Voisiko joku selventää että jos tämä epiduraali laitetaan niin pystyykö silloin kävelemään? Entä kun on kuullut kahdenlaisia juttuja, sellaisia joissa ponnistusvaihe tehdään ns. luomuna eli epiduraali ei enää vaikuta ja sitten niistä tapauksista, joissa epiduraali vaikuttaa loppuun asti. Eli miten se nyt ihan oikeesti on, onko kyseessä koko synnytyksen kestävä helpotus vai onko helpotusta luvassa vaan avautumisvaiheeseen? Miten sitten jos haluaisi selvitä ilman epiduraalia ja on ensisynnyttäjä niin miten sitä selviää, keinoja konsteja kaivataan?! Kiitos vastauksista.
Epätietoisuutta epiduraalista
Maija
71051
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Moi!
Kyllä minä itse ainakin kävelin epiduraalin kanssa tosin kätilö varmisteli, ettei satu mitään.Yksilöllistä on kuinka vaikuttaa.
Minä sain epiduraalin oikeaan aikaan.Teho laimeni ponnistusvaihetta kohti, mutta mielestäni se oli vain hyvä, tiesi paremmin, milloin ponnistaa.
Jos ponnistusvaihe ei ole lähellä, puudutetta voidaan lisätä, kun teho laimenee.
Epiduraali ei kuitenkaan ole ainoa kivunlievitys keino.Kannattaa kysellä neuvolassa ja synnytysvalmennuksessa käydään ne kaikki läpi.
harmikseni totesin valmennuksen jälkeen että en tiennyt asioista yhtään sen enempää kuin ennen valmennuksia. täti oli jotenkin "tohelo", poukkoili asioista toiseen ja kysyminen jostakin asiasta sai aikaan vielä sekavampaa toimintaa... joten kuulisin mieluusti lisää näistä muista mahdollisista kivunlievitys konsteista (ja jos vielä omakohtaisia kokemuksia niin vieläkin parempi).
Minulla epiduraalipuudutus ei auttanut tippaakaan, ainoat helpotukset olivat ilokaasu ja aqva-rakkulat. Rakkulat oli todella helpottavat selkäkipuun ja ilokaasua imppailin varmaan vielä tikkauksen loppuun asti ;)
Itse en ottanut ensimmäisessä synn. epiduraalia ja synnytys oli pitkä yli 30 h ja kivulias.Itse asiassa kipu hidasti avautumisen niin ettei synnytys edennyt vaikka supistuksia oli alusta asti muutaman minuutin välein, olin tosi poikki..TOISESTA otin epiduraalin, sama juttu ettei edennyt ja kätilö ehdotti puudutusta 20 h avautumisen jälkeen kun oli auki vain 4-5 cm eikä taaskaan edistytty ja heti kun sain lapsi alkoi syntyä eli se laukaisi kivun pois ja avasi kohdunsuun.SUOSITTELEN!!!Ilokaasusta oksensin eikä auttanut pätkääkään ei myöskään aqua-rakkulat.kipeä kun on tarpeeksi, ei auta kuin puudutus!
Esikoista synnyttämässä kun oltiin niin puudutus vaikutti myös ponnistuksen ajan, silti "osasin" ponnistaa ja aikaa kului vaan 7 min. Toisen kerran apuna oli ensin ilokaasu, josta ei tullut paha olo mutta muisti meni. Siitä tunnista mulla ei ole mitään mielikuvaa. Mä en päässyt kävelemään puudutuksessa, mutta ei ollut tarvettakaan.. Toisessa puudutus loppui ennen ponnistusta ja sattui sitten kyllä niin pirusti(elämäni pisimmät 2 min!!!). Tarkoitus kai on että se puudutus ei sitten enää vaikuttaisi, mutta kun synnytystä on huono arvioida etukäteen niin joskus ponnistusvaihe tuleekin aiemmin kun kätilö tai lääkäri on arvioinut. Mäkin menin polleena ekaan synnytyksenn että mähän kestän mitä vaan ja en tartte puudutusta kummasti se mieli kuitenkin muuttui.. Ja sen jälkeen päätin että seurassa synnytyksessä pyydän sen puudutuksen aiemmin ettei tartte "turhaan" kärsiä.
Joo minäkin ajattelein ennen eka synnytystä, että minähän synnytän ilman kipulääkitystä, koko maailman sivu on naiset synnytttäneet ilman epiduraalia, kyllä minä! Ja tarjosivat epiduraalia jo moneen otteeseen, mutten huolinut, ilokaasua vaan. Kiikuin keinutuolissa, roikuin ilokaasuletkussa ja mietin, että kuka hoitaa vauvan jos nyt tähän kuolen. Lopulta kun valkuaiset oli alkanut muljahdella, enkä ollut vastannut mieheni kysymyksiin niin hän tilasi epiduraalin. Auttoi HETI.
Vei kaiken tunnon, vaikka moottorisahalla ois laitettu jalkapoikki niin olisi tuntenut. Ennen Epiduraalia olin "avautunut" 21 tuntia (!) ja vain 4 senttiin. Duraalit päällä tunnissa humahti auki. siinä vaiheessa sulkivat aineen hanat, mutta kanyyli oli paikallaan, jos olisi vielä tarvittu. En kokenut missään vaiheessa ponnistus pakkoa, muuta kun ponnistamaan ruvettiin niin kerran pieraisin ja vauva oli siinä. Eli Epiduraali todella vielä veressä toimi ja vaikutti. Sivuseikkana sanottakaan, että repesin tosi pahasti, hyvä kun ei jalkoja tarvinnut kiinni ommella, koska en tuntenut kipua ponnistuksessa rysäytin lapsen kaikella voimalla pihalla. Juuri tämä keskikehon lihasten voima oli estänyt avautumista, lihakset laitto hanttiin vaikka kohtu pungersi. Ilman epiduraalia synnyttäisin varmaan vieläkin.
Joten niin ne mielet muuttuu, sen sijaan ystäväni joka jo suurin piirtein synnytysvalmennuksessa tilasi, anoi, rukoili epiduraalia, synnytti ilman ensimmäistäkään kivun lievitystä. Vahingossa, koska odotteli kivun koko ajan pahenevan, ja että ottaa vasta kun todella on tuskaa. Joten ikinä ei tiedä! Suurin osa kuitenkin selviää hengissä ja jotkut lähtee hommaan vielä toisenkin kerran.
Tuli nyt vähän ronskia teksitiä, mutta itse hommassa olleet tietävät, että huumori on tapa torjua traumaattisia kokemuksia ;)
Niin kävelemään, eivät päästäneet, koska puudute vie tunnnon ja voi kaatua, horjahtaa tms. ja niin täyteen pakattua laivaa on vaikea nostaa takasin tolpilleen... ei, kyllä kai lapsen turvallisuuden takia ei saa käppäillä.
Minulle sanottiin että epiduraalin hyvä puoli on se, ettei yleensä mene jalkoihin ja voi olla pystyssä, tietenkään tuki ei ole pahitteeksi varmuuden vuoksi, mutta jos vaikutus on hyvä ja vie kaikki kivut niin ihan mielellään sitä sen aikaa lepää kaikessa rauhassa ja vaikkapa ottaa nokoset, niin minäkin tein! :)
(Toista tehdessäni kävin jopa tupakalla epiduraaliannosten välillä, vaikutus ei kylläkään ollut tehokkaimmillaan)