuin ryhdyin, vaan olisin yrittänyt yksikseni eroon näistä tunteista. Niin ei tarvitsisi nyt sitten kärvistellä ja tuntea huonoa omaatuntoa ja pelätä satuttavansa toista siksi, ettei vain kestä enää ja tahtoo olla yksin tai jonkun muun kanssa.
Repivä on juuri se sana, jolla omaa tilannettanikin kuvaisin ja kuvaankin. Kuvaan sillä myös tuon toisen tilannetta. En tiedä olenko hänen mielessään ollenkaan, mutta vaikuttaa siltä ettei hän ole onnellinen. Ja haluaisin, että hän olisi. Nykyisessä suhteessaan, yksin, minun kanssa, jonkun muun kanssa. Ihan miten vain. On vaikeaa katsoa tätä toimintaa, jonka epäilee olevan toisen onnen ja ehkä hyvinvoinninkin kannalta iso virhe, vaikka toisaalta hänen toimissaan, suhteesaan ja hänen kumppanissaan on varmasti todella paljon hyvyyttä ja rakkauttakin takana.
Minullakin intuitio on aina kovin vahvasti kuiskinut, töninyt ja huutanutkin hänen suuntaansa. Se edelleen tekee niin. Joka kerta näkiessäni kumppaniani. Joka kerta näkiessäni häntä ja silloin, kun olen viikkokausia näkemättä. Itsellä on tullut sellainen tunne, että hän haluaa jotakin muttei juuri nyt pysty menemään sitä kohti. Ei turvallisen, tutun ja hyvän jättäminen taakseen ole helppoa varsinkin jos ei tiedä mitä edessä odottaa. Siinä olet oikeassa, että minä olen odottanut häntä sisimmässäni. Voi olla, että odotan aina, ehkä. Joskus täytyy kulkea ensin mutkainen tie ennen kuin voi saapua perille ja välillä sieltä periltäkin lähdetään jonnekin. Sydämessä hän varmasti pysyy aina, vaikka en iäisyyksiin odottaisikaan menemättä eteenpäin. Minun on varmaankin pakko tehdä niin oman mielenterveyteni takia. Uskon, että hän voi vanhana pappana etsiä minut käsiinsä ja silloinkin saada poskeni punehtumaan, naurun välkkymään ja katsomaan häntä niin kuin en ketään toista ole katsonut (siis jos en sitä katsetta piilota). Uskon, että hän voi halutessaan silloinkin löytää ne pölyiseen arkkuun sullotut tunteet, jotka elämää helpottaakseni olen lukkojen taakse lukinnut ja avaimen mereen heittänyt.
En voi tietenkään tietää olisiko hän minulle sopiva ja minä hänelle. En voi tietää muuta kuin sen etten ketään toista kohtaan ole tuntenut näin monella tavalla näin monilla osa-alueilla ja myös toisaalta täysin vailla varsinaista syytä. Olen aivan varma, että hänessä kuten minussa ja kaikissa on joitakin ärsyttäviä, hulluksikin ajavia piirteitä ja ettemme varmasti ajattele kaikesta samalalla lailla tai halua viettää aikaamme täysin samoilla tavoilla. Silti olen aika varma siitä, että hänen kohdallaan olisin paljon valmiimpi ja halukkaampi sietämään, hyväksymään ja syleilemään niitä piirteitä ja eroavaisuuksia.
Olet varmasti ilmaissut tuon asian melkein samoin sanoin lukuisille naisille elämäsi aikana.
Minä olen nainen ja tykkään miehistä, joten en ole ilmaissut asiaani naisille tai oikeastaan kenellekään muullekkaan näin :D
Jos vaakakupissa on vanhe joka on vastuulla ostettu, onko se sitten arvokkaampi kuin rahalla ostettu valhe?
Eli esimerkki: 2 poliisimiestä valehtevat jotta pelastaisivat elämänsä tällä valheella jonka olivat sopineet keskenää?
Älä sää
mira haaveile muitten miehistä.
Sen toisen kannalta tilanne on varmaan erittäin raskas. Toivottavasti oot kertonut tunteesi?
Rakkaus vaan niin ihmeellinen....
Sitä rakastaa jotain mitä ei ehkä ikinä saa...
Ihana jänittävä..karismaattinen...
Siin vieres rakkaus mikä tarjoaa kaiken...
Mutkun ei ....se vaan on se vajaa kuppi....
Koska RAKASTAA....❤🌹😯
Kuulostaa aika ankealta tilanteelta kaikille osapuolille.
Pelkkää epävarmuutta kaikille.
miettiä. Kun ei kuitenkaan itse hyväksy oman järkensä neuvomaa, niin minkä siinä voi.
Toinen on se yksi ja ainoa, kaikkein lähin, jonka sydän tunnistaa kaltaisekseen . Kutenkin järki ja järjellinen minä tuntee vain hatarasti ja kapealta pohjalta.
Vaikka valitsisi olla yksin, mikään ei silti lakkaa. Mukana seuraa jokaisen jalan jäljen.
Haaveilijat tahoillaan. Pirullinen kiusa, siunattu intuitio.
Heti kun ei toiselta saa onneaan, on ratkaisu ero?
Missä onnenkuplassa ihmiset luulee elämänsä jatkuvasti elävän? Realismia, maailma on usein jotakin muuta. Onnea näkee heillä jotka tyytyy vähempään ja arvostaa pieniä onnistumisia. Tyytymätön on lopulta onneton hyvästäkin ja onnen etsintään menee koko elämä. Ei onni tule etsien se tulee eläen.
Jos seuraa sydäntään ei voi tehdä väärin.