Mikä ukkoani vaivaa?

Jospa ei eukko itse motivoi enää miestä.

Oliskojan vaan niin että kaikkia ei kiinnnosta matkailu kun ikää kertyy. Ja jos jokin muu syy on niin se kyllä tulee julki kun varaat matkan molemmille tai vain itselle. Molemmissa vaihtoehdoissa voit päätellä reaktiosta,että mistä on kyse?

Jos hän on masentunut? . Ja voishan sitä alkaa matkailun kotimaastakin tai jostakin muusta yhteisestä harrastuksesta. Onko sinulla töissä samanikäisiä puolisoita joiden lapset ovat muuttaneet pois kotoa joilta kysellä hieman miten heillä sujuu tämä uusi vaihe elämässä.

Aloitus on hyvä kertomus siitä, miksi ne mieäsressukat kuolla kupsahtavat paljon ennen kuin puolisonsa, joissa virtaa ja elämänhalua riittää ikävuosista huolimatta.

Ex mieheni sanoi namisin mentyämme, että mies ei tarvitse vanhaa naista, joten otin avioeron jo nuorena. Tämä on totta.

Luultavasti häntä ei oikeastaan ikinä ole kiinnostanut matkailu mutta nuorempana jaksoi näytellä.
Koska halusi olla sinun kaa ja koska kaikkien "kuului" matkustaa

Hei hei.! Nyt ravistelemaan ukkoa! Ei aentään vielä eletä kuin elämän ehtoolla kun on parhainta aikaa!

Se on menopaussia varmaankin ja toisilla ne jalat vaan vipattaa. On tullut eroja juuri tuossa iässä monille kun toista ei kiinnosta ja toiselle tulee vahva meno vietti.

Kannattavampaa olisi säästää ja jäädä töistä pois ajoissa kokonaan. Meilläkin on eläkeikä vasta 65 ja mahdollisesti ylikin ja tuntuu että kun alkaa kuuttakymppiä lähestyyn niin ei varmasti jaksa sen yli enään. Että kiitti mulle riitti ja jatkakoon nuoret siitä. Alkaa tulla sairauksia ja kaikenlaista remppaa. Ja onko se työpaikka niin varma ettei sieltä viskata pihalle jo ennen kuuttakymppiä.

Voin kertoa vain omasta kokemuksestani. Aloitin päivittäisen dokaamisem 57 vuotisena ja harjoiteltuani sitä kohtuullisen ajan ei mikään kiinnostanut.
Olimme molemmat täysjoutilaita ja olimme olleet kaikki lomamme matkoilla.
Vaimoni innostui ilmoituksesta "kaksi yhden hinnalla Maltalle".
Olimme risteilyllä olleet Valletassa parkissa päivän ja kaupunki oli kiinnostava kuten saarikin historia valossa.
Minua ei huvittanut lähteä ja kannustin vaimoani etsimään sopivan kaverin ja menemään.
Kuten sitten tapahtuikin.

Juuri ennen 60v päivääni vaihdoin elämäntyylini terveellisemmäksi ja aktiivisemmaksi.
Aktiivinen, tehokas kuntoilu kohensi terveyteni ja sai aikaan muutoksen.

Kuten sanoin, tämä on vain minun kokemukseni.

Ala itse käymään kävelylenkillä säännöllisesti. Älä vaadi mitään, tulee vastareaktio. Noin kolmen viikon kuluttua voit kysyä, lähdetkö mukaan. Jos ei lähde, älä painosta. Jatka harrastusta, ja jossain vaiheessa lähtenee mukaan. Jos ei lähde, pääset itse toiminnasta kiinni.

Pointti on sama kuin koirankin kanssa. Puhe on puetta, se ei muuta ketään. Ihmisen mieli ja neurologia toimii esimerkin voimalla. Jos haluat koiran lähtevän seuraamaan sinua, suurin osa koirista ei reagoi huutoihisi. Lähdet itse konkreettisesti juoksemaan /liikkumaan suuntaa, minne haluat mennä, ja koira seuraa.

Esimerkin voima.

Aloita reissailu ukon kanssa aluksi vaikka eckerö-risteilyllä ja siitä pikku hiljaa....kyllä innostaa kun meininkiin tottuu aluksi.

Aloittajan kertoma on kuin omasta elämästä, kun olimme 50iä. Juuri tuollaista flegmaattista oli pitkän aikaa. Oli rahaa matkustaa ja väkisin tilasin molemmille matkan. V***ili koko ajan, puhui alentavasti muka vitsillä ja kaikesta näki, ettei viihtynyt yhtään. Muut bussissamme jo sanoivat minulle, miten tuollaista jaksat. Ei siis kannata. Itse lähdin lenkille ja pyysin mukaan. Sanoi: minulle ei tuollainen reuhaaminen sovi, siis kävely. Pelasi tietokonepelejä minuun selin, ei enää halunnut seksiä, ei oikein ruokapöytäänkään tullut eikä katsonut silmiin ja oli muutenkin omissa oloissaan. Tajusin että rakkaus minuun oli loppunut. (Ennen olin hänen kuningattarensa.) Sitten riuhtaisi; alkoi käydä vieraissa, virkistyi silminnähden. Usein omilla teillään ja minulta tietenkin meni hermot, tivasin, muutuin ihan typeräksi jankkaajaksi ja kyttääjäksi. Itse rakastin ja muutos oli järkyttävä. Yritin myös järkevästi keskustella ja pyysin terapiaan, piti hulluna, paskaa ei kannata jauhaa. No kestin pari vuotta ja sitten kerralla vihelsin pelin poikki ja lähdin. Oli ihan surkeana, mutta rakensi kuitenkin itselleen sopivan elämän ja löysi uuden kuten minäkin. Tähdennän että alkoholi ei näytellyt tässä tarinassa mitään roolia.
Kohta alkoi ensimmäiset merkit hänen dementiasta, huomasin hämmästyneenä yhteisillä kutsuilla että oli unohtanut pitkän liittomme perusasioita ja lähisukulaisia. Kumppaninsa kuoli ja tauti eteni kovalla vauhdilla. Oliko alkanut jo 50nä, nyt jälkeenpäin olen siitä varma. Nyt elelee yksin pöpperönä, käyn tervehtimässä, ei muista että olen ollut hänen vaimonsa, taas olen hänen ihannenaisensa. Ei kuitenkaan mitään flirttiä, ihan kaveruutta.
Tämän tarinan opetus sinulle aloittaja. Jos haluat miehesi pitää, menkää yhdessä perusterveystarkastukseen. Ja kaikki ok., keskustelkaa. Jos hänen halunsa rakastaa sinua on hävinnyt eikä hän halua yrittää saada sitä takaisin, ala katsoa uutta elämää. Minulle ero oli rankka, suurin haaste oli tappaa rakkaus. Elän kohtalaisen hyvää elämää samassa parisuhteessa, jonka löysin eromme aikana. Toivon sinulle sydämestäni oikeaa ratkaisua.

Ei tuo ole vielä mitään ehtoota ja lääkäriin pitäisi viedä ehdottomasti!
Katso sopiva yksityinen! Tk-lääkärit eivät keskity tuollaiseen jos verikokeet eivät selkeästi osoita kohdetta.

Eräällä kaverillani, tosin jo 60v, oli saman tyyppistä "väsymystä". Verikokeet eivät näyttäneet mitään hälyttävää mutta yhteisen kaverimme elämänsulostuttaja hoitsu, kehoitti tekemään testosteronietstin. Lukema oli viitearvon minimin yläpuolella mutta yksityislääkäri kirjoitti reseptin korvaustestolle. Ensin testogeelille, ja kun geelin saatavuudessa oli häiriöitä, niin Nebido piikille. Yhteisen kaverimme hoitsuavokki piikittää 12 viikon välein.
Kaveri kertoi korvausta edeltävästä olotilastaan, että se oli kuin olisi elänyt käsijarru päällä.

Teston korvaushoito on vielä jostakin syystä hyshys asia!

Itselläni oli laiskuuden taustalla silloin vielä molempien silmien leikkaamattomat kaihit ja taustan viimeiset, epäterveellisesti eletyt vuodet.
Näön heikkeneminen ei täyttänyt julkisen puolen normeja mutta yksityiklinikka leikkasi mukisematta. Elintapamuutos oli paljon halvempi ja helpompi hoitokeino.