Kun näitä kirjoituksia täällä nykyään harvemmin seuraa ja vielä harvemmin jotakin kirjoittaa johonkin aloitukseen niin ei voi muuta kuin toivottaa kaikille tsemppiä jotka ovat oikeasti ahdistavassa tilanteessa ja etsivät ulospääsyä tunteille ja/tai tilanteellensa. Itse olen joskus käynyt läpi kyseiset tunteet ihastuksesta-->yltiöpäinen rohkeus--> suru ja pettymys---->pettymys ja käsittelyä--->realistinen ajattelu---->kaiken ymmärtäminen ja hyväksyminen---->tasapaino ja normaalitila. Joillakin tuossa välissä voi olla vihaakin joko ihastustaan kohtaan tai omaa itsensä kohtaan miksi pitikään tuntea niitä tunteita. Itse läpikäyneenä ne tunteet ymmärrän niitä ihmisiä jotka juuri nyt käyvät läpi erilaisia tunneskaaloja. Voin sanoa että se rankkuus pitää käydä jotta pääsee maaliin ja lopulta on eheytyneenä ja paljon vahvempi. Kyllä ne tunteet ajan kanssa haalistuu,siitä en tiedä miten pitkä on kenelläkin. Jos en olisi itse käynyt läpi noita tunteita niin olisin vieläkin samassa kohtaa jumittuneena ja onnettomana,haahuillen jostakin tyhjästä mitä ei oikeasti ole.
Toivoa paljon paremmasta on
kokenutsen
4183
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jep. Sitä odotellessa.
Kannattaa ostaa sitä odotellessa oma lentokone, F-15 Eaglea suosittaisin :D
Osta oma lentokenttäkin samalla sille sitten ;:D
Kun olet taputellut omat tunteesi suohon niin älä toki vaadi sitä meiltä muilta. Ehkä ne sinun tunteesi olivat niin pieniä ja heiveröisiä, ettei niillä kauas lennetty.
Itselläni taitaa vielä hetki mennä näillä palstoilla, kun koetan käsitellä onnetonta lempeäni. Kamppaillen päivittäin jotten enää ajattelisi häntä niin paljon.. Ja aina epäonnistun surkeasti. En enää muistanutkaan kuinka raskaita nämä sydämen-asiat olikaan. Vaan näillä mennään.
Neidolleni siinä niin lähelläni, mutta niin lohduttoman kaukana kuitenkin.