En halua olla aktiivinen osalistuja sinne tänne

Ei sinun tarvitse tehdä, mitä toiset kehottaa tai käskee.
Ihmisellä on itsemääräämisoikeus.
Ihan vapaasti saat itse päättää asioistasi.

Meitä introvertteja on täällä muitakin. Luemme kyllä melkein kaikki palstan kirjoitukset, mutta osallistumme harvoin. Mutta olemme olemassa!

Miksi sitten tulit tänne paljastamaan velttoutesi, jos et kaipaa kommentteja. Olet pian autettavassa kunnossa vessaan ja pesulle, jonkun pitää tehdä huushollityösi. Älä odota yhteiskunnan apua, koska olet osasi valinnut.

"""Eikä nyt tarvi tulla sanomaan että tulee rahanmenoa yhteiskunnalle kun minusta tulee hoidettava tällä tyylillä, tulee niistä alkoholi tupakka lihava ja vaikka mistä elämäntyyleistä."""

Muut "viat" oikein, mutta tupakoiva ihminen on tolkuttoman, järjettömän tuottava yhteiskunnalle.
---

Kävellä voi kotonakin lähtemättä mihinkään.

Jaa ja mikä on sitten aiheesi? Jos et halua, et halua, mutta mitäpä se ketään kiinnostaa, On kuin lastenkamarista nämä jutut täällä. Uhmaikä on ilmeisesti meneillään aloittajalla. Kukaan ei pakota liikkumaan minnekään eikä tekemään mitään. Jos haluat olla kuin pataässä ja kiukutella, siitä vaan.

Olipa hyvä alotus,
pääsi suorastaan helpotuksen huokaus,
alottaja pudotti turhan tressin ( yrittämisestä ) kertaheitolla pois,
kiitos alotuksesta,
samoin olen tympääntyny kaikenmaailman tyrkytyksiin
" mene sinne sun tänne " harrastuksiin hah,
meikä harrastaa just sitä mikä i t t e s t ä tuntuu mukavalle,
esm. uiminen,
muutama vuosi sittten tein vielä 10 km pitkiä kävelylenkkejä,
ne oli mielekkäitä silloin,
mutta mutta mutta
kunto on huonontunu niin paljon ettei lenkeily enään onnistu,
jalat pettää, väsyy jo lyhyemmilläki reissuilla,
istua sentään vielä jaksaa ulkona raittiissa ilmassa aurinkoisena päivänä,
vanhaksi tuleminen, vanhuus on vaikea hyväksyä,
tämä avuttomuus ja heikkous,
se näyttää tulevan vääjäämättä vaikka mitä tekisi ,
tuleva pelottaa ( sotesotku )
jätetäänkö meikäläiset unholaan hoitamatta,
saammeko apua ,
kuolemmeko kenenkää huomaamatta kotiin,
kuka silloin löytää ja milloin löyhtää,
meneekö kuukausia, vai jopa vuosia enekuin kukaan kaipaa,

hoitoa ja huolenpitoa vaadin yhteiskunnalta, olemme kunnon kansalaisia
( emme aarnoita )
tehneet työtä kymmeniä vuosia, maksettu veroja kalliit asunnot itse,
monikaan meistä kuten allekirjoittanut ei ole ollu yhteiskunnan elättinä päivääkää,
perhen kasvattanu lapset aikoinaan kouluttanu,
emme hyäksy vanhusten syrjintää hoitojen suhteen,
meitä voi verrata sotaveteraaneihin, suomen rakentajiin,
olemme se ikäpolvi joka teki suomesta maailman rikkaipiin kuuluvan valtion,
on suuri vääryys jos meitä vanhoja nyt syrjitään, pakotetaan jatkuvasti parempaan kuin kuntomme edellyttää,
alottaja on oikeassa,
nyt riittää,
olemme työt tehneet
meitä pitää hoitaa nyt jos ja kun sen tarve ilmentyy,
meitä ei saa syyllistää siitä
jos emme enää jaksa kaikkiin yhteikunnan rientoihin mukaan,

On meitä muitakin, ketkä ei piittaa hallitusten metoo-meininingeistä. Voisihan yhteiskuntaa käydä katsomassa minkälainen kulttuuri on. Jos sellainen paikka jossain on.

meetoo on todella hyvä asia.jotka synnyimme -50 luvulla.muistan ku sai näpsiä miespuoliset työkaverit sieltä täältä ja puhua kuin olis ilmaa.se kuulu niinku asiaa.ja olen sitämieltä et ku työuransa kulki puhelin työvälineenä ja piti mennä ku tuulispää.nyt en mene.harrastuksia on monenlaisia.mul se on luonto ja liikun.olen ja elän.ja nyt kissani taas huutelee ja minä menen.vot et on hienoo mennä.tällätavalla.

Miten sattuikaan. Tuttavani puhui tänään 100-vuotiaasta äidistään, joka ei yhtään odota kuolemaa. Utelin, onko elänyt terveesti. No, ei todellakaan, ei ikinä liikkunut, syönyt mitä halunnut, toiminut sairaanhoitajana työssään. Nyt kärvistelee kun on jonkun just lisätyn tabletin takia joutunut jättämään viskin ja viinin, joita ennen maisteli lähes päivittäin (ei kuitenkaan ole ryyppäri). Aivot ovat täysin skarpit, kroppa kyllä on alkanut. Niin että elellään vaan niinkuin parhaaksi nähdään.

Eeva Joenpellon erään teoksen nimi on "Viisaat istuvat varjossa". Etsimättä varsinaisesti kirjailijan ajatuksen juoksutusta kyseisessä kirjassa, niin tuo teoksen nimivalinta on jäänyt mieleen aivan omana ajatelmanaan, jonka merkeissä kelpaisi vaikka filosofeerailla.