Sellainen viisi vuotta kestänyt kevätklassikko tämä on kyllä ollut. Ensin mukava startti sileällä asvaltilla ja sitten mukulakiviosuuksia sianniskoineen ja mutalammikoineen. Kauheaa tärinää, vaikeita hitaita kaarteita ja tasaisia nopeita välejä. Nyt vissiin menossa Arenbergin metsä ja vielä pitkä matka maaliin. Huoltojoukot kadonneet näkyvistä ja väsymys painaa jalkaa, mutta voiko keskeyttää?
Ei voi, sillä mitä sen jälkeen? Vain joku toinen pohjoinen helvetti varmaankin.
Ei voi, sillä mitä sen jälkeen? Vain joku toinen pohjoinen helvetti varmaankin.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Niin. Hauskasti kuvattu.
Kiitti. Kauheasti ei kyllä naurata tämä tilanne. Kaikesta huolimatta ikävä.
Siis aloituksesi on ihqu, vaikka nauru antaa itseään odottaa. Toivottavasti ikävöimäsi lukee sen. Minusta sen pitäisi lukea, ja sen jälkeen hänen ei pidä laskea sinua "hyppysistään", koska mitä ilmeisemmin se olisi hänen tappionsa ;). Elä ole surullinen
Pelkään pahoin, että hän taisi laskea jo. Ajettiin ehkä eri kisaa.
Pahus. Olen pahoillani puolestasi, mutta tuolla ihastuttavalla pilkkeellä silmäkulmassasi. Menet ptikälle ja kovaa. Ottajia sinunkaltaisellesi varmasti löytyy. Kerran vielä se päivä taas paistaa kirkkaana ja lämpimänä. Usko pois, kun suurella lämmöllä sen sinulle sanon.
Ei jassa. Tuon yhden ja ainoan olen halunnut viimeiset viisi vuotta ja jos en voi saada, niin mennään sitten soolona irtiotossa. En pysty siihen, että olisin kenenkään kanssa vain seuran vuoksi. Kyllä siinä pitää olla suurta tunnetta mukana.
Ei minuakaan ja niin minullakin. Sateesta asti todentunut.
Mikä ratkaisuksi?
Olen miettinyt sitä. Tahtoisin saada muun yhteyden kuin täällä kuvitella kaikenlaista.
Olisi hyvä puhua omasta tilanteesta ja kuulla toisen ajatuksia omastaan. Tiedäthän, miten asiat täällä sekoittuvat.
Mitä itse olet ajatellut ratkaisuksi?
Jotain hyvin samansuuntaista. Olisi hienoa vain saada rauhassa olla ja jutella, avata kaikki solmut.
En nyt tiedä kenelle täällä vastaan, mutta toivoisin hänen ottavan vuorostaan yhteyttä. Liian monta kertaa aloite on ollut omalta puoleltani ja enää ei kantti riitä.
Vastaat väärälle ihmiselle tietenkin...mites muuten nämä keskustelut täällä menisi.
Hän ei ole ottanut yhteyttä, joka ei ole yllätys monestakaan syystä. Hän ei ole siis nähnyt minua tai ollut yhteydessä minuun viiteen vuoteen. Nähdessä silloin aikanaan, hän teki kyllä aika humoristisia lähestymisyrityksiä.
Aika vaikea kuvitella miltä tuntuisi kaivata jotakuta sellaista, jota ei ole nähnyt viiteen vuoteen... Omasta näkemisestä kun on noin puoli vuotta ja halutessani voisin kyllä ottaa puhelimen ja soittaa, mutta lopputulos olisi ehkä sama kuin viimeiset viisi vuotta. Niin kipeältä kuin tämä tuntuukin tämä etäällä pysyttely, niin ei sille oikein ole vaihtoehtoakaan.
”Emme voi ratkaista ongelmia ajattelemalla samalla tavalla kuin silloin, kun loimme ne."
-Einstein
Siinäpä pientä pohtimista. Pitää vain ratkaista ongelma, joka ei ole kenessäkään toisessa vaan meissä itsessämme. . .
Itse aion yrittää pohtia asiaa.
Omalta osaltani ainoa ratkaisu olisi se, että hän vastaisi tunteisiini. Mitään muuta pakotietä ei ole.
Ai, olet lukinnut tilanteen niin. Omalta osaltahan tuo ei nimenomaan taida olla. Et voi vaikuttaa toisen ihmisen tunteisiin.
No toivotaan parasta. Voi olla, että suossa rämpiminen jatkuu. . . Voimia. . . Sellaista se rakkaus teettää.
Kevätklassikosta yhden naisen brevetti-nitkutteluksi. Kaivattu taitaa yhä ajaa samaa suljettua sisärataa kuin tähänkin asti.
Terveisiä vaan Lahteen
Heips ruba, rakkauspalstalla ei pitäisi kirjoitella ilkeilyviestejä. Tere vaan Vanda!
Kelle tässä nyt ilkeillään, kun käytän pyöräilyä oman elämäni metaforana?
Kaikella rakkaudella, mutta ei Vantaalta.