Perheelliset opiskelijat,

Itse opiskelen terveyspuolella ja ainakaan en ole ainoa "lapsellinen" opiskelija. Tosin hakuperusteet (työkokemuspisteiden mukaan lukeminen) on vähän muuttuneet ja varsinkin joissakin koulutusohjelmissa se on näkynyt siinä, että sisään päässeet on keskimäärin nuorempia kun ennen. Itse alotin syksyllä 2002 ja nyt 27-vuotiaana olen meidän luokan keski-iän alapuolella. Taidetaan kyllä olla harvinaisen kypsä luokka ;)

Lasten kanssa on kyllä ihan ajankäytön ja arjen kanssa järjestelemistä. Opiskelujen onnistuminen varmaan riippuu vähän myös tyylistäsi oppia ja opiskella. Sekä omasta vaatimustasostasi ja tavoitteistasi. Itselläni on ollut muutamia periaatteita: 1) ei haittaa, vaikka lukuaineista tulee huonompia, hyviä numeroita saan helposti teoriaa soveltavista tenteistä ja itsenäisen tehtävän perusteella arvosteltavista kursseista. 2) yksi asia kerralaan: eli vaikka hommat kasaantuu, teen prioriteettilistoja ja jätän korkeintaan yhden tentin uusintatenttiin tehtäväksi, en tee jokaista tehtävää yhtä aikaa, vaan keskityn yhteen kerrallaan saattaen sen myös loppuun ja aloitan vasta sitten seuraavaan. 3) tunneilla kannattaa olla, se säästää itsenäisen opiskelun paineita ja siiehn käytettävää aikaa. Ja taitaa hyviä neuvoja enemmänkin olla, mutta viesti on siis se, että töitä on oikeasti paljon varsinkin ryppäittäin ja valittamisella asia harvoin paranee. Paha mieli vain tulee.

En ole kuullut kenelläkään opiskelujen pitkittyneen sen takia, että on lapsia. Äitiysloman pitäminen kesken opiskelujen sen sijaan pitkittää helpostikin oikein reilusti valmistumista. Eli ihan hyvä, jos lapset on jo "valmiina".

"Lapsellisia" opiskelijoita usein kehutaan motivoituneiksi ja että heillä on vähän laajempaa näkemystä asioista ja elämästä. Organisaatiokyky ja stressinsietokyky on usein myös hyvä. Älä epäröi etsiä itsellesi sopivaa alaa ja kouluttautua aikuisella iällä! Tsemppiä!