https://www.madinamerica.com/2018/04/letter-new-york-times-antidepressants-quit/
Jos aloitat,et ehkä koskaan pysty lopettamaan lääkitystäsi. Psyykelääkkeet ovat vain laillistettuja kovia huumeita.
Jos aloitat,et ehkä koskaan pysty lopettamaan lääkitystäsi. Psyykelääkkeet ovat vain laillistettuja kovia huumeita.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Voi kiitos, kun laitoit tämän tänne! Käyn lueskelemassa.
Itse olen hyvin ahdistunut aiheesta itseni takia, sillä yrittänyt myös eroon mielialalääkkeestä.
Minä taas en yritäkkään eroon! Masennuksen mustan aukon jälkeen sain sopivan lääkityksen!
Nyt olen ollut työelämässä 15v; vieläpä ammatissa josta olen aina haaveillut!
Nimittäin hoitoalalla!
Saan auttaa ja olla tukena arjen askareissa henkilöille, joilla ei ole läheisiä, ei turvaverkkoa ympärillään.
Enkä minä häpeä kertoa sairaudestani, jos asiakkaat kysyvät siitä. Ei siinä ole mitään hävettävää. Miksi olisi? Sairaus siinä kuin vaikkapa diabetes tai korkea RR.
Hieno homma.
Silti on olemassa ihmisiä, joilla ei ole "lottoarvonnassa" käynyt samanlainen tuuri. Lääkkeistä on tullut enemmän haittaa tai taakka elämässä, joko heti tai hiljalleen. Nuoret ihmiset koukuttuu lääkkeisiin, perheenperustamiset edessä ym, seksuaalielämä kuolee lääkkeiden vaikutusten takia. Lopetus on vaikeaa ja vieroitusoireet on kamalia.
Älkäämme unohtako myöskään tätä joukkoa kun puhumme hyödyistä.
Diabetekseen liittyvään insuliiniin ei liity tunteiden leikkautumista, tai seksuaalipuolen menetystä mitä masennuslääkkeissä on haittoina. Tutkitusti. Suurella joukolla ihmisiä.
Tämä lääkehypetys räjähtää jokupäivä ! Toivottavasti ! Yleistä mielenterveydestä palstalla tänään kirjoitettu sepustus itsestäni ja mitä nämä huumeet tekevät ihmiselle ja millä perusteella voidaan tehdä diagnoosi ikäänkuin siltä tuntuu perusteella! Huumeet tappavat ja nämä lääkkeet ovat huumeita, tappavat tosin hitaammin, mutta eivät anna elää sitä loppuaikaa ihmisarvoisesti ! Älkää kokeilko ikinä ko.lääkkeitä, saattavat antaa hetkellista apua, mutta kohta olet täysin koukuttunut ja persoonasi muuttuu; menetät itsesi lääketeollisuuden ja psykiatrien kuvottavaan ja lopttomaan ahneuteen ja röyhkeyteen ! Voin pahoin luettuani, vaikka vastaavia kirjoituksia olen tarkoin seurannut ! Näitä artikkeleita toivottavasti lukevat myös psykiatrit ja jos lukevat, eivät sitä julkisesti myönnä !
Minä olen "käyttänyt" näitä lääkkeitä. Anonyyminä voin tunnustaa, että p"skat käytin! Valehtelin ja vedätin psykiatria kuin pässiä narusta.
Nyt olen sairauseläkkeelle ja tyytyväinen olooni.
Vaikka psykiatrien kusettaminen onkin ihan hyväksyttävää, jopa kannattavaa, en hyväksy sitä, että ihmiset valehtelevat välttääkseen elättämästä itsensä. Se on mielestäni moraalitonta. Poikkeuksen tässä kontekstissa tekee tilanne, jossa henkilö on vaurioitunut aikaisemmasta psykiatrisesta käsittelystä, esimerkiksi kemikaaleista, sähköshokista tai vaikka aivojen mutiloinnista ja on siten toimintakyvytön. Tällöin yhteiskunnan velvollisuus on kustantaa pahoinpitelemänsä kansalaisten elämää. Tällöin myös hyväksyn eläköitymisen.
Samaa mieltä. Paitsi että psykiatrisen käsittelyn aiheuttama vahinko ei korvaudu työkyvyttömyyseläkettä maksamalla, koska eläke on meidän tapauksissa niin pieni ettei sillä elä. Psykiatrisessa käsittelyssä ihminen todellakin menettää kaiken. Kadun koko loppuelämäni sitä että luotin lääkärin sanaan kun hän puhui masennuslääkityksen puolesta, myös pitkäaikaisen käytön, ja sanoi että ne auttavat minua varmasti eivätkä aiheuta riippuvuutta. Olisi ollut oikeus ja kohtuus että olisin saanut oikeaa tietoa lääkityksen lopettamisen vaikeuksista. Lääkityksen purkuyrityksiä kuitenkin kertyi lääkärin valvonnassa vuosien saatossa useita, ensin siksi että vointini parani ja sitten siksi että ne aiheuttivat tunnekylmyyttä ja lammasmaista reagoimattomuutta, mikä esti psykoterapian onnistumista. Oikean lääkityksen lopetustiedon avulla olisin pystynyt varautumaan tarvittavalla asenteella lopetuksen aiheuttamiin erilaisiin ongelmiin ja tuskatiloihin. Tiedän tämän koska myöhemmin oikean tiedon ja ystävistäni koostuvan tukijoukon avulla onnistuin purkamaan lääkityksen. Siihen meni kyllä paljon aikaa ja voimia. Voimia meni siihenkin että sain pidettyä katkeruuteni siedettävissä mitoissa viimeisen lopetuskamppailun aikana. Nyt on aikaa kulunut ja ilon saaminen takaisin elämään ja monista aiemmin elämääni kuuluneista tutuista asioista nauttiminen ovat auttaneet minua sopeutumaan siihen tosiasiaan, että masennuslkääkkeen haittojen ja lopetuksen vaikeuden vuoksi menetin elämästäni yli kymmenen vuotta. Se on paljon. Nyt muutaman vuoden lääkkeettömänä olleena masennus ei ole palannut elämääni vaikka käypä hoito -suositustietojen perusteella masennuksen pitäisi palata, uusiutua voimalla. Tiedä nyt sitten kuinka tuohon infoon suhtautuisi.
Harvapa ottaisi edes miljoonia euroja rahaa, jos toisena vaihtoehtona olisi saada takaisin psykiatrian viemä terveys, esimerkiksi aivovaurioiden poistaminen. En sanokaan, että työkyvyttömyyseläke korvaisi sitä kärsimystä mitä useimmat ovat joutuneet psykiatrian käsissä kokemaan. Tarkoitin vain sanoa, että on täysin oikeutettua saada edes sitä korvausta eikä ihmisten tarvitse tuntea huonoa omatuntoa siitä. Monet tietämättömät tuomitsevat ja pitävät psykiatrian vaurioittamia huonoina tai heikkoina ihmisinä, saamattomina tai laiskoina. Vaikea dementiaa on ymmärtää, jos ei sitä ole itse kokenut tai aivovaurioihin muutoin syvällisesti tutustunut.
Mitä tulee masennukseen, sehän on ihmisreaktio. Ei masennus ole sairaus, joka palaa, kuten esimerkiksi syöpä saattaa tehdä. Ihmiset ovat masentuneita syystä elämässä ihan samalla tavalla kuin ihmiset ovat iloista syystä elämästä. Ilo/masennus palaa tai katoaa sen mukaan mitä elämässä tapahtuu juuri sinä hetkenä. Psykiatrit yhdessä valtion kanssa huijaavat kansalaisia ajattelemaan, että henkinen huonovointisuus on sairaus. Kaikista traagista ja samalla kyllä hieman koomisitakin on, että monet kansalaiset ovat valheen ostaneet. Tieteellisesti katsoen, ihmistunteiden väittäminen sairauksiksi on potaskaa.
Hyvin kirjoitettu,noin se menee.Ikävä kyllä. Miten monta elämää onkaan tuhottu ja tuhotaan pelkillä psyykelääkkeillä. Psykiatria kylvää kuolemaa.
Te ette ole IKINÄ kokeneet mitä todellinen masennus on.
Kun elämä on yhtä mustaa aukkoa.
Eristyt omaan surkeuteesi.
Ei ilon aihetta.
Kun ajatus on selvitä TÄMÄ hetki.
Kaikki sosiaaliset suhteet katoavat.
Ystävät, läheiset koettavat auttaa suosta ylös.
Kunnes luovuttavat.
Asiantunteva lääkäri, terveydenhoitaja, psykologi, kuntoutus, oikea lääkitys aavat sinut pitkän prosessin jälkeen, parhaassa tapauksessa työkykyiseksi.
Ainakin pois masennuksen imevästä suosta.
Älkää tulko opettamaan sorsaa uimaan ja isää n*imaan.
Teidän teoreettinen viisauspohdinta on vain sitä, ettei teillä ole mitään muuta elämässä kuin pohdiskella jonnin joutavaa teoreemaa.
Menkää vapaaehtoistyöhön jakamaan leipää TODELLA apua tarvitseville.
Luuserit.
Miten tämä liittyy aiheeseen?
Oletko sinä ainoa joka on kokenut mitä "todellinen masennus on"?
Olen kokenut nuo asiat jotka mainitset. Vaikea masennus,vaikea ahdistuneisuushäiriö,paniikkihäiriö,unettomuus,ocd ja niin edespäin.Diagnooseja on lisääkin....Jäin lääkekoukkuun jonka lisäksi sain helvetillisiä sivu-ja vieroitusoireita lääkkeistä. Sain myös todella pahoja kipudiagnooseja(lihaskivut,kireys jne) ja muita somaattisia oireita lääkkeiden syömisen seurauksena. Kivut on siedettävissä,mutta muut somaattiset oireet koettelee mielenterveyttä(hah).Toisinsanoen terveys meni kokokaan.Sekin mitä oli vielä ennen lääkkeiden syönnin aloittamista. Seksuaalisuus,kyvyt,kaikki kadonneet. Elimistö on täysin sekaisin,myrkytetty. Olen täysin eri ihminen nyt,mitä olin ennen lääkkeiden aloittamista. Tunteet kadonneet,olen zombie.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Selektiiviset_serotoniinin_takaisinoton_estäjät#Haittavaikutukset
https://fi.wikipedia.org/wiki/Bentsodiatsepiinit#Haittavaikutukset_ja_terveysriskit
Nyt yritän irti ssri-ja bentsomyrkyistä pikkuhiljaa.
10-15-vuotta elämästäni on mennyt hukkaan. Olenko katkera? Kyllä, erittäin. Olisinko tällä tiedolla mitä nyt tiedän,alkanut syömään psyykelääkkeitä nuorempana? En todellakaan. Hetkittäin vihaan psykiatriaa,psykiatreja ja lääketeollisuutta niin paljon ettei sille löydy sanoja tai tunteita.
Jos onnistun pääsemään lääkkeistä eroon,niin ainakin on mahdollisuus parempaan elämään. Elämänlaatuun.
Lääkkeet ei ainakaan omalla kohdallani parantaneet yhtään mitään. Terveys meni vain huonommaksi.
Psykiatria tappaa. Tuo on ainoa asia mistä olen varma. Hitaasti mutta tuskallisen varmasti.
Valinta on jokaisen oma.Itse olin pelkkä labrarotta jolla kokeiltiin erilaisia lääkkeitä.Hinta jonka maksoin syömistäni myrkyistä on aivan liian suuri.
V*tustako minä tiedän oleko ainoa?
Eikä sen puoleen kiinnosta; hoitakoon jokainen sairautensa vaikka kuppaamalla.
Pointtini on se, ettei täällä ruikuttamalla ja lääkkeillä pelottelemalla auta ketään OIKEASTI sairasta.
Sinä lääkkeillä pelottelija olet sadistinen raukka, joka saa kyseenalaista "nautintoa".
Sanon suoraan yhä edelleen: sinä molopää et ole kokenut minkäänlaista masennusta ikinä.
Masennus ei ole sairaus vaan tunne, kokemus tai ilmiö, riippuen vähän siitä mistä näkökulmasta asiaa tarkastelee. Mitä tulee huumausaineista keskusteluun, väitän, että se auttaa ja on jo auttanut lukuisia tätäkin foorumia seuraavia ihmisiä katsomaan asioita hieman eri näkökulmasta kuin mitä valtio heille on aikaisemmin tuputtanut. Valtio, kun tuppaa valehtelemaan näissä asioissa sen minkä ehtii.
Huumausaineiden käytöstä sen verran, että en pelottele ketään. Kerron aineista totuudenmukaisesti, niin totuudenmukaisesti kuin vain osaan. Kannatan liberaalia huumausainepolitiikkaa. Toisin sanoen, jos minä saisin päättää, kaikki huumausaineet olisivat vapaasti ihmisten käytettävissä, kuten itse näkisivät parhaaksi. Jokainen kantaisi myös vastuun oman käyttönsä seuraamuksista.
Et tiedä minusta tai minun elämästäni tai kenestäkään muusta tai heidän elämistään täällä foorumilla mitään, joten kannattaa uudelleen miettiä mitä väitteitä tai syytöksiä tekee. En lähde huuteluun mukaan. Mutta turha suuttua, jos joku on eri mieltä kanssasi. Se ei tarkoita, että he olisivat väärässä. Itse pyrin olemaan avuksi osaltani niin monille kuin voin.
Turhaa höpötystä. Jos joku tarvitsee psykiatrista lääkitystä, hän tarvitsee sitä yleensä iäisesti, aamen. On hurskastelua valitella psyykenlääkeiden sivuvaikutuksista, kun markkinoille ei todellisuudessa pääse muut kuin sellaiset lääkkeet, joissa hyöty on kuitenkin suurempi kuin haitat. On vain niin, että haitatonta lääkettä ei ole keksittykkään. Kaikilla lääkkeillä on vaara sivuvaikutuksille. Jos ette usko, niin vilkaiskaapa esim. kolesterolilääkkeiden sivuvaikutuksia. Ei oikein tahdo lääkepakkauksen sisään mahtua kaikkien niiden sivuvaikutusten luettelo.
"Markkinoille ei todellisuudessa pääse muut kuin sellaiset lääkkeet, joissa hyöty on kuitenkin suurempi kuin haitat."
Tämä on lähtökohtaisesti harhaluulo. Toisaalta toisen haitta on toisen hyöty ja lisäksi vielä tilanneriippuvaista, joten vaikea sanoa tuohon sen enempää.
Lääke sanan käyttö saattaa usein antaa ymmärtää, että kyseinen aine vaikuttaisi johonkin sairauteen. Koska mitään sairauksia psykiatriassa ei ole, herää kysymys mitä nämä "lääkkeet" tekevät. Niiden vaikutus on huumaava, kuten muidenkin huumausaineiden. En ole sanan lääke käyttöä vastaan, kunhan käyttäjä ymmrtää, että niin sanotut psyykenlääkkeet ovat lääkkeitä samassa merkityksessä kuin alkoholi.
Kolesterolilääkkeet ovat eri asia, koska korkea kolesteroli on oikea ilmiö. Kolesterolitaso voidaan mitata objektiivisesti ja siihen käytetyillä lääkkeillä vaikuttaa. Lisäksi olennaisesti tiedetään, että korkea kolesteroli on riskitekijä terveysongelmille.
Minä olen kanssa rankan polun psyykenlääkkeiden takia kulkenut ja niistä vieroittautuessa vasta tietänyt mitä kunnon kärsimys on, vaikka olen kokenut myös vakavan masennuksen. Olen saanut niin rankkoja haittoja, että minun on ollut PAKKO lopettaa lääkekokeilut ja elää elämä ilman lääkepöhniä. Minun on ollut pakko mennä läpi vieroitusoireet. Kokemusta lääkkeistä on ollut päälle vuosikymmenen. Ne mitä ne vei mukanaan, en ole saanut takaisin.
Ei ole todistetta, että lääkityksen hyödyt nousee haittojen edelle laajalla määrällä ihmisiä pitemmällä käytöllä. On suuri epäilys, eträ haittojen määrä, alttius relapseille nousee mitä pitempään lääkkeitä käyttää.
Iäisesti ei ole edes ihmiskokeessa kokeiltu ssri lääkkeitä suurella määrällä ihmisiä niin että he olisi vaikka koko aikuisikänsä niitä käyttäneet vaikka teinistä vanhukseksi. Ne tuli markkinoille vasta 1990-luvulla.
No mutta. Jos henkilö kokee, että lääke auttaa? Niin onko hän huulesta vedettävä narri?
Jos on, niin mitä sitten?
Ko henkilö on saanut avun lääkkeestä; oli se nyt vaikka kalkkitabletti.
Edelleen: henkilö on saanut avun vaikkapa mäkikuismauutteesta.
Onko hän narri kun uskoo "lääkkeen" vaikutukseen?
Joten kaikki nämä tyypit ovat höperöjä nenästävedettäviä.
Silti he voivat hyvin ja ovat työssäolevia veronmaksajia.
Toisin kuin täällä olevat mukasairaat, jotka eivät uskalla ottaa vastuuta elämästään ja parantua sairaudestaan.