Täällä puhutaan usein etsikkoajasta. Ilmeisesti se tarkoittaa aikaa, jolloin ihminen etsii Jumalaa. Missä tästä puhutaan Raamatussa? Olen lukemani (siis tämän palstan) pohjalta ymmärtänyt, että ajatellaan, että ihmiselle annetaan vain ja ainoastaan yksi etsikkoaika. Onko näin? Jos tänä aikana ei löydä Jumalaa, niin sitten ei ole enää mitään toivoa, niinkö?
Voiko joku siis kertoa minulle enemmän tästä etsikkoajasta. Tuleeko se teidän näkemysten mukaan myös esim. muslimeille ja hinduille ? Antaako Jumala sen kaikille? Mistä sen tunnistaa.? Ainakin käytännön elämä näyttäisi siltä, että jokaiselle sitä ei tule.
Ja sitten vielä Pyhästä Hengestä. Ilmeisesti Jumala antaa sen ihmiselle (en halua puuttua siihen, minkä kautta) eli ihminen ei itse pysty tekemään mitään saadakseen sitä, vaan se on täysin Jumalasta riippuvainen? Kertoisiko joku tästäkin enemmän.
Ja olisin kiinnostunut jos voisitte näyttää Raamatun kohtia kummastakin asiasta.
Voiko joku siis kertoa minulle enemmän tästä etsikkoajasta. Tuleeko se teidän näkemysten mukaan myös esim. muslimeille ja hinduille ? Antaako Jumala sen kaikille? Mistä sen tunnistaa.? Ainakin käytännön elämä näyttäisi siltä, että jokaiselle sitä ei tule.
Ja sitten vielä Pyhästä Hengestä. Ilmeisesti Jumala antaa sen ihmiselle (en halua puuttua siihen, minkä kautta) eli ihminen ei itse pysty tekemään mitään saadakseen sitä, vaan se on täysin Jumalasta riippuvainen? Kertoisiko joku tästäkin enemmän.
Ja olisin kiinnostunut jos voisitte näyttää Raamatun kohtia kummastakin asiasta.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Etsikonaika on aika, jolloin Jumala herättää ihmisessä synnintunnon, kaipuun takaisin Jumalan yhteyteen (menetettyyn lapsuudenuskoon) ja hädän omasta tilasta iäisyydessä.
1.Piet.2:
"11. Rakkaat veljet! minä neuvon teitä, niinkuin outoja ja muukalaisia: välttäkäät lihallisia himoja, jotka sotivat sielua vastaan,
12. Ja pitäkäät hyvä meno pakanain seassa, että ne, jotka teitä panettelevat niinkuin pahointekijöitä, näkisivät teidän hyvistä töistänne ja kiittäisivät Jumalaa etsikon päivänä."
Jes.55:
"5. Katso, sinun pitää kutsuman pakanat, joita et sinä tunne, ja ne pakanat, jotka ei sinua tunteneet, pitää juokseman sinun tykös, Herran sinun Jumalas tähden, ja Israelin Pyhän tähden, joka sinua kaunisti.
6. Etsikäät Herraa, kuin hän löytää taitaan: rukoilkaat häntä, koska hän läsnä on.
7. Jumalatoin hyljätköön tiensä, ja pahointekiä ajatuksensa, ja palatkaan Herran tykö, niin hän armahtaa häntä, ja meidän Jumalamme tykö, sillä hänen tykönänsä on paljon anteeksiantamusta.
8. Sillä minun ajatukseni ei ole teidän ajatuksenne, ja teidän tienne ei ole minun tieni, sanoo Herra."
Vanhurskauttamisopista lyhyesti: Jumala on antanut meille vapaan tahdon, jotta voimme valita joko totuuden tai vääryyden. Omalta puoleltamme valitsemme kaikki vääryyden. Jotta hääpöytä tulisi täytettyä, valitsee Jumala meistä vääryyden valitsijoista omansa. Kukaan emme ansaitsisi pelastusta, mutta yksin armosta, Kristuksen sovitustyön tähden, hän haluaa vanhurskauttaa sanalleen kuuliaiset ihmiset.
Matt.20:16: "Sillä monta ovat kutsutut, mutta harvat valitut."
Joh.15:16: "Ette minua valinneet, vaan minä valitsin teidät"
Käytännössä Jumala herättää ihmiseen synnintunnon ja halun parannukseen, omiensa puheen kautta.
Mark.1: "15. Ja sanoi: aika on täytetty, ja Jumalan valtakunta on lähestynyt: tehkäät parannus ja uskokaat evankeliumi."
Luuk.24: "47. Ja saarnattaman hänen nimeensä parannusta ja syntein anteeksi antamusta kaikissa kansoissa, ruveten Jerusalemista."
valitsee meidät, me emme valitse Jumalaa? Miksi Jumala ei anna kaikille uskoa? Nyt varmaan sanot, että kyllä Jumala antaa, mutta me emme sitä ota vastaan. Tässä on se ongelma...olen tällä palstalla lukiessani ymmärtänyt, että ihminen ei voi tehdä oman uskonsa eteen mitään, tai se ei enää ole pelastumista yksin armosta. Mutta eikö se, että alamme uskomaan tai emme ala uskomaan, ole oma päätöksemme? Jos se ei ole, niin sitten minusta Jumala on epäoikeudenmukainen, koska ei anna kaikille uskoa.
Sitten toinen asia. Sanoit, että valitsemme aina väärin. Olen aina miettinyt, että miksi sanotaan, että ihminen on syntyjään paha ja aina valitsee väärin, pahuuden jne. Mutta Jumalahan loi meidät, niin kai meissä on sitä hyvääkin aivan yhtä paljon kuin pahaa? Kun ihminen söi hyvän ja pahan tiedon puusta, niin Jumala sanoi, että teistä tuli nyt meidän kaltaisia, Jumalan kaltaisia, niin että tiedätte sekä hyvän, että pahan. Eli eihän tuo kerro siitä, että meistä olisi tullut vain pahoja, vaan meistä tuli Jumalan kaltaisia, nyt tiedämme hyvän ja pahan. Koska meissä on Jumalaa, niin kai kykenemme sen kautta myös hyviin tekoihin?
käsitettävä niin, että mikäli oikeasti haluat uskoa, niin kun etsit niin löydät. Eli silloin sinulla on etsikon aika, ja mikäli olet aidosti etsivällä tunnolla ja haluat uskoa, niin Jumala johdattaa asiat niin että löydät elävän uskon. Muuta et itse voi eikä sinun tarvitse tehdä kuin uskoa. Etsivä löytää jne...
On paljon kertomuksia, missä kuolemassa oleva henkilö sanoo uskovaiselle. Tiedän että minun pitäisi tehdä parannus, mutta en voi. Etsinkonaika on mennyt ohitse...
"olen tällä palstalla lukiessani ymmärtänyt, että ihminen ei voi tehdä oman uskonsa eteen mitään, tai se ei enää ole pelastumista yksin armosta. Mutta eikö se, että alamme uskomaan tai emme ala uskomaan, ole oma päätöksemme? Jos se ei ole, niin sitten minusta Jumala on epäoikeudenmukainen, koska ei anna kaikille uskoa."
Meillä on todentuntuinen illuusio, että voimme valita maailmankatsomuksemme. Tässä suhteessa on mielekästä puhua myös parannuksenteosta, koska myös Sinulla on varmasti tällainen todentuntuinen kuvitelma. Todellisuudessa se on Jumala, joka antaa Sinulle sen heränneen tunnon.
Voit käpertyä itseesi ja ajatella, että koska Jumala ei valinnut Sinua, et ole vastuussa epäuskostasi. Tällöin teet valinnan: valitset epäuskon, josta joudut vastaamaan viimeisellä tuomiolla. Ihminen voi valita epäuskon, mutta ei uskoa.
Jumala on luvannut kuulla synninhädässä olevan ihmisen rukouksen. Tällöin tullaan kysymykseen, että voiko ihminen ahkerasti rukoilemalla vaikuttaa pelastumiseensa. Roomalaiskatolisen opin mukaan voi, luterilaisen opin (myös meidän edustamamme oppi) mukaan ei. Se, että ihminen rukoilee ja kääntyy Jumalan puoleen, ja Jumala rukoukset kuultuaan lähettää sanansaattajansa saarnaamaan ihmiselle evankeliumin, on itse asiassa Jumalan työ ihmisessä. Jumala antaa ihmiselle tunnon. Erityisen herkkä tämä tunto on ihmisen etsikonpäivinä. Kaikki saavat etsikonaikansa ja kaikki saavat illuusionsa, että he saavat valita parannuksenteon ja -tekemättä jättämisen väliltä. Täten Jumala on oikeudenmukainen.
Hädässä ihminen miettii etupäässä omakohtaista uskoaan, mutta usein myös läheistensä ja kanssaihmistensä kohtaloa. Tuntuisi helpolta, jos voisi olla varma myös heidän pelastumisestaan. Minä en voi uskoa kiinalaisten puolesta etkä Sinä voi uskoa afrikkalaisten puolesta. Minä uskon, että olen saanut syntini anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä ja että ne synnit ovat anteeksi viimeisellä tuomiolla.
"Kun ihminen söi hyvän ja pahan tiedon puusta, niin Jumala sanoi, että teistä tuli nyt meidän kaltaisia, Jumalan kaltaisia, niin että tiedätte sekä hyvän, että pahan. Eli eihän tuo kerro siitä, että meistä olisi tullut vain pahoja, vaan meistä tuli Jumalan kaltaisia, nyt tiedämme hyvän ja pahan."
Joo, aiemmin kun ihminen ei tuntenut hyvää eikä pahaa, ei hän voinut valita niiden väliltä. Paitsi tietysti siitä yhdestä puusta syöminen oli pahaa, joten tiesipä sittenkin apriori. ;-) No luultavasti haluat vähän ilveillä uskisten kustannuksella. Minä uskon, että kyse on asiasta, joka käy yli kaiken ihmisymmärryksen ja ihmislogiikalle epäkoherentilta näyttävä kertomus on Jumalan järjellä loogisesti virheetön.
"Koska meissä on Jumalaa, niin kai kykenemme sen kautta myös hyviin tekoihin?"
Ei yhden yhtä hyvää tekoa tee ihminen. Vain Pyhä Henki voi herättää ihmisessä sisällisen halun hyvään.
tätä. Ja minusta esitin enemminkin uskonnonfilosofisia kysymyksiä, enkä todellakaan aikonut ilveillä. Pahoittelen, jos kuvittelit niin.
Eli Jumala AINOASTAAN voi vaikuttaa siihen, että tulemmeko uskoon vai ei. Voin kuitenkin valita epäuskon. Eli tosiasiassa minulla on vain yksi vaihtoehto, jonka voin tehdä itse: valita epäuskon. En voi tämän perusteella ymmärtää, miksi Jumala ei anna kaikille uskoa? Voin valita itse pahan, mutta en hyvää. Eli minun täytyy odotella, josko Jumala herättäisi minut uskoon. Muuta vaihtoehtoahan ei ole, kertomasi perusteella. Fakta on se, että kaikki ihmiset, esim. hindulaiset eivät tunne synninhätää, koska heillä ei ole edes synnin käsitettä. He eivät voi rukoilla, jotain mitä eivät tunne. Miten he voivat joutua kadotukseen?
Tai jos minä olisin ateisti ja alkaisin rukoilemaan, niin sehän tarkoittaisi sitä, että minulla olisi "etsikkoaika", jonka Jumala on antanut minulle. Kaikilla ei tule tarvetta tähän, eli Jumala ei ole vaikuttanut heihin.
Ihan rehellisesti sanottuna en voi uskoa tähän. En voi uskoa, että ihminen kykenee valitsemaan ainoastaan pahan ja, että ihminen ei voi valita sitä tuleeko uskoon, KOSKA se olisi todella epäoikeudenmukaista. Jumala valitsee ne, jotka tulevat uskoon. Miksi hän ei valitse kaikkia?? Ei hän voi heittää heitä sen jälkeen vain kadotukseen! Minusta järkevämpää olisi, että ihmiselle on annettu luomiskertomuksenkin mukaan vapaus valita hyvän ja pahan väliltä, hän voi valita joko hyvän tai pahan. Siinä tapauksessa kadotuksella ja taivalla olisi jokin merkitys. Ne, jotka valistivat uskon saisivat elää iänkaikkisen elämän, mutta ne jotka valitsivat pahan, joutuisivat helvettiin. Mutta siinä tapauksessa, että vain Jumala kykenee herättämään uskon, eikä ihmisellä ole siihen mitään osaa eikä arpaa, systeemi olisi todella epäoikeudenmukainen. Jotkut joutuisivat kärsimään, koska Jumala ei herättänyt heissä uskoa.
Ymmärrätkö mitä tarkoitan? En todd. halua ivata, vaan haluan ainoastaan ymmärtää, joten toivon että jatkat keskustelua.
Sanoit:
Ei yhden yhtä hyvää tekoa tee ihminen. Vain Pyhä Henki voi herättää ihmisessä sisällisen halun hyvään.
Miksi ihminen kykenisi vain pahaan? Eikö samalla periaatteella vain saatana voisi herättää ihmisessä halun pahaan. Lopputulos olisi, että ihminen olisi vain ja ainostaan tahdoton Jumalan ja saatanan taistelutanner, jolla ei ole mitään omaa tahtoa. Voiko sellaista ihmistä tuomita kadotukseen? Minusta ei.
"Eli tosiasiassa minulla on vain yksi vaihtoehto, jonka voin tehdä itse: valita epäuskon."
Ei aivan. Sinulla on kaksi vaihtoehtoa, usko ja epäusko, oikea ja väärä, totuus ja valhe, hyvä ja paha. Omalta puoleltasi Sinä valitset pahan. Niin olen tehnyt myös minä ja kaikki armoitetut.
Jumala antaa kaikille etsikonajan (pohtimatta nyt tarkemmin esikristillisiä ihmisiä, päiväntasaajan alkuperäiskansoja, muiden maailmanuskontojen edustajia jne.), jonka kuluessa ihminen tekee valintansa. Omalta puoleltaan hän valitsee epäuskon. Kuitenkin jotkut tekevät valinnan uskon puolesta inhimillisesti katsoen omana valintanaan. Se, että herännyt tunto ja parannuksen saarnaanminen Pyhän Hengen äänellä ovat itse asiassa Jumalan työtä ihmisessä, ovat tässä suhteessa kuriositeetteja. Jumala antaa saman heränneen tunnon kaikille. Nöyrä rukous Jumalan puoleen edesauttaa inhimillisesti ihmisen valmistamista Jumalaa varten. Ihminen voi rukoilla ja hakeutua Jumalan sanan kuuloon, sillä usko tulee kuulosta ja kuuleminen Jumalan sanan kautta. Inhimillisestä näkökulmasta tämä toiminta on hänelle samanlaista valitsemista kuin mikä tahansa valinta. Valitessaan uskon hän tekee sen kuitenkin Jumalan vaikuttamana eikä tällöin hänen teoillaan viime kädessä ole mitään tekemistä hänen parannuksensa kanssa. Tämä kuulostaa paradoksaaliselta ja on sitä.
Predestinaatio-opista tämä poikkeaa siinä, että predestinoidut on valinnut Jumala jo ennen maailman luomista eikä ihmiselle tule edes vahvaa illuusiotaan uskon ja epäuskon valitsemisesta.
Jos taas oletetaan, että roomalaiskatolinen oppi on oikea (suurin osa uskonnonfilosofisesta kirjallisuudesta taitaa olla katolisten teologien ja ateistien käsialaa) ja ihminen voi tehdä aidon valinnan, ollaan toisen ongelman edessä. Tällöin ihminen tekee teon eikä armo näin ollen enää olekaan armoa. Siinä missä protestanttinen aidon valinnan puute tuntuu epäoikeudenmukaiselta, ei katolinen ihmisen valinta jätä armolle sijaa, joka on kristinuskon perustavaa laatua oleva kysymys.
"esim. hindulaiset eivät tunne synninhätää, koska heillä ei ole edes synnin käsitettä. He eivät voi rukoilla, jotain mitä eivät tunne. Miten he voivat joutua kadotukseen?"
Paavali kirjoittaa aiheesta, Room. 2:
"14. Sillä koska pakanat, joilla ei lakia ole, tekevät luonnostansa sitä, mitä laki anoo, niin he, vaikka ei heillä lakia ole, ovat itsellensä laki,
15. Että he osoittavat lain työn olevan kirjoitetun sydämiinsä, ja niin heidän omatuntonsa ynnä todistaa, ja heidän ajatuksensa keskenänsä itse päällensä kantavat eli myös heitänsä syyttömäksi tekevät,"
...eli ihmisellä on omatunto, joka kertoo heille oikean ja väärän ilman kirjoitettua lakitekstiäkin. Synti kuitenkin erottaa ihmisen Jumalasta ja tämä omantunnon ääni lakkaa puhuttelemasta ihmistä. Mitä kauemmaksi ihminen Jumalasta etääntyy, sitä hämärämpi on hänen omatuntonsa.
"Ymmärrätkö mitä tarkoitan? En todd. halua ivata, vaan haluan ainoastaan ymmärtää, joten toivon että jatkat keskustelua."
Kyselet yleisiä uskonnonfilosofisia kysymyksiä ja uskon, että tiedät ettei niihin ole valmiita vastauksia. Aidon filosofisen kysymyksen tunnistaa siitä, ettei siihen ole vastausta. Ymmärtämyksestä Raamattu kirjoittaa, Jes. 45:
"9. Voi sitä, joka riitelee Luojansa kanssa, saviastia savenvalajan kanssa. Sanoneeko savi savenvalajalle: mitäs teet? et sinä osoita kättäs sinun teossas."
Jes. 33:
"17. Sinun silmäs näkevät kuninkaan kunniassansa: ne näkevät maan levitettynä.
18. Sinun sydämes ihmettelee, (ja sanoo:) kussa nyt ovat kirjanoppineet? kussa ovat neuvonantajat? kussa tämän maailman tutkia on?"
1. Kor. 1:
"19. Sillä kirjoitettu on: minä kadotan viisasten viisauden, ja ymmärtäväisten ymmärryksen minä hylkään.
20. Kussas on viisas? kussas on kirjanoppinut? kussas tämän maailman tutkia on? Eikö Jumala ole tämän maailman viisautta hulluudeksi tehnyt?
21. Sillä että Jumalan viisaudessa ei maailma tuntenut Jumalaa viisauden kautta, niin kelpasi Jumalalle tyhmän saarnan kautta niitä vapahtaa, jotka sen uskovat,"
Kol. 2:
"8. Katsokaat, ettei joku teitä viettele philosophian ja turhain jaaritusten kautta, ihmisten opin ja maailmallisten säätyin jälkeen, ja ei Kristuksen jälkeen."
Luther sanoo, että emme tiedä, keitä kaikkia näemme vielä taivaassa. Näemme sellaisiakin, joita emme siellä uskoisi olevan. Ehkä Jumala armahtaa lopulta kaikki. Kun on itse lahjaksi saanut, haluaisi myös lahjaksi antaa. En halua kuitenkaan vastata viimeisellä tuomiolla sanoista "kaikki pääsevät taivaaseen." Se on Raamatun sanan vastaista, ja jos Jumala vastoin Raamattua päättää pelastaa kaikki, niin yksin armosta vanhurskaaksi tulleena minulla ei ole mitään sitä vastaan. En myöskään halua vastata viimeisellä tuomiolla väitteestä, että olisin itse valinnut uskoni. Teosta (valinta) seuraava palkkio (armo) ei ole armoa.
vielä, mutta nyt en ehdi, mutta käy huomeena katsomassa vielä tämä ketju. Yhteen asiaan haluan kuitenkin vastata.
"Kyselet yleisiä uskonnonfilosofisia kysymyksiä ja uskon, että tiedät ettei niihin ole valmiita vastauksia."
Siis ihan rehellisesti ennen tälle palstalle tuloani luulin, että Raamattu opettaa siten, että ihminen pystyy tekemään valinnan itse hyvän ja pahan väliltä. En tiennyt tästä Jumalan valinnasta. Ja vielä armosta. Minun mielestäni se on armoa, että Jeesus on kuollut puolestamme ristillä ja jokainen, joka uskoo häneen ottaa hänen sanansa pelastuu. Armo on siis sitä, että jokainen voi pelastua, mutta valinta on itsestä kiinni. Minusta se, että ihminen itse tekee valinnan ei murenna millään tavalla armo-oppia. Puolestaan minusta se murentaa sitä, että jos Jumala tekee päätöksen kenelle antaa uskon, sillä se tekee ihmisestä täysin "merkityksettömän". En voi ymmärtää, miksi Jumala laittaisi jonkun kadotukseen, jos hän itse ei ole antanut uskoa jollekkin ihmiselle. Minkään mittapuun puun mukaan minusta ihmistä ei voisi rangaista asiasta, joka on ollut toisen käsissä. Mutta jos ihminen voisi valita hyvän ja pahan väliltä tilanne olisi toinen. Helvetillä olisi jokin merkitys; sinne joutuisivat ne, jotka valitsivat pahan. Jonkun kyselyn mukaan joku tietty prosentti papeista ei usko helvetin olemassa oloon. Tiedätkö johtuuko se tästä ristiriidasta, jonka minäkin koen?
Kyllä ihmisellä on valinnanvapaus, mutta ihminen valitsee pahan. Valinta tapahtuu etsikonaikana. Kukaan ei voi etukäteen sanoa, milloin hänen etsikonaikansa on ohi, mutta viimeistään kuolemaan se päättyy.
Armo-oppi murentuu, jos joku voi röyhistellä rintaansa ja sanoa: "Minä otin armon vastaan, kun sitä tarjottiin. Sinä katsoit tarjouksen ylön, joten olet ansainnut kadotuksen." Ei se näin voi mennä. Kyllä tässä kysymyksessä on aito korjaamaton ristiriita armon ja aidon valinnan välillä. Vai miksi muuten olettaisit fiksuimpien protestanttisten ja katolisten teologien riidelleen asiasta yli 450 vuotta?
on mielenkintoinen asia. Koska siitä puhutaan ja varoitetaan. Olen kuullut myös, että etsikkoaika olisi käsitettävissä niin, että se on joskus ollut Afrikassa ja muissa "vaikeissa" paikoissa, mutta se osista paikoista olisi mennyt jo ohitse(Onko oikea tulkinta?). Nyt se lepäisi täällä Pojolan päällä. Vaikkakin Jumala yksintietää ja on antanut etsikkoaikaa nyt myös Afrikkaan ym.