Kun televisiossa nyt alkaa luontopolkujuoksut ja kävelyt, ihan teevee ohjelmana, kuinka moni on innostunut liikkumaan luonnossa?
Aidot metsäpolut jotka aikojen saatossa ovat syntyneet eläinten kulkureiteistä, ovat minulle parasta luontolikkumista, kun polut kiemurtelevat metsikössä juuri niitä reittejä joilla villit ja laidunnetutkin eläimet ovat kulkeneet.
Ne polut eivät ole syntyneet ihmisten jaloin, vaikka kyllä ihmiset niiden nykytilaan vaikuttavat, mikäli niitä edelleen käyttävät.
Kuljen paljon ihan oudoissa metsissä.
Poikkean autotieltä mielenkiinotisen polun nähtyäni suoraan polulle, mikäli autolle löytyy turvallinen parkkeeraus paikka tien vierustalta. Minne tahansa ei autoa ole turvallista jättää muun liikenteen haitaksi.
Mielenkiintoinen polku johtaa usein sellaisten näkymien äärelle joita ei muuten ehkä koskaan löytäisi.
Nyt kun nuo luonnonpuistoissa juostavat ja käveltävät ohjelmat alkavat, siellä käytetyään merkittyjä polkuja, koska kaikilla alueilla ei saa edes kulkea muita reittejä.
Merellä on muutamia saaria joihin rantautuminenkin on kiellettu lintujen pesimä aikana, ja niilleä saarilla liikkumiseen on rakennettu ihan omat polut, jopa lankkuja pitkin on kulkureitti. Sellaisella saarella löytyy paljon mielenkiintoista.
Kun omat askeleet johtavat useimmiten suoraan luontoon, kuinka on muilla ikäryhmäläisillä?
Kaupungissa asuessa luonto ei avaudu heti ulko ovelta, mutta pääseehän kaupunkilainenkin lähistön luontoa ihailemaan.
Reipasta luontopäivää, vaikka loskaa ja märkää on vielä. Kumpparit ovat kaverit!
Aidot metsäpolut jotka aikojen saatossa ovat syntyneet eläinten kulkureiteistä, ovat minulle parasta luontolikkumista, kun polut kiemurtelevat metsikössä juuri niitä reittejä joilla villit ja laidunnetutkin eläimet ovat kulkeneet.
Ne polut eivät ole syntyneet ihmisten jaloin, vaikka kyllä ihmiset niiden nykytilaan vaikuttavat, mikäli niitä edelleen käyttävät.
Kuljen paljon ihan oudoissa metsissä.
Poikkean autotieltä mielenkiinotisen polun nähtyäni suoraan polulle, mikäli autolle löytyy turvallinen parkkeeraus paikka tien vierustalta. Minne tahansa ei autoa ole turvallista jättää muun liikenteen haitaksi.
Mielenkiintoinen polku johtaa usein sellaisten näkymien äärelle joita ei muuten ehkä koskaan löytäisi.
Nyt kun nuo luonnonpuistoissa juostavat ja käveltävät ohjelmat alkavat, siellä käytetyään merkittyjä polkuja, koska kaikilla alueilla ei saa edes kulkea muita reittejä.
Merellä on muutamia saaria joihin rantautuminenkin on kiellettu lintujen pesimä aikana, ja niilleä saarilla liikkumiseen on rakennettu ihan omat polut, jopa lankkuja pitkin on kulkureitti. Sellaisella saarella löytyy paljon mielenkiintoista.
Kun omat askeleet johtavat useimmiten suoraan luontoon, kuinka on muilla ikäryhmäläisillä?
Kaupungissa asuessa luonto ei avaudu heti ulko ovelta, mutta pääseehän kaupunkilainenkin lähistön luontoa ihailemaan.
Reipasta luontopäivää, vaikka loskaa ja märkää on vielä. Kumpparit ovat kaverit!
Vastaukset 12
Vanhimmat
"Kulje kanssain helmahan luonnon, huolet haihtuu sulta..." Metsäluonnon virkistävä ja hoitava merkitys on tieteellisissäkin kokeissa todettu, verenpaine ja stressitaso laskee ja ennen kaikkea ssaa kaikille aisteille ihania elämyksiä . Esteettömiksi rakennetut ympäristöt antavat mahdollisuuden pyörätuoleillakin liikkua monissa kansallispuistoissa, järjestetään ohjattuja linturetkiä ja luontopolkuja kaikenkuntoisille. Rannikon saariin pääsee veneetönkin yhteysaluksilla, sisävesillä höyrylaivaristelyt ovat tuulahdus mennyttä maailmaa. Meitä on hemmoteltu monilla upeilla luonto-ohjelmilla, upea maamme on tullut tutuksi niin lintu-kuin sammakkoperspektiivistäkin.
Juuri suosittelin täällä kirjaketjussa Reetta Rannan ja Antti Huttusen teosta Metsien kätkemä, varmasti innostaa kuvien ja kertomusten kautta patikoimaan maamme kauneimpiin luontokohteisiin. Lähiluonnon merkitykseen on viime aikoina kiinnitetty huomiota, jo ulos lähteminen virkistää.
Näin kevään herätessä puulajipuistot ovat mielenkiintoisia, Suomessa viihtyy uskomattoman monet harvinaiset havu- ja lehtipuulajit. Elimäen Mustila lienee tunnetuin arboretum , ja sen alppiruusut alkukesästä vetävät väkeä. Valkovuokkomerta menen yleensä ihailemaan Tammisaaren Ramsholmeniin, Espoon Fiskarsin niemen lehdossa kukkii keväisin sinisen, lilan, keltaisen ja valkean sävyissä. Näihin pääsee lähelle autolla , sitten voi valita kuntonsa mukaan reittejä.
Tavallinen hoidettu talousmetsäkin on ihana kaikkina vuodenaikoina, elämyksen voi saada jo vuodenajan ja sään mukaan vaihtuvasta valaistuksesta . Kun puissa ei ole vielä lehtiä, runkojen ja oksien muodot piirtyvät esiin, mutta onhan hiirenkorvien viherrys aina sykähdyttävää ja kukkaan puhkeaminen kuin täyttymys.
Kumpparit , kiikari , kamera , kahvitermos, kaveriksi koira kruunaisi kaiken. Kohta kiurut konsertoivat, kivoja kävelyretkiä kuusien kuiskeeseen kaikille !
Hyviä kuvia piirsit sanoillasi, Ramoona.
Eräs naishenkilö valitti juuri kuinka vaikea kaupungista on lähteä hetkeksi metsään tai puistoon.
Enammän se taitaa olla innostuksen puutteesta kiinni, koska meillä ei ole niin suuria kaupunkeja että ihan päivämatkan päässä metsiköt olisivat.
Kuten sanoit, eväät mukaan, tarpeelliset asusteet sään mukaan ja bussit vievät kaupungistakin, jopa kaupunkibusseilla pääsee moniin puistoihin.
Syksyn risukasat on tänään nuotioina poltettu, käyty saunassa ja huomenna suuntana ihan tavallinen talousmetsä jossa on kyllä lunta, mutta tuulenkaatojen krääjä on ajanut traktorilla kulku uria. Siellä laulavat linnut.
Mustarastas tepastelee pihalla, kääntelee lehtikompostia ja levittää roskia. Hyvä tapa etsiä ruokaa!
Minä vaeltelen ja työskentelen metsässä paljon. Nyt olen lähdössä katselemaan, joko lumi on sulanut, otan voimasakset mukaan ja napsuttelen vesoja mennessäni. Kohta näsiä kukkii.
Kahdestaan kiva koivikossa köpötellä käpyjä keräillä käkien kukuntoja kuunnella.
Kyllä Suomi on kaunis maa!
Meillä on niin monta metsätyyppiä ettei oman mielimaiseman etsiminen ole vaikeaa, kun kaikkea löytyy.
Vanhat kuusikot joita sanoivat jotkut mustiksi metsiksi, koska suurten kuusien varjoissa ei ole paljon aluskasvillisuutta ja sellaisessa metsässä on helppo liikkua, ei ole pusikoita, eikä risukoita.
Sekametsä on minun mieleeni.
Muistan erään sekametsikön kymmenien vuosien takaa. Silloin opetin omat lapseni liikkumaan luonnossa ja rakastumaan metsään.
Olimme appivanhempieni kanssa pohjoisessa, siellä oli vaihtelevaa maastoa ja kivoja aukioita mäen harjoja joista katse tavoitti alla olevia jokia ja kimaltelevan veden pinnan ison järven selkävesiltä.
Sittemmin olen saanut kulkea maamme eri puolilla, vaeltaa rinteillä, kahlata rahkasoilla ja talsia pitkiä taipaleita pitkin polkuja.
Taito liikkua metsässä on kuin sisäsyntyinen ominaisuus, koska koskaan en ole eksynyt ja ryhmissäkin liikkuessa on joskus turvautuneet muutkin minun erätaitoihini ja aina on lähtöpaikka tai suunnattu kohde löytynyt.
Viikko vielä ja metsätkin alkavat olla hyvässä kunnossa ja kauneimmillaan vihertymässäkin. Sinne!
Pidän hyvinhoidetuista metsistä. Noista vanhoista kuusikoista vielä vähän. Mieheni myi eläessään rauhoitettavaksi komeaa kuusikkoa. Tapaninmyrsky pisti suuren osan matalaksi, ei ole ilo silmälle, ei liikkujalle. Vieressä on alue, joka hakattiin päätehakkuuna. Suurinta osaa ei tarvinnut istuttaa, luontaista taimikkoa oli niin paljon. Olen sitä hoitanut. Suojelualueella kuusennäreet eivät juuri ole kasvaneet, hoidetulla alueella ovat jo komeita kuusia. Siinä on hyvä vertailukohde.
Kyllä moni hakattu metsä muistuttaa pommituksen jälkeistä raadeltua maisemaa.
Onneksi meillä on vielä jäljellä mittaamattomat hoidetut metsiköt joissa voi kerätä marjoja ja sieniä kompastelematta risuihin ja kaatuneisiin runkoihin.
Metsä on happivarastokin, ei vain kiva kulkupaikka.
Oli muuten ihan viihdyttävä ohjelma tuo Nuuksion polkujuoksu ohjelma!
Aika aikaa kutakin. Eihän noissa "pommituksen jäljissä" tarvitse liikkua. Antaa metsän uudistua rauhassa. Kasvava metsä tuottaa happea, ei lahoava. Tänään oli ilo ajella hyvinhoidetun harjualueen läpi. Pommituksen jäljistä ei ollut mitään näkyvissä.
Luitko sinä ehkä tuosta "luonnon.ystävän viestistä jotain rivien välistä.
Ei tuossa mitään lahosta metsästä puhuttu.
Totesi risukkoiset metsät, ei valittanut.
Sinulla taitaakin olla sellainen kielteisen näkevä näkö joka löytää pahaa hyvästäkin.
Onhan sinulla mielipide, omasi kaltainen, kielteiseeen viittaavaa.
Parempaa päivää Sunnuntaille!
Kiitos toivotuksista. En niin hirveästi ruodi mielipiteitå tåållä, sanon vain omani. Enkä todellakaan etsi rivien välistä mitään. Edelleenkin pidän hyvinhoidetuista metsistä, missä voi liikkua. Edelleenkin olen sitä mieltä, että metsän pitää uudistua. Ja elämäni on varmaan moneen muuhun verrattuna tosi hyvää, olen peruspositiivinen.
Oikeastaan moottoriajoneuvoilla ajao pitäisi kieltä kuivissa maastoissa. Jokainen mopoilija tappaa sielä turhaan hyödyllisiä ötököitä, eni muurahaisia.
Ajelin ihan maantietä pitkin. Metsätiet ovat täällä melko etelässäkin joko jäisiä tai sitten hiekkavelliä, johon juuttuu kiinni.