Voihan temmi!

Voi raato!

En muista valita sanojani jos oikein kovasti ottaa päähän. Annan tulla kaikenlaisia sanoja peräkkäin, edellyttäen että olen yksin. Kissa katsoo joskus kummeksuen.

Perkele! Ja se tulee painokkaasti.

Yleisesti ottaen alkuperäisestä sanasta en tingi. Se tulee liian luonnostaan, kuin selkäytimestä. Minkä mummolta oppii sen vanhana taitaa.
Mutta voihan sille käyttää korvikkeena vaikka voihan villapesä tai joku muu.

Tuollainen pehmosana ei tunnu missään, olisi parempi jos saisi edes yhden ärrrrän mukaan.
Pysyttelen vanhoissa ja hyviksi todetuissa, yhtään veellä alkavaa ei niissä ole.

On hyvin tärkeää mikä sanan konsonanttivalikoima on, miten se istuu luonteellesi tai tilanteeseen.

Kolme ryhmää:
1. Sähisevät. Kaikki ässällä ja hoolla alkavat. Kiukku ei ole vielä kovin valtava, riittää kun päästää vähän höyryä korvista. Ite suosin saakelia.

2. Ärräpäät. Kiukku on luokkaa 7-8, skaalassa 1-10.

3. Sylki lentää. Nyt oikeesti, hei! V.ttu.

Hätätilanteessa voi vetäistä kaikki kolme samaan hengenvetoon. Sitten kandee miettiä missä ulko-ovi olikaan.

Minusta jokaisella pitää olla yksi jokaisesta ryhmästä.

Saatan keljussa tilanteessa ottaa käyttöön pari p-alkuista, pas.ka ja persana, ja joskus tuosta viimeksi mainitusta rumemman perusversiokin... Muiden kuullen harvoin niitäkään lauon.

Mutta mistä lie päiväkodista 3-vuotias lapsenlapsi jo oppinut: "Heevetti kun mulla on niin paljon näitä kirjoja!" Eivät mokomat oikein pysyneet järjestyksessä hänen muuten siistissä hyllyssään :)

Aikanaan Veikko Ennala piti asiasta suuren kilpailun Hymy-lehdessä.
Parhaaksi valittiin "Ripsipiirakka".
Miesten sarjan voitti paljonpuhuva "Kynnetön".
Ei niitä voi varmasti paremmin ilmaista.
Itse kylläkin käytän v-alkavaa sanaa "Vornavokkeli".

Mitä tuo aloittajan korvaava sana oikein tarkoittaa?
Sitä samaa asiaa?
Siinä tapauksessa myös kyseisen sanan käyttö on rumaa, ettei peräti irvokasta.
Onko pakko käyttää mitään alapään ilmauksia, vaikuttaisi huomattavasti viisaammilta!
Lapset ja nuoret eivät asiaa ehkä tajua, mutta meidän ikäisten jo pitäisi.

Voi lempo!

Näyttää siltä, ettei ole täysin ymmärretty kiroilun ideaa. Kyse ei ole sanan äänteellisestä asusta vaan sisällöstä. Hyvän kirosanan täytyy merkitä jotakin voimakkaasti tunteisiin kolahtavaa, kuten jumalaa tai paholaista (jumalavita, jessus, herrajumala, saatana, perkele). Naisten olisi syytä olla ylpeitä siitä, että pimppa on päässyt tuolle tehokkaimpien kirosanojen listalle. Eipä ole mulkulla samaa tehoa, ei!

Kovin kirosana, jonka olen lukenut, on Haanpään jossakin teoksessa, ja muistinvaraisesti se kuului:
"jeesuksentuhatta havupuuta ja joka neulasen päässä perkele".

Kun suutun ja kiroan, sanon yleensä: "saatanan perkeleen helevetti" riittävän kovalla äänellä lausuttuna, joskus moneenkin kertaan ja välillä muitakin sanoja.

Kuvittelin, että temmi on työkalu puulle (laudoille tai lankuille, miksei pölleillekin), jolla voi ns. kaivertaa puuta joko suoraa jälkeä tai kourutemmillä tehdä puuhun jonkun sortin altaita tai muita.

Prrrrrrrrrrrrrrrrrrr,
Voihan virsu,
vilttihattu,
vissy,
ym. sanoja on ollut jo kauan satunnaisessa käytössä.
Tuota todella yleistynyttä v-alkuista pilkkusanaa en ole kai koskaan sanonut ääneen, enkä kyllä ajatuksissakaan.

Välillä hämmästyttää, miten jotkut ihmiset hokevat (myös) julkisuudessa esiintyessään tuota v-sanaa joka toisena sanana. Se ei näytä olevaan enää manaus tai kirouskaan, vaan yksi välimerkkisana todella aktiivisessa käytössä. Sanavarasto on joillain ihmisillä todella kutistunut ja v-sanalla voi kai silloin korvata, ihan minkä tahansa sanan. Moista puhetta ja tosi-tv -meiskaamista en jaksaa kauaa katsoa enkä kuunnella. Voihan virsu! ;)

Minäpäs käytän vain miedosti rumia sanoja: "paska" ja "perse".

Olkaa hyvät:

"Voihan kastraattikuorolaulajapojan ripulipaskaa valuva löystynyt persereikä!"

"Tästä lähtien alan käyttää temmi-sanaa v*tun sijaan. Nyt se on päätetty! Mitä sanaa itse käytätte kun oikein tekee mieli sadatella?"

Jos kiroilen niin se on aina tietoinen valinta, ei minun koskaan "tee mieli sadatella". Ei siis sillä tavalla, että kirosanat tulisivat minulta luontevasti tuosta vain. Teeskentelisin jos kiroilisin esim. lyötyäni varpaani johonkin tai rikottuani kalliin maljakon tms., minulle luonnollinen reaktio kiroilu ei koskaan ole.
Silloin kun haluan korostaa/sävyttää/jne. ilmaisuani käyttämällä voimasanoja käytän sujuvasti ja luontevasti kaikkia tavallisia 'kunnon' kirosanoja, kiertoilmaisut ja kaikenlaiset loivennetut muunnelmat useimmiten tuntuvat minusta liian teennäisiltä. Vitunvitunvittu on ihan hyvä, samoin vittuperkelesaatana, usein toki riittää vähempikin. Joitakin inhokkeja on, "paska" ja varsinkin siitä tehnyt adjektiivit särähtävät pahasti korvaani, inhoan. Mieluummin kuitenkin rehellisesti "paska" jos kerran siitä itsestään on puhe ja mikään korvaava samaa tarkoittava sana ei tunnu tyyliin sopivalta.

Miksi tuota kxxxpä sanaa ei käytetä. Kuulostaa tosi kamalalta kiroukselta.

Temmi kuulostaa niin kesyltä, temmirauta on joku käsityökalu.

käytän ihan oikeita isältä oppimiani kirosanoja jos sille päälle satun,
joskus vain ...voi itku... ...jo on kumma...
kaikkein pahimmassa tilanteessa liitän erään numerosarjan kirosanaan
ja se kuulostaa terävältä ja tehoaa... ainakin helpottaa sanojaako tianteessa.