Kokemuksia asunnottomuudesta

Kyllähän kunnalliselta puolelta kämpän saa vaikkei olisi luottotiedot kunnossa.
Myös yksityisiä löytyy jotka vuokraa tarkistamatta luottotietoja ja vaikka tarkistais niin silloinkin voi riittävän iso vakuus (2-3kk) avata ovet uuteen kämppään. Täytyy kuitenkin hoitaa vuokrat aina niin kuin kuuluukin, kaiken muun voi sohlata ilman isompia vahinkoja.
Ainoastaan ne kämpät joita vuokraa joku välittäjä, voi unohtaa ettei mene suotta aikaa hukkaan, niille mulkuille kun ei kelpaa vuokralaiseksi jos on yksikin merkintä vaikka muuten olis kunnon ihminen.
Omaa aktiivisuutta tämä vaatii ei tänä päivänä kukaan tee puolestasi mitään.

ET SINÄ ASUNTOA TARVITSE NUKU MAAN PÄÄLLÄ JA MENE TÖIHIN

Vanhempi ketju jo, mutta mitenkä aloittajan asiat ovat nyykään?
Oletko onnistunut saamaan asunnon ja ylipäätään asioitasi parempaan suuntaan aloituksajankohtasi jälkeen?
Tuo on totta kyllä omastakin kokemuksesta, että asunnottoman on vaikea saada apuja ylipäätään, mutta varsinkin jos ei ole sosiaalisia sairauksia, kuten juuri esim päihderiippuvuutta.
Ja asunto voi mennä alta yllättävänkin helposti, ei tarvitse mitään yberyrittämistä tai sairauksiakaan. Riittää, jos asiat kasaantuvat liian nopeasti liian pienelle aikavälille ja ko tilanteessa oleva ihminen ei ehdi reagoida tarpeeksi nopeasti tilanteisiin esim omaa tietämättömyyttään sosiaalilain määrittelemistä oikeuksistaan jne. ja tuollainen elämäntilanne, asunnottomuuden uhka, on kuitenkin useimmille ns. "normi-ihmisille" vieras tilanne kuitenkin, mistä nyt ei varmasti ole etukäteen tietoa, miten toimia sellaisessa tilanteessa.
Kyllähän siitä puhutaan, että asunnottomuus täytyisi saada Suomesta pois, mutta ei ne puheet pelkästään mitään tee, vaatii myös tekoja siihen lisäksi, mihin eri tahoilta tuntuu puuttuvan kantti täysin.
Joskus kuulin myös tällaisenkin kommentin, että nämä "laitapuolen kulkijat" joiksi asunnottomia usein tituleerataan, eivät viihdy asunnoissa, vaikka heille sellaisen järjestäisi.
Oli mielestäni aika ajattelematon kommentti, kun lakikin jo sen edellyttää, että jokaisella on oikeus inhimilliseen asumiseen eli omaan kotiin, vaikkei siellä nyt viettäisikään aikaa kauheammin.
Siis jos tuo kommentti pitäisikin paikkansa, eihän se niin mene, että jos sosiaalitoimi järjestää ongelmaiselle asunnon, niin hänen on vietettävä siellä tietty vähimmäisaika vuorokaudesta siitä hyvästä.
Aloittajalle vinkiksi, jos et ole sitä vielä yrittänyt, koita saada oman kuntasi seurakuntayhtymältä asuntoa tai toinen taho voi olla tämä KAS-asunnot niminen firma.
Asunnot ja takuuvuokrat ainakin heillä ovat aika edulliset ja srk:lla on ainakin inhimilliset arvot myös suuremmassa asemassa asuntoja myönnettäessä kuin monella muulla vuokra-asuntoja tarjoavilla tahoilla.
Tosin siitä nyt puhutaan, että molemmilla tahoilla asunnot ovat jo ainakin jossain määrin huonokuntoisia, mutta kyllä niiden avulla nyt asiansa saa varmaan kuntoon, jos heiltä saa tosiaan vaan asunnon. Ja KAS-asunnot ainakin ovat kyllä saneeranneet viime vuosina paljonkin taloyhtiöitään parempaan kuntoon, joten en nyt usko että heiltä nyt ainakaan automaattisesti tulee jotain pommia asunnoksi.
Nuo asuntolat ovat omienkin sekä parin tuttavani kokemusten perusteella aika ikäviä paikkoja asua. Toki kyllä sielläkin parempi on kuin kadulla, saa ainakin nukkua kuivassa ja lämpimässä, mutta esim yksityisyyttä ei kyllä todellakaan ole. Ja riesana siellä on kyllä tuosta yksityisyyden puuttumisestakin johtuen nämä päihdeihmiset, mikä voi olla kyllä hyvinkin raskasta jos itse ei jaksa eikä halua sitä elämäntapaa elää eikä katsella. Puhumattakaan niiden paheiden aiheuttamista lieveilmiöistä.
Niin, itse tosiaan olin vuosituhannen alulla muutaman vuoden kodittomana. No, kämppä lähti jo v.-99 puolella alta ja kyllä sitä kesti 5-6v kaikkinensa koko hommaa. En kyllä onneksi ratkennut päihteisiin tuolloin, vaikka ymmärrän kyllä senkin, että monet vastaavassa tilanteessa niin tekevät. Ellei tosiaan päihteet ole se asunnottomuuden aiheuttanut syy alkujaan siis.
Kuulin ihan sattumalta sitten eräässä vaiheessa erään vuokrafirman omistamasta taloyhtiöstä, jonka se firma oli päättänyt purkaa tiettynä vuonna, mutta he silti vuokrasivat ko taloista asuntoja. Lähinnä kai ylläpitokulut peittääkseen.
Ja ihan suht ok-kuntoisia ja asuttavia kämppiä ne olivat, se talo oli vaan sen verran liki elinkaarensa päässä, että se tuli vissiinkin halvemmaksi purkaa uuden tieltä kuin saneerata uuteen "loistoon".
Hain sinne tietysti asumaan ja sainkin kämpän sieltä.
Sitä tietä taas pääsin takaisin sosiaalilain piiriin, pistin vuokrahakemuksia vetämään sillä syyllä, että nykyinen koti menee parin vuoden sisällä jyrän alle.
Seuraava kämppä tulikin sitten seurakunta-yhtymältä juurikin tuon asunnottomuuden uhkan vuoksi.
Siinä kämpässä asunkin suht pitkään ja sain asioitani aika hyväänkin malliin ja sillä hyvällä tiellä olen vieläkin, mistä olen kiitollinen.
Mutta tosiaan, jos aloittaja käy vielä tässä ketjussa, niin laita ihmeessä kuulumisia ja mitä olet joutunut kokemaan kevään jälkeen. Ja tietysti muutkin vastaavassa tilanteessa olevat/olleet.
Itse tosiaan olen päässyt tuosta kuopasta aikanaan osaksi onnenkantamoisen avulla ylös ja jaan kyllä mielelläni kokemuksiani ja tarinaani kanssa, jos siitä vaikka joku saa toivoa tai vaikka toimivan neuvon oman tilanteensa parantamiseksi.