Kuinka nuorena pitää mielestänne väitöskirjaa ruveta tekemään, mikäli tavoitteena on tutkijanura yliopistolaitoksessa. Onko esim. 30-vuotias 5 vuotta sitten perustutkinnon suorittanut ja teollisuudessa töissä ollut jo liian vanha.
Tohtorintutkinnon suoritusikä
.....
93057
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tiedänpä eräänkin yli 70-vuotiaana väitelleen tapauksen, joka on tehnyt täysipäiväistä tutkimustyötä väitöksensä jälkeen.
Mitä sitten tarkoittanetkin "tutkijanuralla"?
Itse olen tällä hetkellä 53-vuotias. Perustutkintonikin jäi "vaiheeseen" eli opintokirjan alkumerkintöjen oton asteelle. Tuli sitten siirryttyä käytännöllisempään maailmaan ja suoritettua keskiasteen tutkinto.
Vieläköhän jaksaisi joskus innostua?
Noh todennäköisesti suurin osa tohtorin tutkintoa suorittavista aloittaa yli 30-vuotiaina. Ja jos on lisurin tutkinto jo alla niin tohtorin papereiden väsääminen voi alkaa joskus 40-vuotiaanakin.
Alle 30-vuotias tohtori on oikeastikin aika harvinainen. Vaikka heitä on koko ajan lisääntymään päin silti he ovat enemmänkin poikkeus kuin sääntö. Tämä vaihtelee luultavasti aloittain aika paljon. Yliopistostahan monet valmistuvat about 26-27-vuotiaana ja sen jälkeen mennään töihin ja sitten myöhemmin palataan takaisin tekemään väitöskirjaa tai lisuria.
Liian vanha siis. Nykyiset nuoret tohtorit ovat yleensä väsänneet jonkinlaisen kollaasi-väitöskirjan vanhoista lehtiartikkeleistaan. Vakavaa tutkimusta tehdään kypsemmällä iällä. Monografia ei tietenkään saa olla mikään itseisarvo, mutta siitä on paljon enemmän hyötyä tutkijoille ja opiskelijoille kuin läjästä artikkeleita, jotka on sidottu yhteen melkoisen kevyillä siteillä.
Ei sitten ymmärretä väärin. Lahjakkuuksiakin on nuorissa tutkijoissa, mutta laskeeko rima liian alas, kun tohtorista on tullut laitoksen rahoituksen mitta?
Sehän tuntuu olevan opetusministeriön tavoite, vai mikä lie taho viimekädessä päättää yliopiston määrärahoista ja niiden myöntämisperusteista.
En minäkään halua vähätellä nuoria lupauksia. Olisi kuitenkin suorastaan sinisilmäistä uskoa, että nykyinen tutkintojen määrään perustuva rahoitussysteemi ei millään tavalla laske tutkintojen tasoa. Tilaisuus tekee varkaan, sanotaan, ja kyllä se tähänkin sopii. Määrään perustuva järjestelmä vaatisi toimiakseen riittävän ulkopuolisen ja riippumattoman (ja samalla pätevän) tahon, joka arvioisi tutkintojen tasoa. Ei toteudu tämä vaatimus tällä hetkellä.
No, täytyy ehkä laskea sen varaan, että yksittäisten tutkijoiden tieteellinen kunnianhimo pitää tutkimuksen tasoa jotenkin yllä. Sehän on tutkimuksen kivijalka kuitenkin viime kädessä ollut maailman sivu.
luonnontieteiden puolella artikkeleihin perustuvaa väitöskirjaa arvostetaan huomattavasti enemmän kuin monografiaa. Ikävä kyllä tutkijan menestymistä mitataan vain artikkelien määrällä ja laadulla. Tietysti laadukkaan väitöskirjan artikkelit liittyvät yhtenäiseen tutkimussuunnitelmaan -huonojakin kokoelmia löytyy..
Ystäväpiirissäni on ihminen, joka suoritti maisterintutkintonsa noin viisikymppisenä. Täyttänee ensi vuonna 60. On tehnyt tutkimustyötä vuosikaudet ja väkertänee parhaillaan sitä väikkäriään täyttä häkää.
kai ainoastaan siitä, miten pitkää tutkijan yliopistouraa kaavailet?
Toisaalta sanotaan, ettei post-doctoral -tutkijalle välttämättä löydy yliopistosta sijaa, tai vaikka löytyisikin, todellinen tutkimustyö tahtoo hukkua opetustehtävien ja muiden pakollisuuksien alle. Jokin muu tutkimuslaitos olisi itselläni ehdoton ykkösvaihtoehto, jos sellaiseen saisi jalkansa oven väliin.
Minusta ei olisi ollenkaan huono ajatus vanheta kunnolla ennen kuin tekee väitöskirjan - valitettavasti vain olen jo matkalla kohti tohtorintutkintoa. Elämänkokemus ja esim. turhan ehdottomuuden väheneminen tekisi hyvää tutkimusprosessille, oli ala mikä tahansa.
Kyllä taitaa olla tutkijan kuherruskuukausi ohi, kun väitöstilaisuus viimein saadaan pidettyä. Paluu arkeen sitä seuraa. Ei irtoa enää assarin paikkaa, ne kun ovat nykyään aika tiukasti jatko-opiskelupaikkoja. Yliassistentteja taas persaukisella yliopistolla ei ole varaa määrättömästi palkata... Eikä VTT ja muut tutkimuslaitokset ole mitenkään eri asia. Valtiolla kun palkkauspolitiikka menee aika pitkälle taulukoiden mukaan, eli tohtori nostetaan tutkijasta "erikoistutkijaksi" tai vähintään hänelle maksetaan muuten vain enemmän palkkaa - tohtorin tutkinnon ns. lisäarvo itse työnteon kannalta on sitten vähän niin ja näin.
Tohtoriksi väitteleminen on kaunis ajatus, ja joskus järkevääkin. Joskus. Kunpa tämän saisi jakeluun niille tutkijan-aluille, jotka suurin odotuksin (luuloin?) yliopistoon tulevat 19-vuotiaana...
Monethan kokevat gradun valmistuttua melkoista ahdistusta, että "tässäkö tämä nyt oli" ja mitä seuraavaksi pitäisi tehdä, mutta jonkun pitäisi varoittaa siitä, että tohtorintutkinnon jälkeen sama ahdistus saattaa olla nelinkertainen :)
Tutkinto kun ei sinänsä takaa mitään. Ajattelin yliopiston vaihtoehtoina lähinnä yritysten omia tutkimuslaitoksia ja -yksiköitä, mutta toisaalta valtiolta lähtö on yhtä kuin epävakaampi leipä ja toisaalta ihan kuka tahansa pyörittelijä ei sellaista paikkaa saa. Helpoiten se ehkä onnistuisi, jos on oikeat suhteet(!), vankka menetelmäosaaminen ja päässä omiakin ajatuksia päässä sen sijaan, että nappaa kaikkiin projekteihin ja julkaisuihin muiden loppuunkulutetut ideat.