Aamutohtorissa skitsofrenian ensioireet

Tässä kaikki tarpeellinen skitsofreniasta: www wayneramsay com(kautta)schizophrenia htm

Kannattaa myös tunnistaa erilaisten psyykenlääkkeiden vieroitusoireet, jotka muistuttaa hyvin paljon näitä ns psykoosin ennakko-oireita. Lisäksi kannattaa lukea lääkkeiden haittavaikutukset yleensäkin, mitä popsii.

Jännä tässä, että kysytään ulkopuoliselta, miten tunnistaa oireet. Miksei kysytä, muka sairaalta, että mikä sinun on? Voitko hyvin? Onko kaikki kunnossa?
Psykiatrisen leiman saaneeseen ei luoteta. Älkää hankkiko leimaa itsellenne.

Itselläni tämän skitsofrenian (tai mikä se nyt onkaan) ensi oireet kestivät vuosikausia ja pahenivat, kun muutin uudelle paikkakunnalle ja kohtasin haasteita, joissa olin lukuisia kertoja elämässäni epäonnistunut. Lopulta ajauduin psykoosiin, jossa yritin prosessoida epäonnistumisiani ja vastoinkäymisiäni ja sitä, mitä niissä oli tapahtunut. Ulkoisesti vaikutti, että syrjäydyin ja että jokin ulkopuolinen pieni "ärsyke" laukaisi minussa kytevän psykoosialttiuden, mutta todellisuudessa kyse oli elämän pituisissa sopeutumisvaikeuksista ja mielen sisäisitä ristiriidoista, jotka estivät henkisen kehitykseni. Psykoosi oli tavallaan coping keino tällaisessa umpikujassa. En usko, että mitään skitsofreniaa on olemassakaan. Ihminen vetäytyy usein kuoreensa vastoinkäymisten johdosta ja joskus joillakin seurauksena, tavallaan coping keinona, on psykoottiset kokemukset, jotka unien tavoin auttavat prosessoimaan vaikeita asioita, jotta ihminen voisi jatkaa elämässään eteenpäin. En ymmärrä, miksi näitä kokemuksia yritetään psykiatrisessa hoidossa medikalisoida jonkun synnynnäisen häiriön mielettömiksi ilmentymiksi, kun ne järjestän liittyvät sisällöllisesti ihmisten ikäviin kokemuksiin ja traumoihin ja jotka loogisesti ajateltuna voivat näin ollen myös heijastaa sitä, mistä ihmiset ensisijaisesti kärsivät. Itse koin hyötyväni tuhat kertaa enemmän psykooseistani kuin psykiatrisesta hoidosta, mikä on hupaisaa kun ajattelee sitä hysteriaa, joilla nuo ihmiset suhtautuvat psykooseihin. Jos näitä ongelmia käsiteltäisiin ongelmina eikä sairauksina, jotka edellyttävät stigmatisoivia diagnooseja ja aivoja vaurioittavia, vuosikausia kestäviä neuroleptikuureja, niin todennäköisesti tämän "skitsofrenian" (mitä se ikinä onkaan, en ole päässyt selville) ennuste olisi huomattavasti parempi. Psykiatrisessa hoidossa itse asiassa yleensä vahvistetaan ihmisen "sairautta", eli vaikeutta käsitellä omia haasteitaan niiden pakenemisen sijasta, mikä näkyy kyllä siinä, miten hoidossa osataan tehokkaasti ajaa ihmiset sairaseläkkeelle. Itse asiassa on tutkimuksia, joidenka mukaan varhaisen hoidon teho johtuu suurimmalta osaltaan siihen liittyväst psykososiaalisesta tuesta, ei lääkityksestä, ja että pitkällä aikavälillä eli kymmenen vuoden ajanjaksolla varhainen lääkehoito ennustaa skitsofrenipotilaiden heikkoa työkykyä ja psykooosin uusiutumista, vaikka se alussa vähentääkin sitä. En ihmettele, koska eläinkokeiden mukaan nämä lääkkeet aiheuttavat aivojen surkastumista ja dopamiinireseptorien tiheyden kasvua eli järjestelmän herkistymistä dopamiinin vaikutuksille.