Ja vielä parempi tekstin sisältö.
Näin kun sain sinut lukemaan tätä aloitusta niin kirjoitankin jotain ajatuksia, onko ne oikeasti omia ajatuksiani vai ei, jää lukijan päätettäväksi.
Olet meri sisimmässäni: olet aalto ja välillä tyyni. Sanonta tyyntä myrskyn edellä pitää paikkansa, sillä mitä pidempään ajatukseni ovat muualla saavut kuin hyökyaalto ajatuksiini.
Palaan taas takaisin rannalle. Katson rannan kallion päällä kohti merta, kunnes tiedän, minun on käännyttävä ympäri, palattava takaisin arkeen.
Arkeen, jossa sade muistuttaa sinusta, tuuli muistuttaa sinusta niin kuin moni muukin asia, kuten auringonsäteet.
Kunnes kohtaan itseni seisomassa yhä uudelleen ja uudelleen kallion päällä, näen sinut sieltä ja otan aina askeleen lähemmäksi reunaa. Kunnes putoan.
Herään ja jään miettimään näkemääni unta.
Näin kun sain sinut lukemaan tätä aloitusta niin kirjoitankin jotain ajatuksia, onko ne oikeasti omia ajatuksiani vai ei, jää lukijan päätettäväksi.
Olet meri sisimmässäni: olet aalto ja välillä tyyni. Sanonta tyyntä myrskyn edellä pitää paikkansa, sillä mitä pidempään ajatukseni ovat muualla saavut kuin hyökyaalto ajatuksiini.
Palaan taas takaisin rannalle. Katson rannan kallion päällä kohti merta, kunnes tiedän, minun on käännyttävä ympäri, palattava takaisin arkeen.
Arkeen, jossa sade muistuttaa sinusta, tuuli muistuttaa sinusta niin kuin moni muukin asia, kuten auringonsäteet.
Kunnes kohtaan itseni seisomassa yhä uudelleen ja uudelleen kallion päällä, näen sinut sieltä ja otan aina askeleen lähemmäksi reunaa. Kunnes putoan.
Herään ja jään miettimään näkemääni unta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hieno teksti, kenen sitten olikaan.
Näin minä tulkitsen untasi; Vaikka kuinka yrität, pakoon et pääse. Tunne pysyy sinussa, halusit sitä tai et. Mitä enemmän vastustelet, sitä kovemman otteen se sinusta saa.
Älä välitä. Lukemattomat ihmiset ovat olleet ja tulevat olemaan tuossa tilanteessa. Koita myötäillä, niin voit jopa päästä hieman helpommalla. ;)
Syvällä sisimmässäsi haluat yhteyteen tuon meren kanssa, muuttua mereksi itsekin. Voita pelkosi. Hyppää.
Olin jälleen kalliolla, lähellä reunaa. Tuuli mereltä päin. Järki sanoi, etten selviäisi hengissä tuosta hypystä. Paiskautuisin vasten kallion seinämää ja putoaisin sieltä rantakivikkoon.
Käännyin ympäri, tunsin ja kuulin laineiden lyönnit vasten kallion seinämää. Pauhu kasvoi koko ajan kovemmaksi. Kävelin päättäväisesti maata kohti, äänen jäädessä yhä kauemmaksi, vaieten kokonaan.
Jokin veti pidemmän tauon jälkeen takaisin kalliolle. Tunsin itseni yhtä vahvaksi kuin alla oleva kallio. Oli tyyntä. Katsoin horisonttiin. Otin varmoja, hallittuja, hitaita askelia kohti reunaa katseen ollessa horisontissa. Jäin reunalle, laitoin silmät kiinni, olin nyt tuulen armoilla.
En kuitenkaan tunne tuulen virettä. Mutta kuulen veden pauhun, mikä voimistuu voimistumistaan. On vain ajankysymys, milloin hyökyaalto saavuttaa rantakallion? Samaan aikaan on kolme vaihtoehtoa, joko putoan pohjaan, aalto vetää minut mukaansa tai työntää niin kauaksi rannasta, etten enää löydä reittiä kalliolle.
Herään, jääden paikalleni.