Hei!
Minulla on 33-vuotias miespuolinen ystävä, jonka äiti-suhde välillä mietityttää tällä tavoin ulkopuolisen silmin havainnoituna. Ystävä on minulle tärkeä ja harmittaa usein hänen puolestaan kun hänellä itsenäistyminen vaikuttaa olevan vielä kesken. Hän ei ole ikinä seurustellut eikä uskalla lähestyä naisia ja itsetunto on huono. Mietin, että kuinka paljon hänen äitinsä toiminnalla on tähän vaikutusta..
Ystäväni on ainut lapsi ja muuttanut kotoa pois vasta 29-vuotiaana. Hänen äitinsä näyttäytyy melko hallitsevana hahmona vaikka onkin siis ihan ystävällinen ja mukava ihminen. Äiti ostaa edelleen kaikki vaatteet ja kengät ystävälleni, lähes joka kk hän saa uutta tavaraa. Käytännössä äiti on rakentanut ystäväni pukeutumistyylin kokonaan. Ystäväni ei osaa kommunikoida äitinsä kanssa kunnolla eikä kehtaa ikinä kieltäytyä mistään. Vaatetta on jo niin paljon, etteivät ne mahdu mihinkään. Sen sijaan, että ystäväni kieltäisi ostamasta lisää, vie hän vaatteita varastoon säilöön tilan puutteen takia.
Ystäväni muuttaessa kotoa pois kävi hänen äitinsä sisustamassa uuden asunnon yllätyksenä ja osti sinne kaikki huonekalut. Äiti valitsi kaiken huonekaluista lähtien kysymättä ystäväni mielipidettä. Ja kaikki nuo tulivat hänelle ilmaisena siitäkin huolimatta, että hän oli jo 29-vuotias ja tilillä erittäin mittavat säästöt. Mitään hänen ei ole tarvinnut ostaa omaan asuntoonsa.
Ystäväni ei ole myöskään oppinut tai jaksanut edes olla kiinnostunut perustaidoista, kuten siivouksesta ja itsestään huolehtimisesta. Äiti siivosi hänen huoneensa 29 vuotta ja nyt hänen on vaikea pitää oma asuntonsa kunnossa. Jääkaapissa voi olla vuoden vanhoja elintarvikkeita ja asunto on usein siivottomassa kunnossa. Ystävälläni tuntuu olevan kova tarve miellyttää äitiään, mutta he eivät ole kuitenkaan tunnepuolella läheisiä. Olen miettinyt monesti, että estääkö tämä äidin käytös ystävääni kasvamasta vahvaksi ja omillaan pärjääväksi mieheksi? Vai onko tämä ihan "normaalia" rakastavan äidin toimintaa? Erityisesti harmittaa se, että vuodet vierivät ja ystäväni on edelleen kiinni äidissään.. Hänen elämänsä tuntuu olevan jotenkin ihan pysähdyksissä. Sitä on välillä raskas katsoa ystävänä vierestä..
Minulla on 33-vuotias miespuolinen ystävä, jonka äiti-suhde välillä mietityttää tällä tavoin ulkopuolisen silmin havainnoituna. Ystävä on minulle tärkeä ja harmittaa usein hänen puolestaan kun hänellä itsenäistyminen vaikuttaa olevan vielä kesken. Hän ei ole ikinä seurustellut eikä uskalla lähestyä naisia ja itsetunto on huono. Mietin, että kuinka paljon hänen äitinsä toiminnalla on tähän vaikutusta..
Ystäväni on ainut lapsi ja muuttanut kotoa pois vasta 29-vuotiaana. Hänen äitinsä näyttäytyy melko hallitsevana hahmona vaikka onkin siis ihan ystävällinen ja mukava ihminen. Äiti ostaa edelleen kaikki vaatteet ja kengät ystävälleni, lähes joka kk hän saa uutta tavaraa. Käytännössä äiti on rakentanut ystäväni pukeutumistyylin kokonaan. Ystäväni ei osaa kommunikoida äitinsä kanssa kunnolla eikä kehtaa ikinä kieltäytyä mistään. Vaatetta on jo niin paljon, etteivät ne mahdu mihinkään. Sen sijaan, että ystäväni kieltäisi ostamasta lisää, vie hän vaatteita varastoon säilöön tilan puutteen takia.
Ystäväni muuttaessa kotoa pois kävi hänen äitinsä sisustamassa uuden asunnon yllätyksenä ja osti sinne kaikki huonekalut. Äiti valitsi kaiken huonekaluista lähtien kysymättä ystäväni mielipidettä. Ja kaikki nuo tulivat hänelle ilmaisena siitäkin huolimatta, että hän oli jo 29-vuotias ja tilillä erittäin mittavat säästöt. Mitään hänen ei ole tarvinnut ostaa omaan asuntoonsa.
Ystäväni ei ole myöskään oppinut tai jaksanut edes olla kiinnostunut perustaidoista, kuten siivouksesta ja itsestään huolehtimisesta. Äiti siivosi hänen huoneensa 29 vuotta ja nyt hänen on vaikea pitää oma asuntonsa kunnossa. Jääkaapissa voi olla vuoden vanhoja elintarvikkeita ja asunto on usein siivottomassa kunnossa. Ystävälläni tuntuu olevan kova tarve miellyttää äitiään, mutta he eivät ole kuitenkaan tunnepuolella läheisiä. Olen miettinyt monesti, että estääkö tämä äidin käytös ystävääni kasvamasta vahvaksi ja omillaan pärjääväksi mieheksi? Vai onko tämä ihan "normaalia" rakastavan äidin toimintaa? Erityisesti harmittaa se, että vuodet vierivät ja ystäväni on edelleen kiinni äidissään.. Hänen elämänsä tuntuu olevan jotenkin ihan pysähdyksissä. Sitä on välillä raskas katsoa ystävänä vierestä..
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.