Milloin olit oikeasti onnellinen?

minä siis. Minun onnellisuuttani ei saa mikään horjumaan. Ei sydänsurut tai mitkään vastoinkäymisetkään. Toivon, että saan pysyä samanlaisena niin kauan, kunnes minusta(kin) aika jättää.

Kaikissa päivissä on paljon hetkiä jolloin olen ihan oikeasti onnellinen.

Viime viikolla. Olin hyvin kiitollinen siitä, mitä minulla on. Sain nähdä kaipaamani maiseman. Sain kokea syviä tunteita ja rakkautta.

11.11.2003 kun poistuin Naistenklinikalta poika mukanani.

Mä oon melkein aina onnellinen nykyään....
Elämässäni asioita..joista tosi onnellinen....
Myt yksi hetki...yksi pieni hetki...
Sinä kuka olet pilven reunal...
Yhtäkkiä silloin kerran..otit syliin ja pyöritit..pyöritit...oltiin aikas nuorii...
Se tunne....se vaan on minussa...♥

Viime viikonloppuna kun viestittelin hänen kanssaan, nyt oon allapäin kun haluasin kuulla hänestä taas ja en kehtaa itse laittaa viestiä :(

Vastaan sitten, jos määrittelet ensin, mitä on onnellisuus?

silloin kun olin hänen sylissään enkä osannut vielä aavistaa että tästä pelistä ei tule loppua ollenkaan, vaan valheet jatkuu loputtomiin

Elokuussa 2016 joitakin päiviä ennen syntymäpäiviäni kun sain pitkästä aikaa haleja ja pusuja ja ne tuntuivat pitkästä aikaa tosi ihanalta, mutta harmi ettei se asiasta ja toisesta mennyt eteenpäin.

tänä iltapäivänä olin oikein erityisen onnellinen, enkä kerro miksi. ;)

Aika pelottavakin harrastus olisi tuollainen jos alkaisi "sieppailemaan" ihmisiä palstalta.

Olin kyllä onnellinen kun pystyin auttamaan jotain ohjelmointityttöjä omissa jutuissaan, toivottavasti ainakin pystyin auttamaan.

Ei ole yhtäkään viikkoa elämässä mennyt etteikö kerran olisi ollut mielessä kuolleena olisi parempi olla. Enemmän elämässä pahoja asioita tapahtuu kuin hyviä. Joillekin voi koulunkäynti olla hienoa ja mukavaa joillekin se on helvetti. Samassa maailmassa kaikki elämme toisille se vain on unelmaa toisille helvetti. Esimerkiksi kiväärillä ampuminen peuraa päähän tai lapaan on toisille mahtavaa ja luonnollisesti toiset eivät haluaisi tappaa mitään. Kun tänne synnytään valinnanmahdollisuutta ei ole itsemurha on ainoa valinta minkä voi tehdä eikä siltikään ole takeita etteikö sitä syntyisi uudestaan samaan helvettiin.

Kun join liikaa.

Tavatessa ensimmäisiä kertoja.

Kyllä. Nyt kun aloin oikein miettimään, olin aika onnellinen viime yönä. Syvästi onnellinen olin alkusyksystä jonkin aikaa.

Kun köllöttelin exäni vieressä kalliolla Saimaan rannalla ilta-auringon lämmittäessä ruskeiksi paahtuneita vartalojamme. Sittemmin meistä tuli perhe. Hän oli paras mies ikinä tähän mennessä kohtaamistanikaan. En ole vielä parempaa suutelijaa ym asioissa taitavampaa kohdannut :) Teimme molemmat virheitä, ja virheistä maksetaan.
No, ainakin muistot lämmittää.

Onnellisuus on ollut aika vaihtelevaa, toki useinkin. Viimeksi olin sydämeenkäyvän onnellinen saatuani pyyteetöntä huomiota ja todella hauskan illan ystävän seurassa. Vieläkin on niin hemmetin hyvä mieli ja kuulemma hänelläkin.

En muista, ehkä joskus sillon exän kanssa. Entäs sä?

En muista enää.

Olen sellainen perusonnellinen.

Olin onnellinen eräänä kesäyönä 2016, surun varjolla. Olin onnellinen eräästä "viestistä" nyt vkoloppuna. Olin onnellinen vuonna 2012 ja 2013, kun kuopukseni syntyi. Sen jälkeen onnellisuuden taso ailahteli syystä, että.
Olin onnellinen nyt viikonloppuna ystäväni seurassa, olin onnellinen tänä iltana, kun suukottelin lapsiani unille. Oikeasti.

Hänen lähellään perimmäinen tunne oli aina onnellisuus.