Minua kiinnostaa, miltä ihmisistä tuntuu sen jälkeen kun olette tyhjentäneet itsenne. Ehkä tää kysymys kuuluis ennenkin tuonne bulimia-puolelle, mutta koska en laske itseäni bulimikoksi vaan anorektikoksi, halusin sen tänne. Miltä se siis tuntuu? Tai paremminkin miltä TEISTÄ tuntuu, kun olette sen tehneet?
Miltä tuntuu
Aissa
101100
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Toisaalta on ihana olla tyhjä ja tietää, etteivät ruuat enää ole vatsassa, mutta toisaalta on henkisesti paha olo. Miksi taas tein sen? Eikö tämä lopu koskaan?
Oksentaminen. Meikit leviävät silmillä, rystyset ovat hampaanjäljistä punaiset. Kurkkuun sattuu, vatsassa tyhjä olo. Niistän ruokapaloja nenästäni, yritän saada loppumatonta sylkivanaa syljettyä pois. Erittäin puhdas olo. Kuin höyhen. Kurkkukipuinen höyhen, joka pelkää seuraavaa ruokailua tietäen, että kohta saa taas tuijottaa omaa oksennustaan. Kädet haisevat vaikka niitä pesisi millä aineella, ne tuntuvat kylmiltä. Koko ajan tuntuu, että pitäisi vielä oksentaa jotain, "siellä vatsassa on kuitenkin vielä jotain pahaa".
Lopulta tajuan oksentavani vain pahaa oloani pois, eikä tulosta synny.
Miltä se tuntuu? Helvetti on maanpäälinen, siltä se tuntuu.
miltä se tuntuu kun maistelet uudelleen niitä makeita ja suolasia "ruokia" tarkemmin mössöjä suussas, niitä jotka on jo kerran kulkenu sen saman reitin, mutta eri suuntaan..ihan kauheelta mutta on pakko. Oksennan jo siitä mausta ja niistä klimpeistä...:( hyi..
Samalta kuin seksin jälkeen.
Se hetki tuntuu musta parhaimmalta, kun on maha "kramppaa" ja oksennusta pulahtaa.. se on jotenkin niin helpottavaa.
Mä en oo koskaan pystynyt oksentamaan, mikä on toisinaan harmittanut mua syvästi... Mutta.
Käytin yhteenaikaan laksatiiveja, ja muistan yhden kerran jonka jälkeen en tuntenut yhtään pahaa oloa, en yhtään häpeää, pelkkää sisäistä tyhjyyttä - fyysistä tyhjyyttä. Se tuntui niin ihanalta, oli niin kevyt ja tyhjä olo, täydellinen olo, että sen jälkeen kun menin nukkumaan, nukahdin onnellisena hymyillen...
Jotenkin itse teon ällöttävyyteen verrattuna se autua olo oli, näin myöhemmin mietittynä, todella irvokasta. Muut kerrat sitten olivatkin lähinnä täynnä häpeää ja pahaa oloa, ja kun muutaman kerran olin vielä etsinyt sitä täydellistä onnea ja tyhjyyttä, tajusin lopettaa laksatiivien väärinkäytön... Eihän niistä ole oikeasti apuakaan painon pudotuksessa.
siinä se, helpotti ja olo hilpeä; teinpäs sen taas. Kalorit heippa ja eikun juoksemaan.
asiaan...
Kiitos monista vastauksistanne. Olen pohtinut voiko se muista tuntua siltä.. Kun olen 'tyhjentänyt' itseni, näen kirkkaammin, ajatus juoksee paremmin, jaksan paremmin, on oikein hyvä olo...
Harhaa? En tiedä. Niin se on ollut viimeisen puoli vuotta.
kuherruskuukaudeksi.
Siltä, että olen hyvä ihminen.. Tai että on saanut korjattua pahan virheensä (=syömisen). Tämä voi kuulostaa kuvottavalta, mutta on ihanaa jos on saanut oksennettua paljon, ja voi katsoa sitä mihin on pystynyt. Ja kun oksennus on juuri tulossa, tai tuntee että se tulee, on ehkä niin ihana olo