Heippa!
Voiskohan kukaan neuvoa, mistä löytyisi semmoinen taho/ keskustelusivusto,
jossa voisi keskustella yksinäisyydestä ja mahdollisesti saada siihen apua.
Tuntuu, että elämä menee hukkaa ypönä.
Mielestäni minulla olisi paljon annettavaa monella elämän alueella, mutta näin eron jälk.
n1v. ei vaan osaa nousta täältä murheenlaaksosta. Alkuunpääsemisen hahkaluus. T.51v. mies
Voiskohan kukaan neuvoa, mistä löytyisi semmoinen taho/ keskustelusivusto,
jossa voisi keskustella yksinäisyydestä ja mahdollisesti saada siihen apua.
Tuntuu, että elämä menee hukkaa ypönä.
Mielestäni minulla olisi paljon annettavaa monella elämän alueella, mutta näin eron jälk.
n1v. ei vaan osaa nousta täältä murheenlaaksosta. Alkuunpääsemisen hahkaluus. T.51v. mies
Vastaukset 11
Vanhimmat
Huonolta näyttää. Itse olin samassa jamassa. Olin eronnut ja ikää oli 54v. Ei löytynyt ymmärtäjää. Naiset pitivät jonain luuserina. Olisi pitänyt olla mersua ja ulkomaanmatkaa tarjolla. Aluksi kyllä olivat muka ymmärtävinään, mutta kun varallisuus tuli esille, kyllä loppu sympatia.
Että kyllä nykynaiset juoksee rahan perässä. Ihan turha yrittää saada mitään älyllistä keskustelua niiden kanssa.
Se on tämä nykyinen kulttuuri semmoista. Vanhat akatkin koettavat näyttää nuorekkaita. Naama on senttiä paksussa pakkelissa.
Että ei löyty sielunkumppania naisista.
Ihan oikeesti, ei kannata leimata kaikkia naisia tuollaisiksi! En tiedä missä ja minkälaisia naisia olet kohdannut, mutta minua ja sielunsisariani et ole sitten tavannut.
Mulle on ihan sama onko miehellä rahaa vai ei. Oikeastaan itse työttömänä/ köyhänä kokisin oloni vaivaantuneeksi jos mies on varakas. Emme pystyisi tasavertaisesti harrastamaan ja matkustelemaan, koska minulla ei ole varaa. Ja n. mersumiehet ovat joskus minua yrittäneet rahoillaan kumppaniksi ostaaa, ja on houkuteltu thaimaanmatkoilla ym, lähinnä itseäni vanhempien miesten kumppaniksi. EN ole ostetttavissa, minkäänikäiselle!
Olen eronnut jo 2004, ja lähes koko ajan siitä asti ollut yksin. Osasyy varmastikin se, että tavalliset työssäkäyvät (ei varakkaat) miehet etsivät kumppaniksi toista työssäkäyvää. Valitettavasti ne työttömät joiden kanssa olen ollut treffeillä, ovat syystä tai toisesta olleet joko alkoholisoituneita tai passiivisia luovuttaneita. Olen itse aktiivinen, olen opiskellut omatoimisesti ja harrastan vapaaehtoistyötä. Se, että olen ollut työttömänä ja olen köyhä, ei ole lamaannuttanut minua.
Kilpailu miehistä on niin kova, että naisten on pakko yrittää tehdä vaikutus ulkonäöllään. Meikkaaminen on nykysin muutenkin arkipäivää, ja mitä enemmän ikää tulee, sitä enemmän täytyy miettiä miten pysyy kisassa mukana. Aika monet aikuiset 2 kierroksella olevat miehet etsivät kumppanikseen vain itseään huomattavasti nuorempaa naista. Miten ihmeessä joku 50 nainen pärjää tässä kisassa, jos ei huolehdi ulkonäöstään. Siihen en osaa ottaa kantaa, mikä on kenenkin mielestä "paksu pakkeli" . Nykyisinhän neuvotaan aina käyttämään / meikkivärivoidetta, ja kalpealle suomalaiselle se usien onkin tarpeen.
Oletko ottanut yhteyttä niihin naisiin, joilla ei pakkelia ole? Ja nettideiteissä kuvattomiin profiileihin? Aika yleistä on, että miehet täällä ja muuallakin haukkuvat naisia joilla on pakkeli ja liian photosopatut kuvat, mutta silti juuri nuo tekohymyllä yläviistosta otetut huulet töröllä ja paksussa meikissä olevat naiset saa eniten yhteydenottoja ja tykkäyskiä kuvilleen. Miksi? Jos miehet tykkää lunnollisesat ulkonäöstä, miksi käytännössä nuo täysin keinotekoiset meikatut naiset kerää miehet ympärilleen?
Saattaa olla että on sattunut kohilleni niitä naisia jotka vain tuijottavat paksua lompakkoa. En kyllä perusta deittisivustojen "töröhuulisista" naisista.
On vaan käynyt niin, että nainen on tullut tapaamiseen raskaaseen meikkiin sonnustautuneena.
Vaikka tinderkuva on antanut odottaa jotain muuta.
Että kyllä oikean aidon naisen löytäminen on kuin hakisi heinää neulasuovasta...
Kokeile tätä ja halutessasi saat oman tukihenkilön, jonka kanssa voit asiaa käsitellä. Sivuilta löytyy myös keskusteluryhmiä ja live-chat eri aiheteemoilla.
https://www.tukinet.net
Itse olen varakas ja hyvin yksinäinen. Vaimokin kyllä löytyy, mutta ystäviä ei. Ainoat ”ystävät” vaimo, työkaverit ja serkkkupoika. Mitä enemmän olen vaurastunut, niin sitä vähemmäksi ystävät käyneet, en tiedä onko syynä kateus vai mikä? Kapakasta kyllä löytyy sen illan aikaisia ystäviä, varsinkin jos tarjoaa. Kokemuksesta voin sanoa, ei kannata yrittää vaurastua, menetät ystävät ja vapaa-ajan.
En osaa auttaa, aika huijauksia noi on.
Mäkin oon eronnut ja onnellinen siitä huolmatta.
Yksinäisyys on tutkitusti vaarallista. Ihminen on sosiaalinen eläin, joka tarvitsee muita ihmisiä voidakseen hyvin. Hyvin tavallinen tarina valitettavasti on, että pitkässä liitossa ystävät ovat jääneet, puolison ja lasten täyttäessä kaiken ajan ja tilan. Lapset ovat vain lainaa, niiden itsenäistyessä muuttuu koko elämä. Perhe-elämän pyörteissä ei useinkaan hoksata, että se on vain yksi periodi elämässä. Jos puolisokin tässä vaiheessa karkaa, tai hänen kanssaan ei ole muuta yhteistä kuin pesästä lentäneet poikaset, ihminen on todella yksin. - Sellaisten uusien ihmisten tapaaminen, jotka jäisivät elämään pysyvästi, on yhä vaikeampaa, koska useimmilla on jo valmiit kuviot. Mutta: yksinäisiä, samassa tilanteessa olevia on myös todella paljon, pitäisi löytää vain kanava löytää heitä. Uusi harrastus? Vapaaehtoistyö? Tärkeintä on suuntautua ulospäin omasta kolostaan ja ottaa kontaktia ihmisiin. - En ymmärrä, miten vauraus voisi olla este. Ei kuulu suomalaiseen tapaan huudella taloudellista tilannettaan julkisesti. Ja sitähän nimenomaan ei kannata tehdä silloin, jos kokee sen sosiaalista elämää rajoittavana tekijänä. Tsemppiä.
Jotkut ihmiset ovat nk.sosiaalisempia. Monet tietysti tuntevat yksinäisyyttää esim.avioeron jälkeen.Minulle avoero olis helpotus.Siirtyminen uuteen paikkaan aiheuttaa yksinäisyyttä ja jneYksinäisyyden syyt,tämäkin on tutkittu.
Minä olen enempi erakkoluonne, jotkut viihtyvät yksinäänkin.
Uusiin asioiden tutustuminen,opiskelu. Siinä minun neuvoni yksinäisyyteen.
Hyvä+herra,+
Riittää olla uskova, kuten Jeesus totesi, ja voi olla rohkea joka päivä. Elämän sanoja ei mistään muualta edes saa.
Yksin tulin ja yksin lähden elämän ja tähden nähden.