Jos nyt kuitenkin vähän-
Aikaisemmin talvella, kun olin saanut tarpeeksi kalaa, luovutin verkkopaikkani naapurille. Hän jatkoi kalastusta, tänään hän oli tyytyväinen saaliiseen, tarjosi konjakkia. Kun tulin kotiin ja istuin talon länsiseinustalla, tuli mieleeni P Mustapään runo...
Vaan tänään, herra Lindblad, paisteessa auringon
Saat maata, tupakoida, ja ilo luonas on
näät ylläs taivaan sinen
ja olet onnellinen
et yhtään onneton.
Aikaisemmin talvella, kun olin saanut tarpeeksi kalaa, luovutin verkkopaikkani naapurille. Hän jatkoi kalastusta, tänään hän oli tyytyväinen saaliiseen, tarjosi konjakkia. Kun tulin kotiin ja istuin talon länsiseinustalla, tuli mieleeni P Mustapään runo...
Vaan tänään, herra Lindblad, paisteessa auringon
Saat maata, tupakoida, ja ilo luonas on
näät ylläs taivaan sinen
ja olet onnellinen
et yhtään onneton.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tokihan miehetkin näyttävät tunteitaan, tunteilevat ja tunnelmoivat, onneksi poikien kasvatus ei enää painotu tunnepuolen taka-alalle jättämiseen, eikä tunneälykään ole sukupuolisidonnaista.
Tunne ei sulje järkeä pois, päinvastoin : on järkevää käyttää ja näyttää tunteitaan.
Kiitollisuus ja ilo käyvät käsikkäin, on ilo antaa ja saada. Yleensä ollaan salaperäisiä ja visusti vaietaan omista marjapaikoista ja kala-apajista, mutta kun itsellä on jo kyllin, voi laittaa hyvän kiertämään. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, antaessaan saa ja kadottaessaan löytää. Tässä Nettivaarin esimerkissä vanhat kansanviisaudet ja Raamatun lauseet saavat taas vahvistusta.
Samaa rentoa, hetken tunnetilaan antautumista ruohonjuuritasolla on Lauri Viidan pikkurunossa :
Ei pidetä kiirettä, istutaan,
ei hätäillä, annetaan mennä,
ei maata somemmin ainoakaan satelliitti lennä.
Kyllä meikäukko sauhuaa koko tunneskaalan kaikilla väreillä ja taajuuksilla. Nuhakuumekin alkaa jo helpottamaan. Heräsin yöllä vielä äänekkäisiin hengitysääniin kun lima täyttää nielua ja nokkakoteloita.
Olipa hyvä aloitusNettivaari!
Jotenkin toi kevät puhkoo noita patoutumia?
Toi luminen kaamos,luo uudelleensyntymistä,näin pitkän sateisenkesän,sateisensyksyn jälkeen!
Kiitos,ama mukana siinä herra Lindpladin tunnelmakuvauksessa
Etteivätkö miehet tunteile, kyllä vain.
Mieheni oli tunteellinen ja herkkä, kyyneleet ilmestyivät silmänurkkaan hyvin usein.
Hän halaili ja pussaili keskellä päivääkin, tuli lähelle, laittoi kätensä olkapäälleni ja siinä katseli vaikkapa kastikkeen tekoa. Oli lämmin ja lähellä.
Nyt, kun hän on jo mennyt toiselle planeetalle minua odottamaan, minulle tulee joskus kovin tuskainen ikävä.
Niinä hetkinä sitten tunnen kuinka hän kietoo kätensä harteitteni ympäri ja sanoo; älä sure, pysyn aina luonasi.
Simoko? Hänhän elää tässä romanttisessa laulussaan. Kevät atomit sinne poutapilven päälle.
https://lyricstranslate.com/en/simo-salminen-uusi-love-story-lyrics.html
Miten niin miehet eivät tunteile? Jos aloittaja ei tunteile (hän lienee mies), ei se tarkoita, että pitää yleistää. Tunnen monia miehiä, jotka liikuttuvat (muutenkin kuin korkin päälle astuneina) helposti, runoilevat, laulavat tunteellisia lauluja jne. Vanhemmiten he ovat ikään kuin lisänneet tätä tunteellisuutta. Eikö voitaisi sopia, että tunteellisuus, romanttisuus, hermostuneisuus ym. ominaisuudet ovat erilaisia eri ihmisillä vetämättä siihen mukaan sukupuolia. Aika, jolloin miehet saivat olla vain kovia, karskeja, itkemättömiä ja valloittajia - on ohi. Kuin nyt on enemmän sukupuoliakin kuin ne perinteiset.
Minä en naisena tämän tunteellisuuden päälle kovin ymmärrä. Luritukset tuntuvat lähinnä kiusallisilta. Asia on kuitenkin niin, että kohtaamani ns. tunteelliset ja romanttiset ihmiset saattavat olla ihmissuhteissaan kovinkin raakoja ja itsekkäitä.