Löytyykö vastausta tähän?
Vl:t kyllä pystyvät sanomaan, kenessä sellainen on, ja kenessä ei, mutta miten esimerkiksi Vl menettää Pyhän Hengen? Mistä sen huomaa?
Miten hajaannusten aikoihin lestadiolaisuudessa Pyhä Henki jäi ainoastaan vanhoillisiin? Hajaannuksiahan tapahtui vuosien kuluessa, niin miten se on aina voinut säilyä vain vl:llä?
Tähän kysymykseen pitäisi olla helppo vastata.
Vl:t kyllä pystyvät sanomaan, kenessä sellainen on, ja kenessä ei, mutta miten esimerkiksi Vl menettää Pyhän Hengen? Mistä sen huomaa?
Miten hajaannusten aikoihin lestadiolaisuudessa Pyhä Henki jäi ainoastaan vanhoillisiin? Hajaannuksiahan tapahtui vuosien kuluessa, niin miten se on aina voinut säilyä vain vl:llä?
Tähän kysymykseen pitäisi olla helppo vastata.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mitä ei ole olemassakaan, ei voi myöskään menettää.
uskossa, niin voihan asioista keskutella. Kyllähän tutkijat Suomessa ja maailmalla tutkii eri uskontoja, heidän tapojaan, toimintaansa, uskomuksiaan jne., vaikka he eivät itse uskoisikaan (esim. hindulaisuuteen, buddahalaisuuteen). Joten ihan oleellinen kysymys, vaikka ei uskoisikaan.
uskosta.
Ja esimerkki: Eriseurojen aikaansaaja on synti. Synti on se joka erottaa. Kun synti tulee luvalliseksi, niin siitä ei osaa tehdä parannusta. Kun ei tee parannusta, ja sydän ei tunnista syntiä niin omatunto on kuollut ja Pyhä Henki mennyt menojaan...Mikä on sitten synti? Se on se, joka turmelee omantunnon eli paaduttaa ja vie tämän uskon.
Jos ei pysty lopettamaan syntielämää, esim. juopottelu, mutta tekee asiasta aina uudelleen parannusta, niin onko se sitten hyväksyttävää vl:lle? Voiko tällainen ihminen olla vanhoillislestadiolainen?
mikä on valtavan iso lahja, tulee halu kilvoitella syntiä vastaan. Jos aina vaan uudelleen lankeaa eli ei ole kuuliainen Jumalan neuvoille, tulee lopulta paatumus eli tunto otetaan pois. Silloin ei uskovaisena ole enää helppo jatkaa ja usein tällainen henkilö lopulta itse kieltää uskon. Jumalakaan ei loputtomiin anna anteeksi: "Voi sitä, joka Jumalan hylkää, mutta voi voi sitä ,jonka Jumala hylkää" (tai sinne päin, en muista Raamattua ulkoa)Eli niin se ei ainakaan mene, että "helppoahan se kun voi aina uudelleen ja uudelleen parannusta tehdä", jo nöyrtyminen anteeksipyyntöön on vaikeaa, saati sitten usein samasta asiasta. Mutta niin usein kuin veljemme katuu ja pyytää syntejään anteeksi, me ne hänelle anteeksi annamme.