Mikä on äiti poika suhteen vaikutus siihen että pojasta kasvaisi mahdollisesti alkoholisi? Voiko narsistinen äiti saada sen aikaiseksi? Tavasta juoda ei voi puhua, vaan oikeasta alkoholiriippuvuudesta ja todella heikosta itsetunnosta.
Äiti poika suhde?
aaabbbcccdddeeefff
25
1486
Vastaukset
Niin kyllähän niillä lapsuuden olosuhteilla ja äitisuhteella on vaikutusta varsinkin tuohon itsetuntoon, mut lähtökohtaisesti kyllä ajattelen, et kyllä se loppupeleissä on kuitenkin ihmisen oma valinta, et sitä alkoholia hankkii ja sen pullon huulilleen nostaa., kun aina voi joka kerta valita niistä kahdesta, kyllä tai ei.
Äidin,/puolison/vittumaisen pomon tms. syyksi en tuota asiaa laittaisi ja samaa mieltä ovat päihdealan asiantuntijatkin- Et.minua.petä
Ja paskat! Sinä olet just se luuseri, joka tuli eilen pummaamaan 2 euroa, kun muka piti päästä äitiä katsomaan ja just sen verran puuttu bussilipusta.
Viinaan sinä olisit rahat pannut.
Aloit sönköttämään surkeasta lapsuudesta ja juoposta äidistä.
Roikut takissani kuin koiranp*ska kengänpohjassa. - kaidallatiellä
Voi voi..lapsi imee ne kaikki vaikutteet lapsuuden perheestään jo ennenkuin vanhemmat on edes sen tajunneet eli todella varhaisessa vaiheessa. Mihin sulta on unohtunut se tutkimus, että alttius pulloon tarttumiseen periytyy ja harva sitä edes tiedostaa, kun sitten tulee se kriisi, mikä tahansa, vaikka veemäinen, kaikentietävä puoliso, niin pikku tissuttelusta se alkaa, että esim. puolisostaan selviytyy.
Lapsuuden viinan huuruinenperhe saa vain piilotajuisesti hakemaan vierelleen samalla tapaa huuruista puolisoa, joka ei ehkä naimisiin mennessä, tai eihän sitä siinä rakkauven huumassa huomaa, tule vielä ilmi, mutta siellä se pilkistelee. Sitä voi yrittää naamioida ruususen perheen pullantuoksuun, mutta lapsiasi ei hämää. Ihan vanhastaa tiedetään, että röökiä vetävän vanhemman on turha lapselleen todistella, että älä sä vaan polta koskaan, koska itse omalla esimerkillään kuitenkin kaikista vaoituksista ja vaarallisuuksista huolimatta polttaa.
Monet heräävät niihin elämän valintoihin vasta viiskymppisenä, kun elämän kokemusta on karttunut ja uskaltavat olla vihdoin jotakin mieltä asioista, ellei sitten viidenkympinvillitys iske sotkemaan kuviota ja sitä kuvittelee olevansa jokin kaikkien unelmoima prinsessa. Kun sitten sekin äidin oppi on unohtunut, ettet heti anna ja ole helppo nainen, koska sen jälkeen miehen kiinnostus salapesääsi kuolee tai sinusta tulee pelkkä objekti, niin taas mennään, että ryteikkö rytisee. Että onhan se selvästi oma valinta ja jo lapsellekin mahdollinen, kun aikuinenkaan ei siihen pysty. - On_tiet
kaidallatiellä kirjoitti:
Voi voi..lapsi imee ne kaikki vaikutteet lapsuuden perheestään jo ennenkuin vanhemmat on edes sen tajunneet eli todella varhaisessa vaiheessa. Mihin sulta on unohtunut se tutkimus, että alttius pulloon tarttumiseen periytyy ja harva sitä edes tiedostaa, kun sitten tulee se kriisi, mikä tahansa, vaikka veemäinen, kaikentietävä puoliso, niin pikku tissuttelusta se alkaa, että esim. puolisostaan selviytyy.
Lapsuuden viinan huuruinenperhe saa vain piilotajuisesti hakemaan vierelleen samalla tapaa huuruista puolisoa, joka ei ehkä naimisiin mennessä, tai eihän sitä siinä rakkauven huumassa huomaa, tule vielä ilmi, mutta siellä se pilkistelee. Sitä voi yrittää naamioida ruususen perheen pullantuoksuun, mutta lapsiasi ei hämää. Ihan vanhastaa tiedetään, että röökiä vetävän vanhemman on turha lapselleen todistella, että älä sä vaan polta koskaan, koska itse omalla esimerkillään kuitenkin kaikista vaoituksista ja vaarallisuuksista huolimatta polttaa.
Monet heräävät niihin elämän valintoihin vasta viiskymppisenä, kun elämän kokemusta on karttunut ja uskaltavat olla vihdoin jotakin mieltä asioista, ellei sitten viidenkympinvillitys iske sotkemaan kuviota ja sitä kuvittelee olevansa jokin kaikkien unelmoima prinsessa. Kun sitten sekin äidin oppi on unohtunut, ettet heti anna ja ole helppo nainen, koska sen jälkeen miehen kiinnostus salapesääsi kuolee tai sinusta tulee pelkkä objekti, niin taas mennään, että ryteikkö rytisee. Että onhan se selvästi oma valinta ja jo lapsellekin mahdollinen, kun aikuinenkaan ei siihen pysty.On tietenkin totta että ongelmanratkaisukyky ei ehkä kehity kunnolla, jos ympärillä pelkkiä alkonkäyttäjiä avainasemassa mallina.
Toisinaan sitten liika juominen saattaa ärsyttää lasta siten että tämä ottaakin mallinsa ihan muualta. Lapsi ilman muuta jollain tapaa vahingoittuu vanhempien alkoholinkäytöstä. Iskee häpeänä vähintään.
Ilman muuta usein toimii myös mallina, jolloin lapsikin lopulta päätyy juomaan.
Mutta yhtä kaikki, omassa kädessä päätös, tarttuuko siihen juomaan vai ei. Tuota ei voi kiistää. Kukaan toinen ei voi sitä puolestasi päättää.
Aloituksessa ei puhuttu juovasta äidistä vaan narsistisesta äidistä... kaidallatiellä kirjoitti:
Voi voi..lapsi imee ne kaikki vaikutteet lapsuuden perheestään jo ennenkuin vanhemmat on edes sen tajunneet eli todella varhaisessa vaiheessa. Mihin sulta on unohtunut se tutkimus, että alttius pulloon tarttumiseen periytyy ja harva sitä edes tiedostaa, kun sitten tulee se kriisi, mikä tahansa, vaikka veemäinen, kaikentietävä puoliso, niin pikku tissuttelusta se alkaa, että esim. puolisostaan selviytyy.
Lapsuuden viinan huuruinenperhe saa vain piilotajuisesti hakemaan vierelleen samalla tapaa huuruista puolisoa, joka ei ehkä naimisiin mennessä, tai eihän sitä siinä rakkauven huumassa huomaa, tule vielä ilmi, mutta siellä se pilkistelee. Sitä voi yrittää naamioida ruususen perheen pullantuoksuun, mutta lapsiasi ei hämää. Ihan vanhastaa tiedetään, että röökiä vetävän vanhemman on turha lapselleen todistella, että älä sä vaan polta koskaan, koska itse omalla esimerkillään kuitenkin kaikista vaoituksista ja vaarallisuuksista huolimatta polttaa.
Monet heräävät niihin elämän valintoihin vasta viiskymppisenä, kun elämän kokemusta on karttunut ja uskaltavat olla vihdoin jotakin mieltä asioista, ellei sitten viidenkympinvillitys iske sotkemaan kuviota ja sitä kuvittelee olevansa jokin kaikkien unelmoima prinsessa. Kun sitten sekin äidin oppi on unohtunut, ettet heti anna ja ole helppo nainen, koska sen jälkeen miehen kiinnostus salapesääsi kuolee tai sinusta tulee pelkkä objekti, niin taas mennään, että ryteikkö rytisee. Että onhan se selvästi oma valinta ja jo lapsellekin mahdollinen, kun aikuinenkaan ei siihen pysty.Ahas pullan leipomisesta traumatisoitunutkin taas tuli kommentoimaan ja näköjään samaan taikinatiinuun sit pullan lisäksi sotkettiin niin alkoholismin periytyvyys , kuin tupakointi kuin myös selitys siitä et miks jeppe juo, sehän se syy ny olikin, et juo selvityäkseen puolisostaan ja sokerina pohjalla vielä samassa sopassa viidenkympin villityskin.
Viimeinen lause sit oli tosi sekava , jossa viitattiin , et oma valinta näissä asioissa on jo lapsellekkin mahdollinen. Kuule eiköhän nää alko jutut yms. oo kuitenkin aikuisten asioita ja valintoja.
Toki tiedän, et on tutkimuksia joissa viitataan jonkinlaiseen geneettiseen periytyvyyteen alkoholismin suhteen , mut sekään ei tarkoita, etteikö se lapsi voisi aikuisena voisi valita toisin, varsinkin jos riskit on tiedossa. Ettei ole ollenkaan mikään kiveen hakattu juttu.
Edelleen moni aikuinen kykenee valitsemaan toisinkin, pääsee irti alkoholistakin, raitistuu, jopa pohjaltakin noustaan. Samoin moni lopettaa tupakoinninkin, että harvoin mikään asia tässä maailmassa on sellainen, etteikö ihminen oisi valita tosinkin vaik aikoinaan olisi valinnut väärinkin.
Sitähän se on elämä, jatkuvaa liikettä ja muutosta, erilaisten valintojen tekemistä joka hetki niin pienissä kuin suurissakin asioissa. Minäkin nykyään enää harvoin leivon pullaa, kun ei ole ns. syöjiä, mut silloin harvoin kun innostun, niin toki vastaleivotun pullan tuoksu ja maku on vastustamaton.
Mutta joo, kun tuo pulla asia ny nousee yhä uudestaan ja uudestaan ajoittain täällä esille, niin pakostakin sitä ajattelee, et onks toi ihminen täysin jämähtänyt paikoilleen, ei pääse millään eteenpäin. Elämä ja ajatukset pyörii samoissa asioissa.
Mut joo, toivotaan, et pääset ny kuitenkin pois sieltä ryteiköstä- sekoiraälähtääjohonkalik
yhteenlaskutoimitus kirjoitti:
Ahas pullan leipomisesta traumatisoitunutkin taas tuli kommentoimaan ja näköjään samaan taikinatiinuun sit pullan lisäksi sotkettiin niin alkoholismin periytyvyys , kuin tupakointi kuin myös selitys siitä et miks jeppe juo, sehän se syy ny olikin, et juo selvityäkseen puolisostaan ja sokerina pohjalla vielä samassa sopassa viidenkympin villityskin.
Viimeinen lause sit oli tosi sekava , jossa viitattiin , et oma valinta näissä asioissa on jo lapsellekkin mahdollinen. Kuule eiköhän nää alko jutut yms. oo kuitenkin aikuisten asioita ja valintoja.
Toki tiedän, et on tutkimuksia joissa viitataan jonkinlaiseen geneettiseen periytyvyyteen alkoholismin suhteen , mut sekään ei tarkoita, etteikö se lapsi voisi aikuisena voisi valita toisin, varsinkin jos riskit on tiedossa. Ettei ole ollenkaan mikään kiveen hakattu juttu.
Edelleen moni aikuinen kykenee valitsemaan toisinkin, pääsee irti alkoholistakin, raitistuu, jopa pohjaltakin noustaan. Samoin moni lopettaa tupakoinninkin, että harvoin mikään asia tässä maailmassa on sellainen, etteikö ihminen oisi valita tosinkin vaik aikoinaan olisi valinnut väärinkin.
Sitähän se on elämä, jatkuvaa liikettä ja muutosta, erilaisten valintojen tekemistä joka hetki niin pienissä kuin suurissakin asioissa. Minäkin nykyään enää harvoin leivon pullaa, kun ei ole ns. syöjiä, mut silloin harvoin kun innostun, niin toki vastaleivotun pullan tuoksu ja maku on vastustamaton.
Mutta joo, kun tuo pulla asia ny nousee yhä uudestaan ja uudestaan ajoittain täällä esille, niin pakostakin sitä ajattelee, et onks toi ihminen täysin jämähtänyt paikoilleen, ei pääse millään eteenpäin. Elämä ja ajatukset pyörii samoissa asioissa.
Mut joo, toivotaan, et pääset ny kuitenkin pois sieltä ryteiköstäKuule, ihan samaa jämähtyneisyyttä on itsessäsikin. Että siinä mielessä on huvittavaa lukea kommentointiasi. Muistetaan aina nähdä virheet toisissa, mutta ei koskaan itsessä.
sekoiraälähtääjohonkalik kirjoitti:
Kuule, ihan samaa jämähtyneisyyttä on itsessäsikin. Että siinä mielessä on huvittavaa lukea kommentointiasi. Muistetaan aina nähdä virheet toisissa, mutta ei koskaan itsessä.
Niin näytti älähtävän, jokin aiemmassa kommentissani näytti tuon älähdyksen sinulle aiheuttaneen.
En tiedä, mut arvelen, et liittyi siihen, et kommentoin et liiallinen alkoholin käyttö on oma valinta, eikä sitä voi Äidin,/puolison/vittumaisen pomon tms. syyksi
Kun lähdit sitten todistelemaan, et johtuu vanhemmista niinkuin tupakointikin ja sitä rataa, et lapsikin valitsee nuo asiat ja siihen sekaan sit piti ottaa pullan leipominenkin ja viidenkympin villityskin salapesineen.
Mut jos ny vähän perkaan, ettenkö näkisi omia viheitäni, niin alkuun mun mielestä se, että leipoo/on leiponut pullaa, ei ole mikään virhe, saati todiste narsismista mitä on myös täällä annettu ymmärtää. Sinulle vaan on tullu joku päähänpinttymä tuosta asiasta, maailmas on paljon vakavampiakin ongelmia kuin yks pullan leipominen.
Sitte joo, tupakkaakin on tullu polteltua nuoresta asti, kyllä äitikin poltti, mut kimmoke tupakointiin tuli ihan kaveripiiristä. Olin kesät sijotettuna lastensuojelu syistä maalle ja kun tulin syksyllä kaupunkiin niin "kaikki" kaverit oli sen kesän aikana tuon tavan opetelut, enkä halunnut jäädä ulkopuolelle. 70 luvulla sai polttaa hyvinkin avoimesti, eikä rajoitusia iänkään suhteen ollut, koulussa välitunnilla sai polttaa jos oli kotoa lupa ja äkkiäkös monikin sen lupalapun väärensi ilman et vanhemmat tiesi mitään.
Nykyään olen ollut jo varsin pitkään polttamatta, että uskallan jo sanoa lopettaneeni ja olevani sen asian suhteen itseeni hyvin tyytyväinen, vaik vieläkin joskus tupakkaa toki tekee mieli.
No alkoholinkäytöstä sinällään, mulla ei kauheesti ole sanottavaa, vaikka täysin raitis en olekkaan. Mutta esim. silloin kun mulla oli vielä lapsia niin olin lähestulkoon täysraitis kun jo nuorena olin niin päättänyt. Enkä nykyäänkään kovin paljon käytä, yhtenä tekijänä varmaan on sekin, et oon semmonen ihminen joka hieman kontrolloi itseään/käytöstään ja lopetan heti ns. ottamisen jos vähänkin vaikuttaa siltä etten ole itseni "herra".
MItä tulee entiseen puolisooni, niin alkoholisoituminen on semmonen pidempi aikainen prosessi, ettei se välttämättä kovin hyvin näy nuorena vielä, eikä henkilö itsekään sitä tiedosta. Mut ajan kanssa niinkin saattaa käydä, mut kaikki ei sitä tunnusta vaikka haitat olis kuin ilmeiset, eivätkä hoidosta huolimattakaan kykene lopetettamaan.
Mutta kenenkään toisen syytä se ei ole ja tuskin kukaan juo mainitsemastasi syystä, selvitäkseen puolisostaan ja vaik joiskin niin silloinkin on muukin vaihtoehto valittavaksi,
Mitä sitten tulee siihen menneeseen suhteeseeni, niin tulihan sitä tosiaan se "salapesä" sinun ilmaisua lainatakseni eli tehtyä väärä valinta ja mokattua ja pahasti, mut siitäkin on jo kauan aikaa, et oon ns. oppirahat maksanu ja antanut itselleni anteeksi.
Mutta joo, kommentoin ny lähinnä kirjoitustasi, en sinua ihmisenä, kun en tiedä, tunne, etten ny ole sen kummemmin täällä arvoimassa sinua vaan enempikin ny kummeksuttaa tuokin iänikuinen pullan veimaaminen, oli se asia johon viittasin, et oot jämähtänyt kun sekin piti mukaan ottaa. Mut ilmeisesti heti sit kun näit punaista, niin se sai sut hiilestymään, et tuokin pullanleipoja tuossa jotain sönköttää taas, et mieles mustui ja sormet alko säksättään jolloin päätit kommentoida ja samaan syssyyn tuli sit viidenkympin villitykset ja salapesät yms.
No joo, tää tämmöstä turhanpäiväistä jutustellua tässä , ohi aloittajan aiheenkin, joka tais olla, äiti ja poika ja ilm. pojan alkoholinkäyttö. Mut toivottavasti sua ny jotenkin helpotti ku sait purkaa mieltäsi.- olikomuuta
yhteenlaskutoimitus kirjoitti:
Niin näytti älähtävän, jokin aiemmassa kommentissani näytti tuon älähdyksen sinulle aiheuttaneen.
En tiedä, mut arvelen, et liittyi siihen, et kommentoin et liiallinen alkoholin käyttö on oma valinta, eikä sitä voi Äidin,/puolison/vittumaisen pomon tms. syyksi
Kun lähdit sitten todistelemaan, et johtuu vanhemmista niinkuin tupakointikin ja sitä rataa, et lapsikin valitsee nuo asiat ja siihen sekaan sit piti ottaa pullan leipominenkin ja viidenkympin villityskin salapesineen.
Mut jos ny vähän perkaan, ettenkö näkisi omia viheitäni, niin alkuun mun mielestä se, että leipoo/on leiponut pullaa, ei ole mikään virhe, saati todiste narsismista mitä on myös täällä annettu ymmärtää. Sinulle vaan on tullu joku päähänpinttymä tuosta asiasta, maailmas on paljon vakavampiakin ongelmia kuin yks pullan leipominen.
Sitte joo, tupakkaakin on tullu polteltua nuoresta asti, kyllä äitikin poltti, mut kimmoke tupakointiin tuli ihan kaveripiiristä. Olin kesät sijotettuna lastensuojelu syistä maalle ja kun tulin syksyllä kaupunkiin niin "kaikki" kaverit oli sen kesän aikana tuon tavan opetelut, enkä halunnut jäädä ulkopuolelle. 70 luvulla sai polttaa hyvinkin avoimesti, eikä rajoitusia iänkään suhteen ollut, koulussa välitunnilla sai polttaa jos oli kotoa lupa ja äkkiäkös monikin sen lupalapun väärensi ilman et vanhemmat tiesi mitään.
Nykyään olen ollut jo varsin pitkään polttamatta, että uskallan jo sanoa lopettaneeni ja olevani sen asian suhteen itseeni hyvin tyytyväinen, vaik vieläkin joskus tupakkaa toki tekee mieli.
No alkoholinkäytöstä sinällään, mulla ei kauheesti ole sanottavaa, vaikka täysin raitis en olekkaan. Mutta esim. silloin kun mulla oli vielä lapsia niin olin lähestulkoon täysraitis kun jo nuorena olin niin päättänyt. Enkä nykyäänkään kovin paljon käytä, yhtenä tekijänä varmaan on sekin, et oon semmonen ihminen joka hieman kontrolloi itseään/käytöstään ja lopetan heti ns. ottamisen jos vähänkin vaikuttaa siltä etten ole itseni "herra".
MItä tulee entiseen puolisooni, niin alkoholisoituminen on semmonen pidempi aikainen prosessi, ettei se välttämättä kovin hyvin näy nuorena vielä, eikä henkilö itsekään sitä tiedosta. Mut ajan kanssa niinkin saattaa käydä, mut kaikki ei sitä tunnusta vaikka haitat olis kuin ilmeiset, eivätkä hoidosta huolimattakaan kykene lopetettamaan.
Mutta kenenkään toisen syytä se ei ole ja tuskin kukaan juo mainitsemastasi syystä, selvitäkseen puolisostaan ja vaik joiskin niin silloinkin on muukin vaihtoehto valittavaksi,
Mitä sitten tulee siihen menneeseen suhteeseeni, niin tulihan sitä tosiaan se "salapesä" sinun ilmaisua lainatakseni eli tehtyä väärä valinta ja mokattua ja pahasti, mut siitäkin on jo kauan aikaa, et oon ns. oppirahat maksanu ja antanut itselleni anteeksi.
Mutta joo, kommentoin ny lähinnä kirjoitustasi, en sinua ihmisenä, kun en tiedä, tunne, etten ny ole sen kummemmin täällä arvoimassa sinua vaan enempikin ny kummeksuttaa tuokin iänikuinen pullan veimaaminen, oli se asia johon viittasin, et oot jämähtänyt kun sekin piti mukaan ottaa. Mut ilmeisesti heti sit kun näit punaista, niin se sai sut hiilestymään, et tuokin pullanleipoja tuossa jotain sönköttää taas, et mieles mustui ja sormet alko säksättään jolloin päätit kommentoida ja samaan syssyyn tuli sit viidenkympin villitykset ja salapesät yms.
No joo, tää tämmöstä turhanpäiväistä jutustellua tässä , ohi aloittajan aiheenkin, joka tais olla, äiti ja poika ja ilm. pojan alkoholinkäyttö. Mut toivottavasti sua ny jotenkin helpotti ku sait purkaa mieltäsi.Arvaileminen kannattaa jättää ammattilaisille, ettei ihan noin pieleen mene. Kummallisesti näytät osaavan hiilestyä itsekin...
Tsemppiä vaan kehitystyöhösi itsesi kanssa. olikomuuta kirjoitti:
Arvaileminen kannattaa jättää ammattilaisille, ettei ihan noin pieleen mene. Kummallisesti näytät osaavan hiilestyä itsekin...
Tsemppiä vaan kehitystyöhösi itsesi kanssa."Arvaileminen kannattaa jättää ammattilaisille, ettei ihan noin pieleen mene."
Niin ei täs ny mitään muuta vastailen niihin asoihin mitä sille tuot.
Kommenttisi arvailuun liittyen vastaan et , kuhan ny arvelin mistä syystä ny päädyt kommentoimaan ja otaksun, et pelkkä mun nimmarin näkyminen, se punainen lätkä saattoi aiheuttaa sen ja toi sun ajatuksiin sen pullan leipomisen, puolison juomisen , salapesän ja viidenkympin villityksen.
Että joo, mietin et jos kävisin tän välisemme keskustelun läpi jonkun ammattilaisen kanssa, niin hänkin mahdollisesti saattaisi asettua samalle linjalle, et jokin minussa ärsyttää sinua ja tuo mieleen kaikki nuo mainitut asiat ja sitä myöden sai sinut kommentoimaan ohi varsinaisen aiheenkin.
Mutta joo, toki mielenkiintoista olisi myös lukea omien arvailujeni perään, sinun näkemyksesi siitä , miksi nuo asiat pullan leipominen, puolison juominen, salapesä ja viidenkympin villityksineen tuli yhtäkisti mieleesi, vaikka ed. kommnteis ei viitattu noihin asioihin .
Mitä tulee mainitsemaasi kehitystyöhön, niin sekin asia ollu juurkin tapeetilla kun työelämässä on noita kehityskeskusteluja suurin piirtein kerta vuoteen. Johon minä sitte pomolle lohkaisin, et eiköhän mun kehitys ny ala olla jo alenemaan päin, et ei kai multa enää mitään kehittymistä odoteta. No se aiheutti työkavereissa kovasti huvittuneisuutta, mutta pomo fiksuna ihmisenä loihe lausumaan, et mulla vois olla hänelle paljonkin annettavaa, et paas ny vaan päivä listaan jolloin sopis tulla keskustelemaan.
No sä tarkoitit ny varmaan jotain muuta kehitystä , kuhan ny tuli tuokin mieleen, mut ei ny oikein oo sillain tarvetta itseään mitenkään piiskata. Tällä hetkellä elän semmosta suht seesteistä vaihetta, et ihan suurinpiirtein tyytyväinen oon itteeni. Kattelen ja harkitsen sitä kehitystä sitte taas jos tuntuu siltä, mut kiitos kannustuksesta.- tsemppiätsemppiä
yhteenlaskutoimitus kirjoitti:
"Arvaileminen kannattaa jättää ammattilaisille, ettei ihan noin pieleen mene."
Niin ei täs ny mitään muuta vastailen niihin asoihin mitä sille tuot.
Kommenttisi arvailuun liittyen vastaan et , kuhan ny arvelin mistä syystä ny päädyt kommentoimaan ja otaksun, et pelkkä mun nimmarin näkyminen, se punainen lätkä saattoi aiheuttaa sen ja toi sun ajatuksiin sen pullan leipomisen, puolison juomisen , salapesän ja viidenkympin villityksen.
Että joo, mietin et jos kävisin tän välisemme keskustelun läpi jonkun ammattilaisen kanssa, niin hänkin mahdollisesti saattaisi asettua samalle linjalle, et jokin minussa ärsyttää sinua ja tuo mieleen kaikki nuo mainitut asiat ja sitä myöden sai sinut kommentoimaan ohi varsinaisen aiheenkin.
Mutta joo, toki mielenkiintoista olisi myös lukea omien arvailujeni perään, sinun näkemyksesi siitä , miksi nuo asiat pullan leipominen, puolison juominen, salapesä ja viidenkympin villityksineen tuli yhtäkisti mieleesi, vaikka ed. kommnteis ei viitattu noihin asioihin .
Mitä tulee mainitsemaasi kehitystyöhön, niin sekin asia ollu juurkin tapeetilla kun työelämässä on noita kehityskeskusteluja suurin piirtein kerta vuoteen. Johon minä sitte pomolle lohkaisin, et eiköhän mun kehitys ny ala olla jo alenemaan päin, et ei kai multa enää mitään kehittymistä odoteta. No se aiheutti työkavereissa kovasti huvittuneisuutta, mutta pomo fiksuna ihmisenä loihe lausumaan, et mulla vois olla hänelle paljonkin annettavaa, et paas ny vaan päivä listaan jolloin sopis tulla keskustelemaan.
No sä tarkoitit ny varmaan jotain muuta kehitystä , kuhan ny tuli tuokin mieleen, mut ei ny oikein oo sillain tarvetta itseään mitenkään piiskata. Tällä hetkellä elän semmosta suht seesteistä vaihetta, et ihan suurinpiirtein tyytyväinen oon itteeni. Kattelen ja harkitsen sitä kehitystä sitte taas jos tuntuu siltä, mut kiitos kannustuksesta.Sulla on siis hyvä pomo, kun pystyi sinut noin kätevästi motivoimaan pikku kehaisulla. Tsemppiä edelleen.
tsemppiätsemppiä kirjoitti:
Sulla on siis hyvä pomo, kun pystyi sinut noin kätevästi motivoimaan pikku kehaisulla. Tsemppiä edelleen.
No tiedä motivoinnista, mut noihin on kaiketi pakko osallistua, ne kuuluu osana yrityksen henkilöstöhallintoa ja menee ylemmälle taholle paperit, et kehityskeskustelut on käyty. Niilläkin toki tarkoituksensa et siinä niinku selvitetään tavallaan työntekijän sitoutuminen ja motivaation aste
Itse ny oon sitä mieltä et työelämä ja muutenkin kaikki oleminen on menny liikaa jotenkin semmokseksi, et ikäänkuin et olisi riittävän hyvä sellaisenaan vaan jatkuvasti pitäis vaan kehittyä ja kehittyä
Oli ny se pointti ja ajatus ny virisi tuosta sinun tsemppauksestasi kehitystyöhön itseni kanssa, et säkin kuulut niihin ihmisiin vissiin, et jatkuvasti pitäs tehä sitä kehitystyötä ja ku mä ny oon vähä niinku ottamas lomaa kaikesta semmosesta, et jos vaan tyytyis siihen millanen on, ei täydellinen mut riittävän hyvä kuitenkin.
Mut kattellaan, mihin suuntaan kehitytään vaik ei erityisesti ny siihen panostaisikaan. tähän keskusteluun liittyen vois ajatella, et oliskohan sun mahdollista päästä irti noista vanhoista jutuista jotka tulee aina sun mieleen, ku näät ton mun punasen lätkän täällä .
Mut joo, kaus taas eksyttiin varsinaisesta aiheestayhteenlaskutoimitus kirjoitti:
No tiedä motivoinnista, mut noihin on kaiketi pakko osallistua, ne kuuluu osana yrityksen henkilöstöhallintoa ja menee ylemmälle taholle paperit, et kehityskeskustelut on käyty. Niilläkin toki tarkoituksensa et siinä niinku selvitetään tavallaan työntekijän sitoutuminen ja motivaation aste
Itse ny oon sitä mieltä et työelämä ja muutenkin kaikki oleminen on menny liikaa jotenkin semmokseksi, et ikäänkuin et olisi riittävän hyvä sellaisenaan vaan jatkuvasti pitäis vaan kehittyä ja kehittyä
Oli ny se pointti ja ajatus ny virisi tuosta sinun tsemppauksestasi kehitystyöhön itseni kanssa, et säkin kuulut niihin ihmisiin vissiin, et jatkuvasti pitäs tehä sitä kehitystyötä ja ku mä ny oon vähä niinku ottamas lomaa kaikesta semmosesta, et jos vaan tyytyis siihen millanen on, ei täydellinen mut riittävän hyvä kuitenkin.
Mut kattellaan, mihin suuntaan kehitytään vaik ei erityisesti ny siihen panostaisikaan. tähän keskusteluun liittyen vois ajatella, et oliskohan sun mahdollista päästä irti noista vanhoista jutuista jotka tulee aina sun mieleen, ku näät ton mun punasen lätkän täällä .
Mut joo, kaus taas eksyttiin varsinaisesta aiheestaNo tuos viä ku lueskelin muualta kaikenlaista,
niin sattui silmiin "Reunalla" nimisen runosivuston kuva, jossa ny sattu oleen vähän niinku tuohon edelliseen kehittymis postaukseen sopiva lause, joka kuului näin
On vaikea tietää kelpaanko,
mahdotonta ymmärtää riitänkö
Ennenkuin on itse kohdannut oman ainutlaatuisuutensa,
tajuten kysymysten turhuuden
Et näissä merkeissä ny nukkuun, hyvää yötä satunnaisille kulkijoille- Aivan
yhteenlaskutoimitus kirjoitti:
Ahas pullan leipomisesta traumatisoitunutkin taas tuli kommentoimaan ja näköjään samaan taikinatiinuun sit pullan lisäksi sotkettiin niin alkoholismin periytyvyys , kuin tupakointi kuin myös selitys siitä et miks jeppe juo, sehän se syy ny olikin, et juo selvityäkseen puolisostaan ja sokerina pohjalla vielä samassa sopassa viidenkympin villityskin.
Viimeinen lause sit oli tosi sekava , jossa viitattiin , et oma valinta näissä asioissa on jo lapsellekkin mahdollinen. Kuule eiköhän nää alko jutut yms. oo kuitenkin aikuisten asioita ja valintoja.
Toki tiedän, et on tutkimuksia joissa viitataan jonkinlaiseen geneettiseen periytyvyyteen alkoholismin suhteen , mut sekään ei tarkoita, etteikö se lapsi voisi aikuisena voisi valita toisin, varsinkin jos riskit on tiedossa. Ettei ole ollenkaan mikään kiveen hakattu juttu.
Edelleen moni aikuinen kykenee valitsemaan toisinkin, pääsee irti alkoholistakin, raitistuu, jopa pohjaltakin noustaan. Samoin moni lopettaa tupakoinninkin, että harvoin mikään asia tässä maailmassa on sellainen, etteikö ihminen oisi valita tosinkin vaik aikoinaan olisi valinnut väärinkin.
Sitähän se on elämä, jatkuvaa liikettä ja muutosta, erilaisten valintojen tekemistä joka hetki niin pienissä kuin suurissakin asioissa. Minäkin nykyään enää harvoin leivon pullaa, kun ei ole ns. syöjiä, mut silloin harvoin kun innostun, niin toki vastaleivotun pullan tuoksu ja maku on vastustamaton.
Mutta joo, kun tuo pulla asia ny nousee yhä uudestaan ja uudestaan ajoittain täällä esille, niin pakostakin sitä ajattelee, et onks toi ihminen täysin jämähtänyt paikoilleen, ei pääse millään eteenpäin. Elämä ja ajatukset pyörii samoissa asioissa.
Mut joo, toivotaan, et pääset ny kuitenkin pois sieltä ryteiköstä"Toki tiedän, et on tutkimuksia joissa viitataan jonkinlaiseen geneettiseen periytyvyyteen alkoholismin suhteen , mut sekään ei tarkoita, etteikö se lapsi voisi aikuisena voisi valita toisin, varsinkin jos riskit on tiedossa. Ettei ole ollenkaan mikään kiveen hakattu juttu."
Aivan. Geeni aktivoituu ainostaan jos käyttää... Kuulemma sama geeni usein naisilla ennakoi unihäiriöalttiutta... ainakin ennen kun naiset eivät alkoa niin paljoa käyttäneet. Eli geeni voi kiusata jollain muulla tavalla. Unihäiriö kuitenkin vähemmän tuhoisa, kun sitä voi hoitaakin sentään helpommin, kun sitä ei tarvitse salata eikä siitä yleensä varmaan monikaan tahdo pitää kiinni.
https://www.terve.fi/artikkelit/43146-alkoholismi-ja-perinnollisyys
- Minulle_
Minulle heti jo mieleen että ainakin yleinen selitys omaan juomiseen... Ankea lapsuus...
Yleensä ei tarvitse opettaa... mieli tekee tepposet melkein mille vain kun se juominen yleensä tarvitsee ne perustelut.- Kaikenkarvaistaväkeä
On täällä kovasti viisasta väkeä juopon sielunmaisemaa ruotimassa.
Juu. Miksi Jeppe juo?
Unohtaakseen että juo.
- narsistin_lapsi
Narsistisen äidin lapselle tulee usein psyykkisiä häiriöitä. Voi tulla esimerkiksi epävakaa persoonallisuus tai yleistynyt ahdistuneisuus. Nämä molemmat ongelmat aiheuttavat niin pahaa ahdistusta, joskus suorastaan kauhun tunteita, että sitä ahdistusta ja kauhua pitää helpottaa jollakin tavalla. Juominen helpottaa hetkeksi.
Juominen on kuitenkin vain hetken helpotus ja vie lopulta alkoholismiin. On vaikea yhtälö. Joskus psykoterapia auttaa. Jos alkoholismi on jo tullut, niin silloin tilanne on vakava. Silloin pitää aloittaa päihdekuntoutuksesta, tehdä se ensin, ja sitten alkaa käsitellä ahdistuneisuutta psykoterapiassa.- Terve.vaanmenoa
Jaa. No mikä tulee narsisti-isän pojasta?
Eu komissaari! Terve.vaanmenoa kirjoitti:
Jaa. No mikä tulee narsisti-isän pojasta?
Eu komissaari!Niin, mene ja tiedä, jos narsisti äidin pojasta tulee alkoholisti, niin narsisti isän pojasta sit kaiketi jotain parempaa.
Kun jos pelkästään tän palstan mukaan muodostaa mielipiteensä niin ilman muuta se on se nainen/äiti suurin syntinen narsistin lastenkin mielestä, oli se äiti ny itse se narsisti tai ns. uhri, että kaikki lapsuuden ikävät kokemukset/aikuisiän vaikeudet kuitenkin johtuvat äidistä.
Et kyllä se välillä vetää hiljaiseksi, kuin suuri rooli sillä äidillä on kuitenkin siinä, millaisia lapsia aikuisia hänen lapsistaan kasvaa., vaikka se isäkään ei niin kelvollinen vanhempi ole niin jotenkin tuntuu, et vielä nykyäänkin ajatellaan, et äiti tavallaan on vastuussa perheen ilmapiiristä.
Mut tosiaan nykyään ku täällä palstalla ei enää juurikaan käy "kukaan", saati kirjoita, niin huomattavaa on, et ennemistönä keskusteluissa on nykyään ollut pinnalla tuo nimenomaan äiti-lapsi suhde ja kovin usein isästä ei mainita ollenkaan.
Hyvin harvoin kyllä ennenkään ole ollut aloituksia siitä, että nimenomaan isä olisi/olisi ollut narsisti, vaikka toisaalta vilkkaasti käytiin keskustelua miesten narsismista liittyen puolisoihin/seurustelukumppaneihin.
Joissain tarinoissa kyllä mainittiin olevan lapsiakin, mutteivat nuo äidit erityiset huomioineet/ ainakaan tuoneet esille sitä, että mitä kaikkea pahaa se puoliso/narsisti isä mahdollisesti aiheutti lapsilleen vaan pitäytyvät kuvaamaan sitä narsistia ja omaa kärsimystään.
Jonkin verran oli kyllä mainintoja hankalasta eksästä liittyen lasten tapaamisiin ja eksän uusi kumppanikin usein huomioitiin keskusteluissa paremmin kuin lasten vointi ja olotilat kaiken mylleryksen keskellä.
Hiljattain oli kyllä semmonenkin tarina, et lasten huonovointisuudesta kyllä kerrottiin hyvinkin laveasti, mutta siinäkin sit enemmän oltiin huolissaan siitä kumppanin uudesta naissuhteesta.
Mielenkiintoinen asia tuokin kyllä jos ja kun tutkimukset kuitenkin pitävät paikkansa, että "ilkeä narsismi" on kuitenkin enemmän ns. miesten tauti ja nainen on niissä suhteissa se ilkeilyt vastaanottava, kärsivä osapuoli, mahd. marttyyri
Mutta tosiaan, entäs ne lapset, taitavat useimmiten hieman jäädä jalkoihin näissa asioissa, myös sen äidin toimesta, kun elämä pyörii vaan sen narsistin ja oman kärsimyksen ympärillä.
Itsekin hieman kantanut syyllisyyttä lasten suhteen vaikka mun tapauksessa ei ny kyse ollutkaan narsistista vaan alkoholismista. Mutta onneksemme nuokin asiat on uskallettu tuoda esiin ja keskusteltavaksi ja sen myötä päästy elämässä eteenpäin ilman katkeruutta.
Että jos ny joku äiti ihminen kuitenkin sattuis täällä käyvän joskus lukemas niin ehkä noiden lasten tarinoiden pohjalta sit saattaisivat havahtua pohtimaan noita asioita myös lasten kannalta, et voisko kuitenkin jotain tehä ennenku lapset tulevat katkeriksi senkin vuoksi, ettei äitikään aikuisena ihmisenä tehnyt mitään asioiden , voivotteli vaan.- hjhkh
yhteenlaskutoimitus kirjoitti:
Niin, mene ja tiedä, jos narsisti äidin pojasta tulee alkoholisti, niin narsisti isän pojasta sit kaiketi jotain parempaa.
Kun jos pelkästään tän palstan mukaan muodostaa mielipiteensä niin ilman muuta se on se nainen/äiti suurin syntinen narsistin lastenkin mielestä, oli se äiti ny itse se narsisti tai ns. uhri, että kaikki lapsuuden ikävät kokemukset/aikuisiän vaikeudet kuitenkin johtuvat äidistä.
Et kyllä se välillä vetää hiljaiseksi, kuin suuri rooli sillä äidillä on kuitenkin siinä, millaisia lapsia aikuisia hänen lapsistaan kasvaa., vaikka se isäkään ei niin kelvollinen vanhempi ole niin jotenkin tuntuu, et vielä nykyäänkin ajatellaan, et äiti tavallaan on vastuussa perheen ilmapiiristä.
Mut tosiaan nykyään ku täällä palstalla ei enää juurikaan käy "kukaan", saati kirjoita, niin huomattavaa on, et ennemistönä keskusteluissa on nykyään ollut pinnalla tuo nimenomaan äiti-lapsi suhde ja kovin usein isästä ei mainita ollenkaan.
Hyvin harvoin kyllä ennenkään ole ollut aloituksia siitä, että nimenomaan isä olisi/olisi ollut narsisti, vaikka toisaalta vilkkaasti käytiin keskustelua miesten narsismista liittyen puolisoihin/seurustelukumppaneihin.
Joissain tarinoissa kyllä mainittiin olevan lapsiakin, mutteivat nuo äidit erityiset huomioineet/ ainakaan tuoneet esille sitä, että mitä kaikkea pahaa se puoliso/narsisti isä mahdollisesti aiheutti lapsilleen vaan pitäytyvät kuvaamaan sitä narsistia ja omaa kärsimystään.
Jonkin verran oli kyllä mainintoja hankalasta eksästä liittyen lasten tapaamisiin ja eksän uusi kumppanikin usein huomioitiin keskusteluissa paremmin kuin lasten vointi ja olotilat kaiken mylleryksen keskellä.
Hiljattain oli kyllä semmonenkin tarina, et lasten huonovointisuudesta kyllä kerrottiin hyvinkin laveasti, mutta siinäkin sit enemmän oltiin huolissaan siitä kumppanin uudesta naissuhteesta.
Mielenkiintoinen asia tuokin kyllä jos ja kun tutkimukset kuitenkin pitävät paikkansa, että "ilkeä narsismi" on kuitenkin enemmän ns. miesten tauti ja nainen on niissä suhteissa se ilkeilyt vastaanottava, kärsivä osapuoli, mahd. marttyyri
Mutta tosiaan, entäs ne lapset, taitavat useimmiten hieman jäädä jalkoihin näissa asioissa, myös sen äidin toimesta, kun elämä pyörii vaan sen narsistin ja oman kärsimyksen ympärillä.
Itsekin hieman kantanut syyllisyyttä lasten suhteen vaikka mun tapauksessa ei ny kyse ollutkaan narsistista vaan alkoholismista. Mutta onneksemme nuokin asiat on uskallettu tuoda esiin ja keskusteltavaksi ja sen myötä päästy elämässä eteenpäin ilman katkeruutta.
Että jos ny joku äiti ihminen kuitenkin sattuis täällä käyvän joskus lukemas niin ehkä noiden lasten tarinoiden pohjalta sit saattaisivat havahtua pohtimaan noita asioita myös lasten kannalta, et voisko kuitenkin jotain tehä ennenku lapset tulevat katkeriksi senkin vuoksi, ettei äitikään aikuisena ihmisenä tehnyt mitään asioiden , voivotteli vaan.Tekeehän se äidin surulliseksi, jos isä suhtautuu lapsiinsa kaikkea muuta kuin kannustavasti. Isän mielestä on hienoa ja erinomaista, kun jälkeläiset bilettää pää sekaisin, aina pitäisi mennä, jos joku pyytää, on luuseri jos ei mene. Nuorena sitä pitää lentää, että on mitä vanhana muistella kiikkustuolissa, näin isä sanoo. Tyttären pitäisi olla iskemässä miehiä yömyöhään, lirkutella ja ostella seksivaatteita. Ei isälle kelpaa se, että tyttärellä on vakaa suhde ja väitöskirja menossa, kun se on ihan naurettavaa hänen mielestä. Pojan pitäisi olla taas oikea panomies ja kaataa narttua, minkä ehtii ja jos tuo ei ole ykkösprioriteetti, vaan opiskelut, niin poika kuulee kyllä ohjeistuksen asiasta. Blondi pitää olla ja 175 senttinen ja olikohan se nyt vähintään D-kuppi, nämä oli isän määritteet pantavasta naisesta.
Surullista on, että elämä pyörii reiän tai viinan ympärillä ja kaikki muu korkealentoisempi tuntuu olevan halveksittavaa. Surullista on, että äitinä näkee ilmeista ja eleistä niin paljon, keskusteluun tulee ns. nielaisun paikka, kun joku seksistinen asia räjäytetään tajuntaan. Sitä jää pohtimaan, että onko tosiaan toinen muuttunut noin paljon elämän itseaiheutettujen kriisien myötä vai onko kyseessä jokin sairaus, joka pyrkii pinnalle ja voiko sitä tehdä muuta kuin vaieta tai sitten samaa, mitä 3-vuotiaan uhmakohtauksen saaneen kanssa eli vaikuttaa siihen, että mielenkiinto muuttuu hetkessä,johonkin muuhun.
Tämmöistä isäsuhdetta.... hjhkh kirjoitti:
Tekeehän se äidin surulliseksi, jos isä suhtautuu lapsiinsa kaikkea muuta kuin kannustavasti. Isän mielestä on hienoa ja erinomaista, kun jälkeläiset bilettää pää sekaisin, aina pitäisi mennä, jos joku pyytää, on luuseri jos ei mene. Nuorena sitä pitää lentää, että on mitä vanhana muistella kiikkustuolissa, näin isä sanoo. Tyttären pitäisi olla iskemässä miehiä yömyöhään, lirkutella ja ostella seksivaatteita. Ei isälle kelpaa se, että tyttärellä on vakaa suhde ja väitöskirja menossa, kun se on ihan naurettavaa hänen mielestä. Pojan pitäisi olla taas oikea panomies ja kaataa narttua, minkä ehtii ja jos tuo ei ole ykkösprioriteetti, vaan opiskelut, niin poika kuulee kyllä ohjeistuksen asiasta. Blondi pitää olla ja 175 senttinen ja olikohan se nyt vähintään D-kuppi, nämä oli isän määritteet pantavasta naisesta.
Surullista on, että elämä pyörii reiän tai viinan ympärillä ja kaikki muu korkealentoisempi tuntuu olevan halveksittavaa. Surullista on, että äitinä näkee ilmeista ja eleistä niin paljon, keskusteluun tulee ns. nielaisun paikka, kun joku seksistinen asia räjäytetään tajuntaan. Sitä jää pohtimaan, että onko tosiaan toinen muuttunut noin paljon elämän itseaiheutettujen kriisien myötä vai onko kyseessä jokin sairaus, joka pyrkii pinnalle ja voiko sitä tehdä muuta kuin vaieta tai sitten samaa, mitä 3-vuotiaan uhmakohtauksen saaneen kanssa eli vaikuttaa siihen, että mielenkiinto muuttuu hetkessä,johonkin muuhun.
Tämmöistä isäsuhdetta...."Sitä jää pohtimaan, että onko tosiaan toinen muuttunut noin paljon elämän itseaiheutettujen kriisien myötä vai onko kyseessä jokin sairaus, joka pyrkii pinnalle"
Niin yhtäkkisesti ny ajattelisin, et kyse on jostain muusta kuin narsistista jos tuo on alkanut vasta myöhemmällä iällä, eikä naisiin liittyvät jutut ja käyttäytyminen oo olleet alusta asti tuon tyylisiä.
Sopinee kyllä narsistinkin tyyliin, mut ajattelisin, ettei tulisi ilmi vasta myöhemmällä iällä vaan olis ollu nähtävissä jo alusta asti. Jonkin sortin dementia tai aivosairauskin tulee mieleen.
Toki se oma vanheneminenkin saattaa olla kriisi ja ymmärrys siittä ettei itsestä ny tullu juuri "mitään" saattaa aiheuttaa kateutta omia lapsiakin kohtaan, et pyrkii sit tuolla tavoin mitätöimään esim. kouluttautumista.
Käsitin et lapset ny kuitenkin ovat suht aikusia, et heilläkin saattais kuitenkin olla ymmärryskykyä sillain, et käsittävät ettei isän jutut/isä ny oo jostain syystä ihan normaali.
Ikävää kuultavaa se toki on, niin äidin kuin lastenkin korville. Oletteko pystyneet juttelemaan asiasta keskenänne, entä uskaltaako sille isälle sanoa, et hei haloo, mietis ny mitä sä suustas päästeletyhteenlaskutoimitus kirjoitti:
"Sitä jää pohtimaan, että onko tosiaan toinen muuttunut noin paljon elämän itseaiheutettujen kriisien myötä vai onko kyseessä jokin sairaus, joka pyrkii pinnalle"
Niin yhtäkkisesti ny ajattelisin, et kyse on jostain muusta kuin narsistista jos tuo on alkanut vasta myöhemmällä iällä, eikä naisiin liittyvät jutut ja käyttäytyminen oo olleet alusta asti tuon tyylisiä.
Sopinee kyllä narsistinkin tyyliin, mut ajattelisin, ettei tulisi ilmi vasta myöhemmällä iällä vaan olis ollu nähtävissä jo alusta asti. Jonkin sortin dementia tai aivosairauskin tulee mieleen.
Toki se oma vanheneminenkin saattaa olla kriisi ja ymmärrys siittä ettei itsestä ny tullu juuri "mitään" saattaa aiheuttaa kateutta omia lapsiakin kohtaan, et pyrkii sit tuolla tavoin mitätöimään esim. kouluttautumista.
Käsitin et lapset ny kuitenkin ovat suht aikusia, et heilläkin saattais kuitenkin olla ymmärryskykyä sillain, et käsittävät ettei isän jutut/isä ny oo jostain syystä ihan normaali.
Ikävää kuultavaa se toki on, niin äidin kuin lastenkin korville. Oletteko pystyneet juttelemaan asiasta keskenänne, entä uskaltaako sille isälle sanoa, et hei haloo, mietis ny mitä sä suustas päästeletVielä tuli mieleen kysyä, että miten on sinun laitasi, ahdisteleeko hän seksuaalisesti sinua jatkuvasti/liiaksi. Sinun ei tarvitse vastata, mutta jos noin on, sinun pitäisi saada mies ehkä lääkärin arvoitavaksi
- Huugo
No niin, alkoholismi olisi oma valinta? ei ehkä ole. Siihen ajaudutaan mutta tuskin kenenkään oma valinta se on. Siihen tarvitaan ensinnäkin oma henkilökohtainen vakava ongelma, vaikka tuo narsisti äiti, Tätä ongelmaa peitellään alkoholilla. Geenit ovat suosiolliset alkoholismille. Aiheutuu alkoholismi.
Turha sanoa että jollakin olisi ollut asiat hyvin ja se vaan joi. Kukaan ei tiedä toisen henkilökohtaisia todellisia ongelmia. Ne ovat yleensä syvällä piilossa. Rahaa tai vauraus eivät takaa ongelmattomuutta. Jos vaimo lievittää narsistimiehensä auheuttamaa tuskaa alkoholilla ja hänellä on geeniperimä suosiollinen alkoholisimin syntyyn, uhristakin tulee melko varmasti alkoholisti.
Jos on geeniperimä, mutta ympäristö ei suosi alkoholinkäyttöä, alkoholismia ei saata syntyä. Yleensä ongelmiahan lähdetään lieventämään alkoholilla, jos ongelmia ei ole, jatkuvaa tarvetta peitellä niitä ei ole.- Väitän_että
"Turha sanoa että jollakin olisi ollut asiat hyvin ja se vaan joi. Kukaan ei tiedä toisen henkilökohtaisia todellisia ongelmia. Ne ovat yleensä syvällä piilossa."
Väitän että jokainen kokee varsinkin kasvuiässä ja murrosiässä jonkun asian tuollaiseksi kuvailemaksesi ongelmaksi. Onko sitten murrosikäinen kypsä tekemään koko elämän mittakaavassa vaikuttavia valintoja? Ei tietenkään aina. Ainkaan silloin kun valinnat ovat huonoja.
Lasten kasvatuksessa olisi aina muistettava että lapsen ja nuoren itsetuntoa täytyy tukea niin, että nuori kykenee tekemään hyviä valintoja itsenäisesti vaikka häneen kohdituisikin ulkopuolista odotusta tehdä huonoja valintoja.
Alkoholismi on riippuvuus.
Mutta siinä vaiheessa kun tuosta jotain alkaa ymmärtää, pitäisi kyetä hakemaan ja ottamaan vastaan apua. Pitäisi kyetä kuuntelemaan niitäkin tahoja, jotka eivät tarjoa välittömiä helppoja ratkaisuja. Pitäisi ottaa vastuuta itsestään. Kukaan muu sitä päätöstä ei pysty nuorenkaan puolesta tekemään. Aikuisista puhumattakaan.
" Yleensä ongelmiahan lähdetään lieventämään alkoholilla, jos ongelmia ei ole, jatkuvaa tarvetta peitellä niitä ei ole. "
Lähdetään lieventämään, kun ei ehkä tunneta muita keinoja, kun ei ehkä kykene kuuntelemaan niitä jotka puhuvat puolestasi, mutta eivät saa sinuun yhteyttä, eivät kontaktia.
Väitän että kaikilla ihmisillä on ongelmia. Tämä maailma kuitenkin sen verran mutkikas, että ongelmitta ei selviydy.
Ongelmanratkaisukyky sensijaan vaihtelee yksilöittäin. Jos kodissa ongelmanratkaisuna on ollut juominen, eikä muita syviä vaikuttajia ole ollut, on tietenkin vaarana, että ongelmanratkaisukyky ei lapsellakaan kehity. Juuri siksi olisi hyvä ottaa apua vastaan, jos sitä joku tarjoaa, vaikka keskustelun kautta.
Yleensä alkoholinkäyttäjää taitaa kutenkin kiihdyttää se samanhenkinen seura, tai ne, jotka juovat ja jotka tämän seuraajan hahmo on päättänyt kiinnostavimmiksi valita elämässään.
Mutta koskaan ei ole liian myöhäistä lopettaa juominen. - Tässä_its
Tässä itsepetoksesta. Tarkkasilmäinen lukija huomaa että kaikki ihmiset käyttävät joitain defenssejä.
https://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/ala_peta_itseasi_tunnista_defenssit
"Puolustusmekanismit suojaavat mieltä mutta voivat myös kahlita sitä. Omia sokeita pisteitään voi onneksi opetella tuntemaan."
https://houseoftruth.education/fi/opetus/kaiken-ja-ei-minkaan-teoria/itsensa-uhraaminen-ja-minan-defenssit
Tässä defensseistä vähän henkisemmällä tasolla tarkasteltuna.
En välttämättä pidä kaikesta mitä tuolta löytyy.
Mutta huomaan sivuston mielenkiintoisuuden.
https://houseoftruth.education/fi
Hyppäsin noihin muihinkin sisältöihin, kun vaikuttavat hyvin mielenkiintoisilta.
Anteeksi vain.
Siis aiheeseen.
Kaipa defensseillä ja alkoholismilla on tekemistä keskenään. Luultavasti alkoholisti käyttää vahvasti defenssejä ja humala tarjoaa tervetullutta lisäaikaa ratkaisujen löytämiseen.
Uskon kuitenkin, että alkoholismi on aivan itsenäinen riippuvuus, kemiallinen riippuvuus. Paljon tieteellistä tutkimusta nykyään tuon teorian takana.
Kukaan tuskin silti kieltää, etteikö ongelma olisi draaginen.
https://rehappi.fi/alkoholismi/riippuvuus-ja-perinnollisyys/
"Kemiallista riippuvuutta voi kuvata yksinkertaisimmin siten, että päihderiippuvaisen keskushermosto on muuttunut normaalista päihdettä tarvitsevaksi. "
Ongelmaiselle on olemassa paljon apua ja tukea sitä etsivälle. - niinpäniinseon
Väitän_että kirjoitti:
"Turha sanoa että jollakin olisi ollut asiat hyvin ja se vaan joi. Kukaan ei tiedä toisen henkilökohtaisia todellisia ongelmia. Ne ovat yleensä syvällä piilossa."
Väitän että jokainen kokee varsinkin kasvuiässä ja murrosiässä jonkun asian tuollaiseksi kuvailemaksesi ongelmaksi. Onko sitten murrosikäinen kypsä tekemään koko elämän mittakaavassa vaikuttavia valintoja? Ei tietenkään aina. Ainkaan silloin kun valinnat ovat huonoja.
Lasten kasvatuksessa olisi aina muistettava että lapsen ja nuoren itsetuntoa täytyy tukea niin, että nuori kykenee tekemään hyviä valintoja itsenäisesti vaikka häneen kohdituisikin ulkopuolista odotusta tehdä huonoja valintoja.
Alkoholismi on riippuvuus.
Mutta siinä vaiheessa kun tuosta jotain alkaa ymmärtää, pitäisi kyetä hakemaan ja ottamaan vastaan apua. Pitäisi kyetä kuuntelemaan niitäkin tahoja, jotka eivät tarjoa välittömiä helppoja ratkaisuja. Pitäisi ottaa vastuuta itsestään. Kukaan muu sitä päätöstä ei pysty nuorenkaan puolesta tekemään. Aikuisista puhumattakaan.
" Yleensä ongelmiahan lähdetään lieventämään alkoholilla, jos ongelmia ei ole, jatkuvaa tarvetta peitellä niitä ei ole. "
Lähdetään lieventämään, kun ei ehkä tunneta muita keinoja, kun ei ehkä kykene kuuntelemaan niitä jotka puhuvat puolestasi, mutta eivät saa sinuun yhteyttä, eivät kontaktia.
Väitän että kaikilla ihmisillä on ongelmia. Tämä maailma kuitenkin sen verran mutkikas, että ongelmitta ei selviydy.
Ongelmanratkaisukyky sensijaan vaihtelee yksilöittäin. Jos kodissa ongelmanratkaisuna on ollut juominen, eikä muita syviä vaikuttajia ole ollut, on tietenkin vaarana, että ongelmanratkaisukyky ei lapsellakaan kehity. Juuri siksi olisi hyvä ottaa apua vastaan, jos sitä joku tarjoaa, vaikka keskustelun kautta.
Yleensä alkoholinkäyttäjää taitaa kutenkin kiihdyttää se samanhenkinen seura, tai ne, jotka juovat ja jotka tämän seuraajan hahmo on päättänyt kiinnostavimmiksi valita elämässään.
Mutta koskaan ei ole liian myöhäistä lopettaa juominen.Tuossa on todella tärkeä huomio, jota joskus ei kyetä tai haluta nähdä. Lapsuuskodin ongelmien käsittelymalli, se vaan kriisin iskiessä pulpahtaa pintaan, vaikka siitä olisi jollakin tasolla tietoinenkin. Eli lainaan kohdan: "Ongelmanratkaisukyky sensijaan vaihtelee yksilöittäin. Jos kodissa ongelmanratkaisuna on ollut juominen, eikä muita syviä vaikuttajia ole ollut, on tietenkin vaarana, että ongelmanratkaisukyky ei lapsellakaan kehity." Niinpä niin, joidenkin lapsuuden perheissä ongelmat on ratkaistu pakenemalla paikalta eli ulos tilasta ja paiskottu ovi vain kiinni, joidenkin lapsuuden kodeissa on heilahtanut nyrkki, joidenkin lapsuuden kodeissa parisuhteessa oleva ongelma on ratkaistu pettämällä toista jne. Onhan näitä monia toimimattomia tapoja ratkaista ongelmia ja vaikka kuinka viisaana etukäteen ajattelisi, että sitten kun käy niin, niin teenkin toisin ja ihmeellistä on, kun huomaa, ettei ollutkaan isää tai äitiä kummempi ratkaisuissaan, vaan tuli päätyneeksi samaa uraa junnaamaan kuin vanhempansa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ihana on nähdä edes ohimennen
Mitenköhän mies sua voisi lähestyä❤️? Oon lääpälläni suhun mutta en uskalla lähestyä vaikka vilkuilet ja huomaan että su1537790- 614360
Mies, mua jotenkin kiinnostaa
Että osaatko sä ollenkaan höllätä? Ootko aina kuin persiille ammuttu karhu. Pohtimassa muiden vikoja?1403983Aamu on aina iltaa viisaampi.
Hyvää huomenta rakas. Ajattelen sinua taas ja yritän keksiä keinoja luoksesi. Satuttaa, kun unohdan sinua joka päivä ene233902Moi kuumis.
Just ajattelin sua. Oot mun rauha, turva ja lämpö. Olet monia muitakin asioita, mut noita tartten eniten. Pus.423300Saattaisimme olla yhdessä
Vaarallinen yhdistelmä. Käsitin, että meillä molemmilla on samanlaista historiaa... Siitä huolimatta haluaisin kokeilla383208Juuri sinut kainaloon haluaisin nyt
Sydän sykkii vain sinulle Sinä olet se jota kaipaan Sinä olet se josta uneksin Jos sinun rinnallesi jäädä saan Tän koko253195- 482913
Milloin olisi sinun ja kaivattusi
Kaunein päivä? Kamalin hetki? Miksi? Kumpaa pyrit muistelemaan? Kumpi hallitsee mieltäsi?422721- 492484